Kokemukseni mukaan Suomessa on yksi ammattikunta, jolle kaikkinainen yhteistyökyvyttömyys, sovittujen toimintamallien noudattamattomuus, etuoikeus jäädä pois organisaation kehittämisestä, henkilökohtaiset solvaukset ja huonot käytöstavat ovat ihan OK. Kyse on lääkäreistä.
En nyt tarkoita jokaista lääkäriä kirjaimellisesti. On paljon heitä, joita ei edellä sanottu koske. Mutta ko. ammatikunnan normistoon, toimintakulttuuriin, kuuluu julkilausuttuna tai "pinnan alla" erikoisia ilmiöitä. Olen niihin päässyt tutustumaan. Ja usein olen ihmetellyt miten se on mahdollista.
Otetaanpa nyt sattumanvaraisesti valitun, jonkun vähintään keskisuuren kaupungin terveystoimi ja laitetaan kaikki lääkärit riviin (huom. virkalääkärit, ei keikkalääkärit). Mitä löytyy?
1. Ystävälliset kommunikointitaidot eivät kuulu lääkärikoulutukseen. Tai paremminkin, kuuluuko kommunikointitaitojen vähättely lääkärikoulutukseen? Ovatko huonot kommunikoijat yliedustettuna lääkärikoulutuksessa? Missä oppii sellaiseksi "töksäyttelijäksi"? Eikö henkilökohtaisuuksiin meneminen ole lääkäreille sitä henkilökohtaisuuksiin menemistä miten se tavallisesti ymmärretään? Yleisesti kohteliaat kommunikointitavat ovat reilusti aliedustettuna ko. ammattikunnassa. Tämä koskee niin kirjallista viestintää (esim. sähköpostit) kuin myös suullista viestintää arjen tilanteissa ja esimerkiksi kokouksissa.
2. Yleiset siisteysvaatimukset liittyen yhteisiin tiloihin eivät kuulu lääkärikoulutukseen. Tai paremminkin, kuuluuko vajavaisen yhteisen siisteyden vähättely lääkärikoulutukseen? Mehän tiedämme että aina ei löydy tiloja järjestää lääkärien ilmaisia lounaita, joita lääkeyhtiöt sponssaavat päivästä ja viikosta toiseen. Usein pitää löytää palaveritila tai "sikala", jossa tämä korruptiojärjestely onnistuu. Tuloksena on usein se että muut saavat siivota ruokailun jäljet lääkärien jälkeen. Juomat, ruuantähteet ja yleinen siisteys ei ole lääkärien vastuulla. Missä tämä epäsiisteys ja yleinen kohtelias siisteydestä huolehtimisen laistaminen opitaan? Merkillistä.
3. Organisaation kehittäminen ei kuulu lääkärikoulutukseen. Tai paremminkin, eihän se kuulu moneen muuhunkaan koulutukseen sinänsä. Mutta opetetaanko lääkärikoulutuksessa, että lääkärien ei tarvitse osallistua mihinkään kehittämiseen, muuta kuin "väkisin" ja ylilääkärin määräyksestä, jos silloinkaan? Lääkäreitä on uskomattoman vaikea saada miettimään yleistä toiminnan organisointia ja jatkuvaa parantamista. Aina löytyy se yksi tai kaksi lääkäriä, jotka ovat saaneet "herätyksen" ja ovat sitä mieltä että lääkärit ovat avainasemassa kun työyhteisöä ja sen toimintaa kehitetään. He ovat "ritareita" ja toisinajattelijoita, jotka järjestävät aikataulut ja potilasvuorot siihen malliin, että lääkäreitäkin saadaan paikalle edes joskus, jos silloinkaan.
Ja jos koko toiminnan kehittämisessä sovitaan erilaisista toimintatavoista, niin voi lyödä vetoa että nimenomaan lääkäreitä on vaikeinta saada noudattamaan niitä. Aina voi asiat yrittää järjestellä niin, usein onnistuneesti, että "tämä ei nyt koske juuri minua".
Edellämainitut esimerkit kuvaavat arjen ilmiöiden kautta sitä todellisuutta, mitä eletään varmasti sadoissa terveyskeskuksissa, tuhansien lääkärien kautta. Se on vain pintaraapaisu, kulttuurin syväluotaus ansaitsisi kokonaisen kirjan.
Olen päässyt käsiksi näihin ilmöihin lukemattomissa työyhteisöissä kautta maan. Terveydenhuollon organisaatiot ovat siellä muiden joukossa, enkä muualla ole törmännyt yhtä erikoiseen ammattikuntaan.
Suomalainen lääkärikulttuuri ja lääkärien ammattikunta on omintakeinen sekoitus vahvaa lääketieteellistä ammattitaitoa, piittaamattomuutta, huonoa käytöstä ja heikkoja kommunikointitaitoja.
Miksi näin?
6 kommenttia
Franny_Berry
17.12.2013 20:11
Saattaisin nähdä tämän niin, että lääkärit ovat työnsä kautta yleensä päätöksissään aivan yksin. Vastuu normityössä kaikista päätöksistä on yksin lääkärin ja he ovat jotenkin tottuneet siihen, ettei yhteisvastuuta (organisaatiossa) ole. (Jätän tästä pois nyt ylilääkärin lopullisen vastuun toiminnasta ja peilaan normiin ja jokapäiväiseen "kenttätyöhön"). Tokikin heillä on apunaan kollegat ja mahdollisuudet konsultointeihin, mutta pääasiassa hoitavan lääkärin vastuu saattaa saada ihmisen katsomaan asioita kapeammalla perspektiivillä, ainakin pitkässä juoksussa.
Vastaa kommenttiin
Salasvuo
18.12.2013 07:55
Ehkä näinkin. Mutta mielestäni kyse on myös kulttuurista, ei rakenteesta. Enkä ole huomannut samanlaisia ilmiöitä muissa ammattiryhmissä, joissa tehdään usein yksin ja vastuun kannalta raskasta työtä.
Vastaa kommenttiin
Franny_Berry
18.12.2013 14:19
Annatko esimerkin ammattiryhmästä? Olisin kiinnostunut vastuusta, minkälainen vastuu? Vastuu tuloksesta vai esim. ihmishengistä tmv? Kiitos :)
Salasvuo
18.12.2013 14:59
Jos ei lukijalla tule mieleen yhtään ammattiryhmää, jossa kannetaan raskasta vastuuta tuloksesta tai jopa ihmishengistä, ilman että se aiheuttaa kirjoituksessa kuvattuja käyttäytymismalleja, niin en voi valitettavasti auttaa.
Eli pääsemme lopputulemaan jossa ainoastaan lääkärin työn yksinäisyys ja vastuu ammattiryhmänä ihmishengistä on sellainen, että sen avulla voidaan vähintäänkin ymmärtää (tai jopa selittää) erikoisia käyttäytymis- ja kommunikointitapoja ja kiven takana olevaa osallistumista terveydenhuollon kehittämiseen kenttätasolla ja arjessa?
Tätä selitystä en pidä kestävänä. Tämän huomaa myös siitä, että samat lääkärit voivat toimia aivan eri tavalla hypätessään illaksi toisiin saappaisiin yksityisen puolen vastaanotolle. Se osa muusta henkilökunnasta, joilla on kokemusta samoista lääkäreistä julkisella ja yksityisellä puolella, todistavat tämän puolesta. Oma teoriani onkin siis se että kirjoituksessakin mainitut piirteet ovat syvällä lääkärien ammattikunnan hiljaisissa perinteissä ja ne opitaan lääkärikoulutuksessa ja niihin sosiaalistutaan ensimmäisistä harjoittelujaksoista lähtien. Toisaalta, niistä on tullut kestäviä rakenteita, joita on melko työlästä muuttaa. Niitä siedetään ja uusinnetaan "koska asiat nyt vain sattuvat olemaan niin".
Suomalainen lääkäriprofessio ja sen kulttuuri on näiltä osin idyllinen moniin muihin länsimaihin verrattuna. Ehkä sen rooli pitkälle julkisen palvelun osana (ja yksityisen lääkärisektorin kapeus) mahdollistaa sen. Oikeastaan sisäisiä asiakkaita ja työyhteisöä ei ole tarvinnut ajatella juuri lainkaan. Yksityinen sektori ja henkilökohtainen sekä yrityksen ansaintalogiikka muokkaavat käytöstä ja kommunikointia.
Vastaa kommenttiin
Franny_Berry
18.12.2013 16:04
Mulle tuli mieleeni montakin ammattiryhmää, miinuspuolena se, etten ole ollut katselemassa heidän käyttäytymisiään, siksi kysyin (ilmeiseltä asiantuntijalta). Kiitos, pahoittelen häirintää :)
Anonyymi
5.12.2021 10:33
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin