And as you lay sleeping with your,
your eyes softly shut I will be,
Cleaning my gun, cleaning my gun
Hyvää katkeruuden sävyttämää sunnuntaita.
Ei, en pelkää myöntää sitä. Sisälläni velloo katkeruus. Jotenkin tuntuu, että se on ollut sielä jo hyvin kauan. Ehkä alusta alkaen, mutta nykyään tiedostan sen aikaisempia vuosia paremmin ja olen sinut sen kanssa. En varsinaisesti tiedä, mistä se juontaa juurensa, mutta se on aika ajoin jopa käsinkosketeltavaa. Voiko sille tehdä jotain? Ovatko nämä kahleet poistettavissa vai pitääkö sen kanssa vain opetella elämään?
Katkeruus on sairaus, epäilemättä. Ihminen, joka siitä kärsii, menettää pitkällä tähtäimellä uskonsa hyvyyteen ja kaikkeen siihen, mikä voisi tehdä ihmisestä onnellisen oli se sitten mitä tahansa, eikä jaksa oikeastaan edes katsoa kaikkia niitä kortteja, joita elämä ihmiselle jakaa. Valitettavaa on se, että loppujen lopuksi se ei vaadi paljoa. Ainakaan omassa tapauksessani, mutta luulenkin, että mitä suurempi vaikutus ympärillä ja elämässä tapahtuvilla asioilla on henkilökohtaisella tasolla "mitättömyydestään" huolimatta, sitä suurempi todennäköisyys siihen, että se jo valmiiksi kaikkien meidän sisällä piilevä katkeruus nousee pintaan. Enemmän tai vähemmän. Ennemmin tai myöhemmin.
Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään järin hyvä myyntipuhe, eikä se ole tarkoituskaan. Mielestäni vain yhä useampi ihminen kärsii vähintäänkin lievästä katkeruuden suolaisesta elämyksestä. Etenkin näin vuoden pimeimpänä aikana.
Monille on varmasti vaikeaa käsittää, miten vasta reilu 20-vuotiaan ihmisen suusta voi tulla tällaista juttua, mutta tosiasia on se, että nuoresta iästäni huolimatta olen nähnyt ja kokenut paljon ja niiden johdattelemana ja muovaamana istun nyt tässä kuluneessa tietokonetuolissani Chris Cornellin lausuessa syviä ja voimakkaita sanoja akustisella kitaralla säestäen ja kirjoitan siitä mitä tunnen, nään ja olen vuosien varrella oppinut.
Tragikoomistahan tässä on se, että vielä noin vuosi sitten tilanne oli täysin päinvastainen. Uskoin siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja pikemminkin kehoitin muita seuraamaan minua tässä ajattelutavassa. Lopputuloshan olikin sitten ilmeisesti merkki universumilta, että ei kannata. Koomisuus tässä piilee siinä, että tämä oma periaatteeni ja omat uskomukseni purivat minua ikävästi perseeseen ja jätti jälkeensä palasiksi revityn sielun ja heikoilla jäillä tasapainoilevat uskomukset. Tarkennettuna; tein itse itsestäni sen ihmisriekaleen, joka tänäkin päivänä olen.
Shame on me.
So come pull the sheet over my eyes,
so I can sleep tonight.Despite, what I've seen today