Vaimomatskuu, sanoo kaverit. Ehkä, ehkä ei, mutta keittiössä TAATUSTI. Kokkailen fiiliksen mukaan, ilman reseptejä, mitä milloinkin. Enimmäkseen kasvispainotteista ja terveellistä, mutta ensisijaisesti hyvää ruokaa.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on italialainen.
Arvatkaa missä minä hengailen nykyään afterworkilla? Makkarataivaassa. Juu, kyllä vaan, sellainen on ilmestynyt ihan työpaikkani viereen, ja kyllä, menen sinne ostelemaan makkaraa. Tai no, viimeeksi ostin myös kolmenlaista juustoa. Ja sitä edellisellä kerralla myös kahvia. Ja olisi heillä myös panineja... ja viinibaari... ja ihania Italialaisia keksejä ja kahveja ja pastaa ja vaikka MITÄ!
Paikan nimi on Casa Italia, ja se on avannut Bulevardille Lokakuun alussa. Paikkaa pyörittävät italialaiset herrasmiehet pursuilevat kotiseuturakkautta ja esittelevät ylpeinä omien alueidensa erikoisuuksia - gorgonzolaakin on kuulemma tehnyt yksi ja sama suku jo kohta sata vuotta.
Testattu toistaiseksi: DIAVOLO! Piadinaa kehui kovasti eräs työkaverini, eli seuraavaksi sitten sitä testaamaan!
Myymälä on minunlaiselleni herkkusuulle unelmakohde, ja hyvin vaikea täältä onkaan poistua syömättä jotain paikan päällä, tai ostamatta kotiin edes "vähän jotakin pientä". Vielä on testaamatta leikkuulauta viinilasillisen kanssa, mutta enköhän ennen pitkää päädy putiikkiin ihan istuskelemaankin pidemmäksi aikaa. Lasillinen amaronea tai chiantia juusto- ja makkaralajitelman kanssa päättäisi työpäivän kuten minkä tahansa muunkin päivän erinomaisesti! Eikä seuraa liene vaikea houkutella mukaan...
Casa Italia Bulevardi 11, 00100 Helsinki
Ps. Muistakaahan seurailla Instagramiani ja FB:tä! Nettisivuni valmistuvat hitaasti mutta varmasti, joten viimeistään jouluna loppuu kirjoittelut täällä Cityn hellässä huomassa.
Keväisistä säistä huolimatta olen kaipaillut viimeaikoina tuhteja talviruokia. Ehkä kaipaankin niitä siksi, että lumen sulaessa muistan kuinka kauan pitää kohta odotella, jotta pataruokakausi alkaisi taas.
Rrrrragù-uu ♡
Akuuttiin talviruokakaipuuseen toimii erinomaisesti lasagne, moussaka tai karjalanpaisti, mutta viime viikonloppuna päädyin tekemään ragùta pastan ja parmesanin kera. Ragùhan on italialainen pastan kaverina tarjottava lihakastike, josta on olemassa kymmenittäin versioita eripuolilta saapasmaata. Tutuin suomalaisille on varmasti Ragù Bolognaise, jonkatapaista meilläkin lapsuudessa syötiin joka viikko, tosin nimellä "jauhelihakastike".
Normaalisti äiti teki meidän perheessä ruuat, mutta aina välillä isä ilmestyi kauhan varteen, ja silloin syötiin iskän bravuuria: spagettia, jauhelihakastiketta ja pienellä terällä raastettua juustoa (tärkeä ero "isoon" raasteeseen!) Se oli aina erityinen päivä ja kinuamisesta huolimatta harvinaista herkkua.
Hyvät ainekset, hyvä soossi
Sekä äidin että isän kastikkeet ovat rakkaita ruokamuistoja, joita en halua pilata yrittämällä samaa. Niinpä keittiössäni on hiottu huippuunsa soijarouhebolognaisea ja nyt vasta vuoden verran olen opetellut käyttämään lihaa tuossa omassa bravuurissani. Jauhelihan kanssa puuhailussa on vielä haastetta, mutta tällä kertaa ragùsta tuli kuitenkin erityisen herkullista! Tuli suorastaan kiire kirjoittaa summittainen reseptini heti talteen, jos vaikka onnistuisin seuraavalla kerralla yhtä hyvin?
Täysjyväpastaa
basilikaa
PALJON vastaraastettua parmesaania
Tämän soossin tekoon kuuluu myös lasi viiniä valmistumista odotellessa.
Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota isossa kasarissa tai kattilassa sipuleita voissa muutama minuutti. Kuutioi pekoni, porkkanat, sellerit ja kesäkurpitsa, ja lisää kasariin vihannekset ja sokeri. Nosta lämpöä, niin että vihannekset alkavat hieman karamellisoitua. Varo kuitenkin polttamasta! Kun olet saanut vihanneksiin sopivasti väriä, ota ne pois kasarista.
Ruskista jauheliha oliiviöljyssä pienissä erissä. Jauhelihakin saa mieluusti ruskistua kunnolla, joten käytä reipasta lämpöä. Kun kaikki liha on ruskistunut, lisää vihannekset takaisin kasariin. Kaada sekaan viini, säilyketomaatit (käytin luomulaatuisia kokonaisia kirsikkatomaatteja) ja mausteet. Lisää suola, pippuri ja tabasco vähän kerrallaan maistellen. Itse laitoin pari teelusikallista suolaa, reilusti tabascoa ja pippuria, mutta minä tykkäänkin voimakkaista mauista...
Keittele kastiketta rauhassa miedolla lämmöllä kannen alla vähintään tunti, ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos nestettä haihtuu liikaa (jos ruuanlaittoastiasi on uuninkestävä, lykkää se kannen kanssa uuniin mietoon lämpöön - 130-150ºc - muutamaksi tunniksi tai vaikka kävelylenkin ajaksi).
Tarkista lopuksi vielä maut ja jätä kastike hautumaan itsekseen siksi aikaa kun keität tarpeellisen määrän lempipastaasi ja raastat valtavan keon parmesaania. Lisää runsaasti revittyjä basilikanlehtiä kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua ja sitten vain nautiskelemaan!
Paljon parmesaania kiitos!
ps. Kastike on minusta niin hyvää, että teen seuraavalla kerralla tuplasatsin ja käytän sitä seuraavana päivänä esim. lasagneen, niin puolittuu muuten melko työlään ruuan valmistusaika :)
