Japaniin kallellaan

Muutama vuosi takaperin Berliiniläisessä sushiravintolassa nenäni alle lykättiin suolakiteistä kimaltavia pieniä vihreitä palkoja. Jäin kertaheitolta koukkuun Edamameen, eli tuoreisiin soijapapuihin. Helsingin etnisiä ruokakauppoja kolutessani löysin niitä ensin Tokyokanista, sitten Hämeentien varrelta, ja nyt jopa isompien markettien pakastealtaista. Syön edamamet mieluiten suoraan paloista imeskellen, mutta löytyypä näitä herkkuja myös valmiiksi kuorittuina.

Piipahdin toissapäivänä Hämeentiellä, ja nappasin Vii-Voanista kotiini kaikenlaista muutakin edamamen seuraksi: misoa (fermentoitua soijapaputahnaa), sobaa (japanilaisia tattarinuudeleita), pitkiä siroja munakoisoja ja maustettua paahdettua merilevää.

Japanilainen keittiö rakentuu pitkien perinteiden varaan, enkä koe, että minulla olisi asiaa väittää tekeväni japanilaista ruokaa, sen enempää kuin thaimaalaista tai kiinalaistakaan. Vaikutteita sen sijaan napsin runsaasti milloin mistäkin maasta, ja matkustellessani pääasia mulle on aina ruoka. Onhan sitä tullut ulkomailla kokkikurssillakin käytyä. Japaniin en vaan ole vielä eksynyt, vaikka hinku olis kova! Laitan nyt sitten tätä japaniin kallistuvaa sapuskaa ja fiilistelen tovin, jos vaikka joskus...

Munakoiso on mun ehdottomia ykkösvihanneksia, ja ihanaa kaikin tavoin valmistettuna. Tällä kertaa halkaisin munakoison pitkittäin kahtia, ja viilsin lihaan muutaman viillon. Hieroin leikkuupinnan misotahnan ja kookosnektarin seoksella niin, että myös viiltoihin meni seosta. Pinnalle seesaminsiemeniä ja 200 asteeseen puoleksi tunniksi.

Munakoison kypsyessä keitin nipun sobanuudeleita - niissä ei mene kymmentä minuuttiakaan, ja paistoin parsakaalinnuppuja pannulla. Kun parsakaali oli puolikypsää, lisäsin pannulle silputun valkosipulinkynnen ja reilusti tuoretta ohuenohueksi mandoliinilla siivuttamaani inkivääriä. Viimeiseksi pannulle tuli pari desiä edamamea, nuudelit, loraus soijakastiketta, kookosnektaria ja tulista chilikastiketta, Srirachaa.

Pannu kannattaa olla todella kuuma, niin saat kaikkeen ihanan paistopinnan, varo kuitenkin polttamasta valkosipulia (palanut valkosipuli on kamalaa). Vihoviimeiseksi sekoitin nuudeleihin reilusti silputtua kevätsipulia.

Kirjoitettaessa soi LCMDF: We are Cannibals