Kävin eilen Rakkaat Juurekset -kirjan julkaisutilaisuudessa viinibaari Latvassa. Kirja on Santeri Vuosaran, eli Chef Santerin, oodi juureksille, ja tarjoaa kattavasti eri juureksia hyödyntäviä, inspiroivia reseptejä alkuruuista jälkiruokiin. Santeri kertoo rakkautensa suomalaisiin juureksiin syttyneen jo lapsena, ja kiittää vanhempiaan kiinnostuksestaan ruokaan ja ruuanlaittoon. Tämän allekirjoitan minäkin - äidin ansiosta rakastan koko juureskirjoa ja olen lapsesta asti tottunut kasvispainoitteiseen ruokavalioon.
Tilaisuudessa pääsimme maistelemaan Chef Santerin loihtimia herkkuja punajuuresta, selleristä, lantusta, palsternakasta ja porkkanasta. Reseptit löytyvät kirjasta. Mieleenpainuvimmat elämykset olivat upea, kermaisen täyteläinen Kardemummalla maustettu lanttukeitto kanelikerman kera, ja Palsternakkamousse, vadelmakastike ja paahdettu valkosuklaa. En ole suuri jälkkäri-intoilija, mutta palsternakkamousse vei sydämeni ja päätyy takuulla tänä vuonna joulupöytään!
Arvostan suuresti Santerin intohimoa aiheeseensa. "Gastronomian sekatyömieheksi" itseään tituleeraavan kokin puheesta aistii ylpeyden ja innon, jolla tämä kirja on tehty. Päiväkodissakin keittiötä pyörittäneellä miehellä on hienoja ajatuksia myös lasten ruokailukasvatuksen suhteen - kummilapset ovat olleet kirjaprojektissa mukana pelloilta keittiöön ja keittiöstä ravintolapöytään (eivätkä he varmaankaan syöneet annoksia "lastenlistalta"). Minäkin olen ottanut kummipoikiani pikku natiaisista saakka keittiöapulaisiksi haistelemaan, maistelemaan ja auttelemaan milloin missäkin keittiöaskareissa, ja omakohtaisestikin muistan, kuinka kivaa oli saada auttaa äitiä ruuanlaitossa.
Rakkaat Juurekset on kirjana yhtä inspiroiva kuin tekijänsäkin. Minusta on ihanaa lueskella keittokirjoja ja fiilistellä reseptejä. Harvemmin teen mitään ruokia suoraan reseptistä, mutta tämän kirjan suhteen saatan olla poikkeustilanteessa! Testailen varmaan useimpia juttuja sellaisenaan ennenkun lähden säveltelemään omiani.
"Lähiruoka" tarkoittaa Santerille lähellä tuotetun lisäksi ruokaa, joka on sydäntä lähellä. Mitä muuta sitä haluaisi itselle tai lähimmäisilleen tarjotakaan? Arvokas ateria ei ole aina rahassa mitattavissa. Kiitos lähiruuasta Chef Santeri!
Kirjoitettaessa soi Minä ja Ville Ahonen: Ennen kuin kuolen
