Tämän kesän ensimmäinen lomamatkani suuntasi niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Tampere! Idea visiittiin lähti siitä, että sain Tamperelaiselta gastronomian sekatyömieheltä eli Chef Santerilta kutsun tulla maistelemaan Gastrolaiva M/S Tampereen uutta menua. Koska hyvä ruokahan minua aina kiinnostaa, päätin viettää samalla kokonaisen päivän Tampereella ja tutkiskella paikallista ravintolatarjontaa.
Pyysin suosituksia Tampere-päivän ohjelmalle niin tutuilta, kuin some-tutuiltakin, ja sainkin houkuttelevia ideoita lopulta niin paljon, että ohjelmaa olisi riittänyt viikoksi... Niinpä kerron teille tässä jutussa vain Gastrolaivasta, uuvutan teidän loppupäivän ohjelmallani toisella kertaa!
Chef Santeriin tutustuin viime syksynä Rakkaat Juurekset -kirjan pressitilaisuudessa. Santeri, mustan makkaran uudistaja ja mestarigrillaaja, on mahtava persoona - mutta erityisesti olen ollut vaikuttunut hänen laajasta tietotaidostaan ja intohimostaan alaansa kohtaan. Jos tarjolla on Chef Santerin seuraa ja hänen suunnittelemaansa ruokaa, niin minätyttöhän hyppään junaan milloin vaan! Niinpä pikaisen junamatkan jälkeen suuntasin Santerin kanssa sovittuun treffipaikkaamme (Tampereella kun oltiin, tapasimme tietysti Tapolan mustamakkarakioskin edessä). Sadekuuro kuitenkin pakotti meidät siirtymään suoraan Gastrolaivan suojiin.
M/S Tampere on 1957 rakennettu risteilijä. Laiva entisöitiin ensimmäisen kerran 2001, ja nyt 2014 entisöinnin yhteydessä risteilijästä kuoriutui Gastrolaiva. Chef Santeri uudisti samalla laivan menun: tarjolla on sesonkituotteita kunnioittava, vaihtuva tapaslista, sekä risteilymenu, jossa on tarjolla tuhdimpaakin purtavaa laivan perinteitä kunnioittaen (modernia twistiä unohtamatta). Laiva seilaa toki edelleen tutusti illallisristeilyjä, mutta uudistuksen myötä aterioimaan pääsee myös sen nököttäessä torinlaidassa ankkuroituna.
Laivan pitkä historia on silmin havaittavissa tunnelmallisessa ruokasalissa - entisöinti on tehty tyylillä, laivan henkeä ja historiaa kunnioittaen. Ruokalistalta löytyy yhtälailla perinteikkäitä mutta sopivasti ajan hermoilla olevia annoksia; löytyy särkeä, haukea ja mustaamakkaraa, sekä lähituottajilta ja kauppahallista hankittuja herkkuja.
Aloitimme lounaan valikoimalla tapaksia. Monen blogaajan hehkuttelema Savusärki-parfait punajuuren, kirsikan ja Lempin ruisleivän kera ei pettänyt - annos oli tasapainoinen yhdistelmä makeutta, savuisuutta, kermaisuutta ja erilaisia tekstuureja. Lempeän tuliset ravunpyrstöt olivat juuri sitä mitä nimi lupaakin, eikä Penttilän bratwurstissa tyrnisinapillakaan ollut moitteen sijaa. Hieman pliisuksi taasen jäi marinoiduilla välimeren vihanneksilla ja fetalla päällystetty paahdettu riävä.
Eniten taisin innostua rapeaksi paistetusta mustasta makkarasta Poppamiehen Hiidenhillon kera - kyseessä kun oli ensikosketus Tampereen lahjaan maailmalle sitten kaukaisen lapsuuden. Mustan makkaran pehmeä maku sopi hienosti yhteen supertujun chilihillon kanssa. Tapaksia maistellessa päästiin taas kerran toteamaan, että kun tehdään hyvistä raaka-aineista ja tehdään niitä kunnioittaen, on vaikea epäonnistua (vaikka annosten kehittäjällä olikin muutamasta yksityiskohdasta keittiölle välillä huomautettavaa).
Tapasvalikoima ei nälkää jälkeensä jättänyt, mutta minun herkkusuun oli silti vaikea vastustaa haukiburgeria. Tämä harvalta ruokalistalta löytyvä kotimaisen kalan ylistys osoittautui melkoiseksi annokseksi: pumpulinpehmoista haukimurekepihviä, Pernod'lla maustettua paprikakastiketta, fetaa ja punasipulia. Annoksen tähdeksi tälle pottufanille kiilasivat kuitenkin kyljessä möllöttäneet houkuttelevan rapeat uudet perunat. Kullanruskeat pottuset oli pyöritelty ihanassa sinappikastikkeessa rucolan kanssa, ja itku meinasi päästä kun oli jätettävä muutama lautaselle, jotta kupuun mahtuisi vielä jälkkäriäkin...
Lopuksi maistelimme Sitruunaista punajuuri-mantelikakkua ja vaniljakermaa, Savujuustoa Mouhijärveltä, hunajamanteleita, karpalohilloa ja spelttinäkkäriä, sekä iki-ihanaa yksinkertaisen nerokasta yhdistelmää: spelttilakua ja limoncelloa. Gluteeniton punajuuri-mantelikakku oli mielestäni aivan ihanaa, erityisesti ihastuin vaniljakerman päällä pikantin lisän tuoneen vaniljasuolaan. Santerilla oli kakun suhteen huomautettavaa; kuulemma kakun kuuluisi olla vielä mehevämpää (on sen varmasti hankalaa syödä omia luomuksia toisen toteuttamana natisematta jostakin). Yhtä kaikki, meistä molemmista keittiö suoriutui hienosti ja melkoisen onnellisena laivalta poistuin.
Aterian jälkeen lähdimme Santerin kanssa vielä vaappumaan kohti muutamaa Tampereen kulinaristista mekkaa - mutta siitä lisää myöhemmin! Mitä tulee Gastrolaivaan, suosittelen Tampereella visiteeraaville lämpimästi tutustumista Laukontorille tänä kesänä ilmestyneeseen laivaravintola-armadaan. Tampereella selvästi tapahtuu: Gastrolaivan lisäksi satamasta löytyy sekä uusi Gastropaatti, että vanha klassikko, Laivaravintola Suvi. Maakravut ohoi, eikun seilaamaan! Illallisristeilylle, tapaksille, kunhan ette jää rannalle ruikuttamaan!
Gastrolaiva M/S Tampere
ma-to 12-21
pe-la 12- 23 (02)
Kirjoitettaessa soi Pate Mustajärvi: Ukkometso
