Kenen vika?

"Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä." - Pekka Himan... eiku Gandhi

Seuraa päivän kysymys: ketä syyttää tästä kaikesta? Ilman syyllistä ei ole uhria ja ilman uhria ei ole ongelmaa eli ilman syyllistä ei ole ongelmaa, joten loogisesti pääteltynä syyllisen eliminointi ratkaisee ongelman. Vai mites se meni?

Joskus opettajan hermot palavat hattumaisen teinin perseilyyn. Kun ihmisellä on tunteet pinnassa, järki on jäässä. Yksi harkitsematon liike, kännykkäkamera ja voilá: interwebin ja reaalimaailman kahvihuoneissa riittää keskusteltavaa. Kansa raivostui, opettaja sai potkut ja kansa raivostui uudestaan. Seurasi äärettömän hankala tilanne, sillä kukaan ei enää tiennyt, ketä syyttää. Kohu oli valmis.

Ensin kivitettiin opettaja, sitten kivitettiin oppilaat ja lopuksi heiteltiin summan mutikassa soraa ympäriinsä toivoen, että edes johonkin osuisi. Tärkeintä ei kuitenkaan ole osua vaan yrittää. Jokainen kunnon ajojahti on kollektiivinen ponnistus, joka vaatii niin sanottua ryhmä-älyä. Kuten vanhan kansan hokema tietää: joukossa tyhmyys tiivistyy. Loogisesti ajateltuna tämä tiivistyminen luo elintilaa älykkyydelle.

Aina ei tarvitse kulkea määkivän massan laumassa. Jokainen voi ihan itse, ilman minkäänlaisia lähdetietoja tai ymmärrystä asiasta, määritellä syyllisen. Kotimainen Talvi Digital -tuotantoyhtiö otti neuvosta vaarin ja yhdisti keskoskaapit ja Ylen ulkomaiset ohjelmahankinnat. Yhdellä Game of Thrones jaksolla sais hei keskoskaapin. Tehdäkseen viestinnästään mahdollisimman James Hirvisaarta, tuotantoyhtiön toimitusjohtaja Pekka "ei omia intressejä" Korpela hyppäsi some ojasta some allikkoon ja syytti virheellisistä lähdetiedoista Googlen hakukonetta. Syyllinen on löytynyt. Jos tämä ei toimi, kaiken voi kaataa kännin piikkiin. Suomen yleisintä syyllistä on helppo syyttää.

Täytyyhän tämän kaiken olla jonkun vika! Jos syyllistä ei löydy, voi käyttää käänteistä logiikkaa ja etsiä syyllistä täysin päinvastaisesta suunnasta, johon empiria osoittaa.

Otetaanpa esimerkki. Kun väkivaltainen äärioikeisto hyökkää kirjatapahtumaan kaupunginkirjastossa, syyn täytyy olla äärivasemmistossa. Jos aivot menivät jumiin, tämä on juuri sitä mitä haluttiinkin. Samalla logiikalla oppilaan provosointi johti opettajan reagointiin. Lineaarista ja loogista.

Unohdetaan logiikka hetkeksi. Joskus ongelman esiintuoja ns. whistle blower on syyllinen, sillä kaiken logiikan mukaan ei ole ongelmaa ennen kuin sellainen nostetaan esille. Konsensusta ei kyseenalaisteta.

Otetaanpa esimerkiksi kehysriihi. Neuvotteluista marssi ulos pelkkiä hymyileviä kasvoja. Hallitus, joka on johdonmukaisesti eri mieltä johdonmukaisesti kaikista asioista oli yht äkkiä johdonmukaisen samaa mieltä suurin piirtein kaikesta. Me kaikki voitimme, vaaleanpunaista hattarapaskaa ja nami-nami-bumtsi-bum. Sitten ministeri Arhinmäki pilasi kekkerit nostaen esille kiusallisia porsaanreikiä pursuavan osinkoverouudistuksen. Kenen vika? No, Arhinmäen tietenkin. Ilonpilaajat muistetaan äänestyskopissa.

Syntipukki on hieno sana. Sillä tarkoitetaan syyllisen etsimistä, joka ei ole itse asiassa syyllinen tai tämän syyttämistä ihan vaan vastuun välttelemiseksi. Jos ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat vihamielisyytensä usein ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia. Maahanmuuttajat ovat klassikko, Yle toimii aina, kuten edellä huomasimme ja aina on persut. Tai kapitalistit. Tai kommunistit. Tosin keskusta pettää aina, sanovat.

Esimerkki. Kun pääministeri suhmuroi kaverilleen 700 000 euron tutkimusrahoituksen, voi alkaa vaikka syytellä kaveria, joka ei ole itse asiassa tehnyt mitään väärää. Kokoomus käynnisti oman koulukiusaamiskampanjansa, jonka ei suinkaan ollut tarkoitus vierittää syytä kohututkijan niskoilta vaan nimen omaan pitää keskustelu mahdollisimman kaukana omasta puolueesta eli kohututkijan niskoilla.

Minua ei suoraan sanoen kiinnosta lainkaan, kuka on syyllinen. Se on triviaa. Poliisi tutkii ja tuomioistuin hutkii. Tärkeämpää on kysyä mistä ongelma johtuu, ei kenestä? Keskoskaappikeskustelussa keskustelu ohjautui oikeille raiteille. Kysyttiin ihan vakavissaan, unohtuivatko verot? Syystäkin. Kohuopettajakohussa soisi muistettavan saman. Sen sijaan, että osoittelemme kilpaa sormella ja koetamme itkunsekaisin tunneryöpyin päteä anonyymeillä foorumeilla, pitäisikö meidän puhua luokkakoista, opettajien työtaakasta, palkkauksesta ja homekouluista. Ei se tarkoita, etteikö vanhempien tarvitsisi katsoa peiliin. Taikka opettajien. Tai oppilaiden. Sitä voi tehdä ihan itse kukin kohdallaan.

E: Ajatellaanpa hetki lapsia. "Tuoreen tutkimuksen mukaan vanhempien syyllistävä kasvatustapa arjen vuorovaikutustilanteissa heijastuu lapsen käytökseen. Syyllistävän kasvatusasenteen taustalla on usein vanhemman oma pahoinvointi ja uupumus. Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että vaikka sekä äidin että isän käyttämänä syyllistävä kasvatus lisäsi lapsen negatiivisia tunteita, tämä näkyi erityisesti isän kohdalla," Ylen uutinen kertoo. Jokainen voi päätellä tästä, millaisen esimerkin itse antaa.

Sovitaanko, että kaikki ovat kollektiivisesti syyllisiä. Kun kaikki kantavat vastuun, voisimmekin tehdä seuraavaksi jotain konkreettista ongelmien korjaamiseksi.

Kirjoitettaessa soi Barbra Streisand & Barry Gibb - Guilty