LEVYARVOSTELU

Haloo Helsinki julkaisi faniensa riemuksi marraskuussa platinapainoksen albumistaan Maailma on tehty meitä varten.

Edelliseen versioon verrattuna, levy tarjoaa kolme julkaisematonta biisiä, live DVD:n, dokumentin kesän 2013 festarirundilta ja kolme musavideota.

Täydellinen paketti hastag-sukupolven faneille ja miksei vanhemmillekin, jos Spotify ei ole vielä vienyt mennessään.

Levyn 11 jo aiemmin julkaistua biisiä ovat tuttua kauraa, ei pureuduta kovin syvällisesti näihin.

Nostetaan kuitenkin bändille hattua upeasta levystä, joka on täynnä energiaa ja välillä sävähdyttävänkin räväkkää meininkiä. Suurimmat pisteet antaisin kuitenkin siitä, että surullistenkaan raitojen kohdalla ei ole sorruttu ranteet auki–meininkiin. Niin, siihen meininkiin jota suomalainen musiikki on helposti pullollaan.

Live DVD:n kohdalla säästin omaa aikaani. Olen nähnyt bändin sen verran monesti livenä, menneen festarikesän aikanakin kolme kertaa, että sanon yksinkertaisesti Haloo Helsingin olevan omassa genressään energisin, huumannuttavin ja riemastuttavin keikkakokoonpano.

Dokumentti viime kesän keikkakiertueelta, ”behind the scenes” meiningistä, taas aiheuttaisi aikamoisen ryntäyksen matkanjärjestäjien sivuille, jos koko Suomen kansa dokumentin ääreen istutettaisiin. Se tarjoaa katsojalleen aurinkoisen festarikesän, maakuntia, Suomea parhaimmillaan.

En lähde arvailemaan kuinka moni tässä hektisessä maailmassa ehtii tai viitsii puolen tunnin mittaiseen dokumenttiin paneutua, mutta innokkaimmille faneille se tarjoaa pääsyn keikkalavojen taakse, haastatteluihin, keikkabussiin, Ellin, Leon, Jukan ja Jeren riemuisan hauskannäköiseen meininkiin. Eiköhän tälläkin bändillä joskus hymy hyydy, mutta keikkalavojen takana pyörineenä ja bändiä juuri tuon dokumenttikameran vieressä haastatelleena, uskallan väittää katselmuksen tarjoavan aika lailla oikean kuvan Haloon meiningistä.

Vaikka erinomaiset pisteet koko levylle annankin, se ei kuulu siihen kategoriaan jota jaksaisin kuunnella repeatilla uudelleen ja uudelleen. Ensimmäinen biisi Avautumisraita, särähtää vähän liikaa korvaan ja muutama muukin ei niin sykähdyttävä raita levyltä löytyy. Radiosoittoa nauttineet Vapaus käteen jää, Huuda ja levyn nimikkobiisi, Maailma on tehty meitä varten, eivät sensijaan vieläkään jaksa kyllästyttää, vaikka nämä ahkerasti autoradiossa viime kesän festarirundillani pyörivätkin. Edellämainitut biisit ovat ehdottomasti ansainneet kirkkaimman paikkansa listojen kärjessä.

Aiemmin julkaisemattomat biisit, Sun kanssas pakenen, Juoskaa, ja Lehdet kellastuu, tarjoavat erittäin kelvollisen lisän levyn loppuun, ei mieltä räjäyttäviä, mutta sitä hyvää, laadukasta Haloota.

Energinen juoskaa muistuttaa Sannin Hakuna Matata –biisiä, kannustaen kansaa oikeasti funtsimaan, mitä haluaa elämältään ja pakenemaan kaupan kassalta jos intohimot on jossain muualla. Levyllä Sannin versio vie näistä kahdesta voiton, mutta energinen Juoskaa, toimii varmasti paremmin festarilavoilla.

Lehdet kellastuu, seikkailee uteliaiden suomalaisten odotetuimmassa päivässä torstaissa, jolloin Seiska pärähtää lehtitelineisiin ja kansa saa kaivatun pakettinsa julkkisten elämästä, ovat kansan himoamat juorut totta tai eivät.

Sun kanssas pakenen, lyriikoiltaan hyvinkin synkkä biisi henkilöstä, joka rakastuu narsistirenttuun. Tuttu tarina varmasti monelle. Biisin tulkinta on kuitenkin sitä iloista, hyvän meiningin Haloota. Näistä kolmesta uutuudesta ehdottomasti se, joka jää soimaan päähän.

Siitä vaan, sinne esiteinin joululahjapinoon lisäykseksi, ei tämän levyn kohdalla rahat hukkaan mene.

Kirjoitettaessa soi Haloo Helsinki, Sun kanssas pakenen