Kerrankin teki mieli harrastaa otsikolla kalastelua ja otsikoida juttu, "koolla on väliä". Jätän sen kuitenkin tekemättä, olenhan äärimmäisen huono kalastelemaan.

Mutta koolla on väliä, nimittäin kahvikupin koolla. Viikon ajan on aamuherätykset tuntuneet rankemmilta ja rankemmilta, kirkasvalolamppua voisi pitää päällä koko päivän ja kahvikuppi on puolta suurempi kuin ennen.

Kaamosmasentunut en onneksi ole, kaikki on enemmän kuin hyvin. Mutta hiipiikö syysväsymys tyttöön vaikka kaikki keinot liikunnasta ravintoon ovat käytössä?

Syysväsymyksen ja masennuksen välinen erohan on aika pieni. Itse olen taipuvainen kaamosmasennukseen ja entisessä elämässäni vaivuin väsymyksen ja masennuksen rajamaille aina talvikausiksi.

Kaamosmasennuksen oireet voimistuvat iltapäivisin. Unen tarpeen lisääntyminen, hiilihydraattipitoisten ruokien lisääminen ruokavalioon, jaksamattomuuden tunne, väsymys, makeannälkä. Nämä oireet ovat havaittavissa myös kaamosoireilevilla ilman varsinaista masennustilaa ja näistä kärsii jopa 10-30% väestöstä.

Kirkasvalo ja liikunta ihan aidosti auttavat asiaan. Ennen olisin myös ehdottanut asiantuntijoiden puoleen kääntymistä kaamosmasennuksen oireista, mutta en koe enää pilleripurkkien tuovan oikotietä onneen. Itsensä ympyröiminen positiivisella energialla, niillä asioilla mitä oikeasti rakastaa tehdä, jossittelun siirtymisestä asioiden toteuttamiseen. Pieniä askeleita.

Onko muilla samoja merkkejä havaittavissa, mikä teitä auttaa? Äkkilähtö etelään olisi hirveän kiva, mutta lompakko ei jaa tätä ideaa kanssani.