Yhteistyössä Vapianon kanssa

Pitkästä aikaa ravintolajuttu! Se ei suinkaan johdu siitä, että olisin lopettanut ravintoloissa herkuttelun vaan siitä, että olen tuon toisen tyypin kanssa käynyt ihan treffeillä, kieltänyt itseltäni kameran mukaanoton. Koska treffit.

SYÖ-viikkojen lähestyessä Vapiano kutsui minut ja minun avustuksellani muutamat muutkin suloiset blogityttöset (-naiset) maistelemaan niin Syö-viikkojen herkkuja, kuin ruokalistan uutuuksia.

Törmäsin heti kysymykseen, "Käytkö täällä usein".

No en. Olen mukavuudenhaluinen, haluan, että ruoka tuodaan minulle pöytään ja lisäksi teillä ei ole kovinkaan paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Mukavuudenhaluinen olen edelleen, mutta nyt Vapianolla on myös gluteenittomia vaihtoehtoja.

Yrtit, tuoreet yrtit. Ne ihastuttivat. Basilikan tuoksu ja ihan vaan sen vihreyden katselu huumasi. Tuoreus, se yllätti ehkä meidät kaikki. Se miten alusta asti kaikki valmistetaan Vapianossa, salaatinkastikkeita myöten. Mukavuudenhaluinen tai et, kokki valmistaa ruoan juuri sun valvovan katseesi alla.

Ne ruoat, odotatte kuitenkin siellä kieli pitkällä, mitä tämä tyttö oli mieltä?

Pastoista ja pizzoistahan en osaa sanoa tuon taivaallista, niitä ei gluteenittomana Vapianosta saa. Lukemattomien maisteluiden jälkeen nostaisin esiin seuraavat annokset.

Deliziosa -salaatti uunissa paahdetun punajuuren ja vuohenjuuston kera, täydellinen syyssalaatti. Punajuuren ja vuohenjuuston yhdistelmä on aina hymyilyttänyt, vaikka tepastelenkin viha-rakkaussuhteessa punajuuren kanssa.

Reef'N'Beef -salaatti. Aikamoinen sekamelska, mutta tässä jos jossain oli jytyä. Salaateista jää usein nälkäiseksi, ei tästä tuttavuudesta. Mureaa naudanfilettä, jättikatkaravunpyrstöjä, grillattuja kasviksia. Perinteisestä salaatista kaukana ja se tässä ehkä sykähdyttikin.

Risottonatsi odotti suurimmalla jännityksellä risottoja, jotka seuraavana päivänä päätyisivät yleiseen myyntiin kaikille ruokailijoille. Yllätyin positiivisemmin, kuin eräässä fine dining -ravintolassa. Sienirisotto oli yksinkertaisesti herkullista ja hinta-laatusuhde oli kunnossa. Risotosta saa pahimmillaan maksaa kolmekymppiä, mutta Vapianossa selviät alle 13 euron. Risottonatsi hyväksyi ja huokaisi helpotuksesta.

Jälkkäribuffet meni kimuleilla sinne jälkkärivatsaan. Vapianon jälkkärit on mulle ehkä se ensimmäinen muisto tästä kansainvälisestä ketjusta, näitä ihastelin Tallinnan Babor-spassa aikoinaan, siellä hemmotellaan hoidon välissä näillä kermaisilla herkuilla. Hyvältä ne edelleen maistuvat, vaikka maitotuotteita välttelevänä taisinkin saada yliannoksen maitotuotteista.

Intiimeille treffeille valkkaisin edelleen sen perinteisen ravintolan, mutta tyttöporukat ( poikaporukatkin tietty) ja itseasiassa etätyötä tekevät, go for it. Valoisa, avara ja basilikan tuoksuinen yläkerta sopii ihan yksinäisellekin työläiselle joka läppärinsä kanssa etsii rauhallista työskentelytilaa.

Niin ja koska tyttöjen ilta niin tyttöjen jutut. Illan avartavimmat keskustelut kävin Ainon kanssa jota tekee aina mieli rutistaa pitkään ja hartaasti. Elämäniloinen hyvinvointia ympärilleen ripotteleva tyttö joka on päässyt kuoreni alle. Niin se vaan on, että mitä enemmän ympäröi itsensä positiivisilla ihmisillä, sitä paremmin itsekin voi.

Myönnetään, että näissä blogiympyröissä törmää välillä pinnallisuuteen. Lähiaikoina on äkkiarvaamatta kävellyt kuitenkin vastaan pari niin timanttisen aitoa ihmistä, että sitä luopuu itsekin suojamuureistaan ja tiputtaa haarniskat harteiltaan. Yllätä jatkossakin, elämä.

Vapiano, Mikonkatu 15, Helsinki