Miksi kukaan pelkää niitä sateita, joita ilman kaikki elollinen lopulta kuolisi. Jäljelle jäisi vain tuulen asuttama autiomaa selviytyjinään hiekansyöntiin sopeutuneet yksilöt. Ihmismutaatiot, joiden iso maha toimii kuin kamelin kyttyrä. Ei se määrä, ei se laatu, vaan se rasva. Nirsoilulle ei ole varaa, eikä ajattelu anna siihen edes aihetta.
Vettä löytyy sieltä, minne vaisto vie. Ei se norsun kuulo, vaan se norsun muisti. Mistä sitä löytyi viimeksi ja miten. Maan ja taivaan merkit. Taipuiko varpu vai kohosivatko pilvet. Oliko pelkkä arvaus oikea? Mitä siitä saattoi päätellä? Päätä särki katse tiettyyn ilmansuuntaan keskitettynä pidemmäksi aikaan kuin joogameditaatio seisten.
Samalla vaistolla uros voi löytää naaraan. Naaras vaistoaa uroksen lähestyvän ja etääntyy tai sallii löytää. Nähdä millainen on tapa lähestyä, koettaa onneansa. Onko taistelu yksin naarasta vastaan tämän luottamuksesta vai onko välissä useampi sonni valloittajan paikan tavoittelussa. Luottamusvoitto päättyy joka tapauksessa sateeseen, jossa uusi alku lähtee kasvamaan kohti syntymäänsä.