Musta vuosi

2014 oli hyvin synkkä vuosi. Maailmalla tapahtui paljon, mutta keskitytään Suomeen. Sotsin talviolympialaisista tuli kultamitali, mutta ei se kiinnostanut ketään. Suurempi puheenaihe oli Kaj Kunnas selostamassa naisten jääkiekkoa. Lajia josta Suomi ei saanut mitalia, vaikka meininki oli alkusarjan peleissä ihan kukkuu. Miesten puolelta tuli pronssi, minkä seurauksena kulttuuriministeri Arhinmäki sammui baariin. Eksyi paikalle, vaikka venäjällä ei ollut yhtään sellaista kuin hän on, yhtään kasvissyöjää.

Kunta- ja soteuudistuksiin saatiin jonkinlainen sopu. Sopu joka sai pääministeri Kataisen eroamaan ja kuntaministeri Virkkusen pakenemaan Brysseliin. Sinne hän myös pääsi samassa veneessä totuudentorvi Halla-ahon kanssa. Hirvisaari sai potkut, koska unohti kertoa kaverilleen että natsitervehdys eli vääränlainen kädenliike on kiellettyä eduskunnassa.

Suvivirsi sai jatkoaikaluvan sillä perusteella että se on aina ollut osa keväistä koulujen päätösseremoniaa, eikä sitä haluta muuttaa. Se on aika epäreilua, koska avioliitto on aina ollut miehen ja naisen välinen asia, ja sen muuttamiselle on niin suuri tarve, että ei väliä, tapahtuuko se rehellisin demokratian keinoin. Rehellisin demokratian keinoin ei toteutunut myöskään Suomen EU-jäsenyys aikanaan.

Vasemmistoliitto ja vihreä terroristiliitto jättivät hallituksen, mutta se ei kaatunut sittenkään. Ruotsissa siihen ei tarvittu kuin yksi surkea budjettiesitys. Nyt se on liian myöhäistä. Ensi vuosi on vaalivuosi ja valta vaihtuu, jollakin tavalla. Edessä ovat kuitenkin vaikeat ajat, taantumaa ja työttömyyttä on paljon. Ja kuin tilauksesta Kreikka nousi taas otsikoihin. Ei rahan tarpeella, mutta ennenaikaisilla vaaleilla. Mutta eivätköhän ne jotenkin liity toisiinsa.

Tapahtui sitä politiikan ulkopuolellakin. Kaikkiaan kolme perhesurmaa, kaikki äidin toteuttamia. Liikaa stressiä, liikaa propagandaa. Pelko siitä mitä rokotteita lapsille voi antaa, etteivät nämä kadottaisi kykyä hallita omaa valvomistaan ja nukkumistaan. Vaikka sikainfluenssarokotteesta sairastuneet saivat viimein korvauksensa, sekään ei poista sitä tuskaa, jonka yhteiskunta heille aiheutti. Etenkään niille joiden hakemukset hylättiin. Mihin tässä yhteiskunnassa sitten voi enää luottaa? Filosofi Saarinen sai puukosta. Selvisi hengissä, mutta utsjokelainen koulutyttö ei. Aina kun joku kadottaa kyvyn hallita omaa mieltään, voi joku toinen joutua maksamaan siitä omalla hengellään. Surullista mutta valitettavasti totta. Eivätkä he pääse ajoissa hoitoon, koska jonossa edellään on kymmeniä pelkän itsetuntonsa kadottaneita hajamielisiä, jotka kuvittelevat olevansa masentuneita, ellei suoraan hulluja. Jannan sanoin: ”Hullu sä et ole, mutta joskus sitä romahtaa… juuri nyt on vaikeaa”.

Eikä pidä unohtaa uutta alkoholilakia, jonka mukaan kaikki oluet, viskit, brandyt, konjakit, punaviinit, valkoviinit, roseviinit, kuohuviinit, samppanjat, viinat, madeirat, portviinit, rommit, sherryt, armanjakit, liköörit, absintit, katkerot, siiderit, lonkerot, tequilat, ginit ovat kiellettyjä sanoja julkisilla paikoilla. Niitä ei saa mainostaa, eikä niistä saa tykätä sosiaalisessa mediassa. Ei saa mainostaa, koffia, karhua, karjalaa, lapin kultaa, kukkoa, olvia, ei mitään. Ja paskat! "Haistakaa paska koko valtiovalta". Hyvää uutta vuotta kaikille kirkosta eronneille.