[b][i]Blogosofiaa: Subjektiivinen vai objektiivinen fakta? Osa 1/2[/i][/b]
Tämä blogaus oli tarkoitus postittaa tiistaina. Valitettavasti minä ja City olimme eri mieltä pisimmästä sallitusta tekstistä. Tässä ollaan siis, jaetaan teksti kahtia. Tänään ensimmäinen osa, huomenna toinen. Be tuned 😛
[b]Taustaa pohdinnalleni[/b]
Hyvä ystäväni soitti tiistaina ja pohdimme yhdessä maailman menoa omista näkökulmistamme. Meillä on aina ollut jonkinlainen jännittävä tapa löytää toisemme ihan muutamalla sanalla. Harvinaislaatuinen ystävyys, aivan upea 🙂
Keskustelimme mm. eri ihmisten tavoista tuntea ja käsitellä tunteita. Ei välttämättä ihan tavanomaisin keskustelunaihe kahden 3-kymppisen uroon välillä voisi ehkä hätäisempi luulla. Olemme sivunneet asiaa ennenkin keskustellen aiheesta omien kokemustemme pohjalta (ja niistä johtuen). Siitä keskustelunpalasta sain ehkä itsellenikin taas selvitettyä vähän omia oloja ja näkemyksiä ihmisenä olemisesta ja kommunikoinnista toisten kanssa.
Alla olevat termit ja tavat kuvailla asiaa ovat itse keksimiäni. Mulla ei ole terapeutin ammattitaitoa eikä psykologin teoriatietoa asioihin liittyen, joten siksi käytän näitä omia muotoilujani. Yritän myös selvittää, mitä niillä tarkoitan.
[b]Objektiivinen fakta[/b]
Objektiivisella faktalla tarkoitan itsestä (kenestä tahansa ihmisestä) ulkopuolista ”totuutta” (riippuen vähän siitäkin, mitä kulloisenakin hetkellä pidetään yleisenä totuutena). Tällaisia objektiivisia faktoja ovat esimerkiksi että maapallo on pyöreä ja että aurinko paistaa. Toki on olemassa ihmisiä, jotka kyseenalaistavat nämäkin asiat, mutta nyt ei ole tarkoitus saivarrella. Yhtä lailla objektiivisia faktoja ovat esimerkiksi fysiikan lait – tosin niissäkin on se puoli, että nämä lait ovat jatkuvan muutoksen alla ja että monet henkilökohtaisista syistä johtuen kyseenalaistavat ne. Kreationismi on hyvä esimerkki asiasta, joka joistakin ihmisistä [i]näyttää[/i] objektiiviselta faktalta, vaikka kyseessä onkin subjektiivinen fakta, omaan uskomukseen ja uskomiseen perustuva asia.
Objektiivista faktaa (tarkoittamassani merkityksessä) voi tarkastella ulkopuolelta, eikä siihen liity omia henkilökohtaisia tuntemuksia riippumatta siitä, mikä se asia itsessään on. Se ei ole riippuvainen ihmisen omasta olemassaolosta, eikä hänen mielipiteistään asian suhteen. Voitaisiin ehkä puhua myös kaikille yhteisestä ”oppikirjatotuudesta” (vaikka tuota termiä itsessään inhoankin, sillä asiat ja faktoina pitämämme asiat muuttuvat jatkuvasti tieteellisen, puolueettoman tutkimuksen myötä).
[b]Subjektiivinen fakta[/b]
Subjektiivisella faktalla tarkoitan ihmisen omaa, ”sisäistä totuutta”. Se on asia, jonka ihminen itse kokee henkilökohtaisesti hyvin todeksi. Nämä subjektiiviset faktat (tarkoittamassani merkityksessä) ovat aina ihmisen itsensä muodostamia tulkintoja, omia tuntemuksia. Koska ne on itse muodostettuja, ne myös koetaan itse hyvin henkilökohtaisesti todeksi.
Tällaisia subjektiivisia faktoja voivat esimerkiksi olla se, miten tulkitsee toisen ihmisen hymyn. Itse on voinut kokea toisen ihmisen hymyn hävyttömänä flirttinä jossakin tietyssä tilanteessa, vaikka toinen olisi sillä tarkoittanut aivan tavallista, jokapäiväistä ja kohteliasta hymyä. Tässä nähdään jo heti kättelyssä, miten sama asia voi olla kahdelle ihmiselle täysin eri – silti molemmat ovat täysin yhtä oikeassa omissa [i]tunteissaan[/i].
Subjektiivinen fakta siis ei enää olekaan kaikille osapuolille ”kiistämätön” tosiasia, vaan jokainen kokee sen omalla tavallaan. Vaikka tämä kuulostaa ristiriitaiselta, ei se sitä silti ole. Subjektiivinen fakta on aina tosi [i]itselle[/i]. Viittaan taas tässä aiempaan esimerkkiini kreationismista, joka on uskomiseen perustuva asia. Joku [i]uskoo[/i] kreationismiin, siten se on hänelle kyseenalaistamaton tosiasia.
[b]Miksi tämä ero on tärkeä tiedostaa?[/b]
Alamme päästä tässä ihmisten välisten kommunikaation ytimeen (yhdestä, omasta täysin objektiivisesta näkökulmastani tietenkin 🙂
On helppo (tai ainakin suhteellisen helppo) keskustella asioista, jotka koetaan ja nähdään objektiivisesti. Niihin liittyviä asioita voidaan opiskella ja tutkia ottamatta asiaa kuitenkaan henkilökohtaisesti. Tämä ei sulje pois millään tavoin ihmisen tunnepitoista suhtautumista asiaan, esimerkiksi suurta kiinnostusta asiaan. Niin kauan, kuin omat tunteet, omat tulkinnat, eivät vaikuta asian käsittelyyn, pysytään kauniisti objektiivisina ja (toivon mukaan) realistisina.
Subjektiiviset asiat ovat tyystin toinen juttu. Ne koetaan hyvin henkilökohtaisesti. Siksi jotkut ihmiset voivat kokea, että heidät itsensä ja heidän omat totuutensa kyseenalaistetaan, kun toinen ihminen kokeekin asiat eri tavalla ja puhuu niistä eri tavoin. Toiset voivat kokea, ettei toinen ymmärrä alkuunkaan. Jotkut taas voivat kokea, että toinen suorastaan valehtelee härskisti päin naamaa. Asioista voidaan puhua jopa tismalleen samoilla sanoilla, vaikka tarkoitetaankin eri asiaa. Silti [i]molemmat osapuolet voivat olla aivan yhtä oikeassa[/i].
Jotta näistä ristiriidoista päästään eroon, pitäisi muistaa, että subjektiivisia, omakohtaisia asioita ei voi kohdella, kuten objektiivisia, ulkopuolisia asioita. Minusta esimerkiksi koivu on tavattoman kaunis puu, mutta en voi yleistää asiaa objektiiviseksi. Jonkun mielestä koivu voi olla vaikka rumin puu, mitä maa päällään kantaa. Ja silti me molemmat olisimme omassa, subjektiivisessa, näkökulmassamme täysin oikeassa – vaikka päältä päin katsoen olisimmekin eri mieltä.
[b]Jatkuu seuraavassa osassa…[/b]
Tässä alkua pohdintoihini. Huomenna läväytän pöytään pohdintoja käytännön tason sovelluksista, katsotaan onko niistä mihinkään 🙂
-c-