Perjantaisin meillä on lasten kanssa Hervanta-päivä. Ajetaan bussilla isoon pahaan lähiöön ja mennään kirkolle muskariin. Hervannan kirkon vaiheilla tapaa päivittäin nukkavieruja (toki tuota olen itsekin) heppuja, joilla on selvä kiintymyssuhde erilaisiin kemiallisiin yhdisteisiin. Kesäsin nämä jampat ottavat rennosti nurtsilla.
En pysty kulkemaan haiskahtavankaan tyypin ohi käymättä sitä tökkäsemässä ja kyselemässä, että onko kunnossa. Välillä käy mielessä, että olen ihan hölmö, mitä jos joku niistä tekis sekopäissään jotain lapsille.
”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. Joskus kyllä tuntuu, että nämä nurmien miehet ja naiset muistavat tämän. Hervannassa liikkuessa ei meinaan koskaan tarvi availla ovia – aina on joku tämän yhteiskuntaluokan edustaja avaamassa, usein (harvahampaisen) hymyn kanssa.