Ei terve mies työtä kaipaa, tai ainakaan mitä tahansa työtä, tuumaavat Heikki ja Make. Heidän sponsorinsa on valtio ja työnsä oleilu.
Sehän ei oo vuoteen maksanut yhtään laskua, ja mä järjestin sille häädön maistraatin kautta, et poliisit tulis hakee sen.”
Istun ällistyneenä upean ydinkeskustassa sijaitsevan jugend-kaksion olohuoneessa. Häädön järjestämisestä puhuu korkean kaakeliuunin edessä istuva sievä nuori nainen. Hän on Heikin, varsinaisen haastateltavan, tyttöystävä.
“Tai fuckbuddy.”
Tyttö puhuu Heikistä kuin tämä olisi ilmaa, istuskelisi jollakin lähikuppiloiden jakkaroista eikä vastapäätä olevalla sohvalla kahvimukia sormeillen.
Tyttö pyytää anteeksi kämpän sotkuisuutta.
“Täällä on sen musiikkivehkeitä joka paikka täynnä, eihän täällä mahdu olemaan.”
Se istuu vieressäni.
Heikki, 25, on elänyt sosiaalituilla ja työttömyyskorvauksella kaksi vuotta. Hän pitää itseään muusikkona, josta todisteena korkean huoneen keskellä huojuu valtava valtava kasa piuhoja ja soittimilta näyttäviä häkkyröitä. Hyllyillä on arviolta 800 CD-levyä.
Heikki halusi aikanaan Sibelius-lukioon käytyään kymmenen vuotta peruskoulua musiikkiluokilla.
“Ajattelin, etten kuitenkaan pääse, vaikka kyllä mä kai sitten olisinkin.”
Lukion sijaan Heikki opiskelikin ammattikoulussa tietoliikenteen perustutkinnon, kävi armeijan soittokunnan riveissä, ja “tuli kysyneeksi yhtä kesätyötä”. Tuloksetta.
Vuoden työttömyyden jälkeen Heikki meni henkilöstöpalvelufirman kautta töihin erääseen tehtaaseen, jossa hän työskenteli kuukauden.
“Se oli todella epämiellyttävä paikka, tyyliin jos joku kone hajosi, siitä syytettiin vain työntekijää.”
Artisti ei maksa
Eipä sillä, että Heikki olisi ollut kauhean pahoillaan paikan menetyksestä.
“Työ antaa taloudellista tukea ja turvaa. Mutta kun on taiteilijaluonne, muun kuin oman alan työn tekeminen syö taiteellista identiteettiä.”
Heikin mielestä yhteiskunnan tulisi tukea “taiteellisten henkilöiden vapautta”, ja maksaa heille kansalaispalkkaa. Noin 800 euroa olisi Heikin mielestä sopiva määrä.
“Mutta heti kun alkaa puhua tällaisesta, niin syytetään kommunistiksi ja saa leiman otsaan”, Heikki sanoo ja vaikuttaa kiukkuiselta. Hänen mielestään Suomen sosiaalitukijärjestelmä ei ole lainkaan kunnossa. Kelan hakemusten täyttämistä ja luukuilla juoksemista Heikki pitää nöyryyttävänä, ja “ne rahathan on laskettu juuri sen suuruisiksi, että kukaan ei niillä rikastumaan pääse.”
Nyt Heikki “tienaa” noin 400 euroa kuukaudessa Kelan työmarkkinatukena. Hulppean kämpän selittää se, että asunnon omistaa Heikin tyttöystävän isä.
Filosofian maisteriksi valmistunut tyttöystävä käy töissä – ja maksaa talouden laskut.
“Onhan se kiusallista elää toisen kustannuksella”, Heikki sanoo. Mutta ei ehkä kuitenkaan riittävän kiusallista, sillä töitä Heikki ei ole henkilöstöpalvelun jälkeen hakenut. Tiukkoina aikoina pariskunnan talous on ollut tyttöystävän keräämien pullojen varassa.
“Se ei tee mitään kotitöitä”, tyttöystävä sanoo, “vastuuta voi ottaa muutenkin kuin tuomalla rahaa kotiin”.
Heikki on saanut jäädä asuntoon syksyyn saakka sillä verukkeella, että hän on hankkinut itselleen opiskelupaikan Porista musiikkialan koulusta. Heikin tavoitteena on päästä säveltämään elokuvamusiikkia tai soittamaan jatsia keikkamuusikkona.
Heikki myöntää itsekin, että säällisen toimeentulon saavuttaminen elokuvasäveltäjänä on Suomen oloissa äärimmäisen vaikeaa. Leipää olisi siis hankittava keikkamuusikkona, mutta sekin näyttää Heikistä lähtökohtaisesti hankalalta, koska “artistit ovat ohjelmatoimistojen ja levy-yhtiöiden orjia” ja monet keikkamuusikot joutuvat tekemään muita töitä soittamisen ohella.
Musiikkikin hiertää pariskunnan rahattomuuden rapauttamia välejä tyttöystävän kanssa.
“Se tykkää eri musiikista kuin mä. Mä tykkään hevistä, toi jatsista”, tyttöystävä sanoo.
Tee mitä haluat – ja vain sitä
Heikki sanoo, että vaikka rahattomuus syö miestä, kenenkään ei pidä ottaa vastaan työtä, jota ei aidosti halua tehdä. Siksi hän ei käy hanttihommissakaan.
“Siinähän joutuu ihan sirkusorjaksi. Kannattaa ennemminkin miettiä, mitä todella haluaisi tehdä työkseen. Jokainen on jossain asiassa hyvä, ja ihmiset pitäisi ohjata ammattiin, jossa he pääsevät toteuttamaan lahjakkuuttaan.”
Heikin päivät kuluvat nukkuessa, lukiessa ja musiikkia tehdessä. Ja tylsistyessä.
“Kun on työ- tai opiskeluelämän ulkopuolella, sosiaaliset suhteet kärsivät. Työttömyys verottaa pahasti omanarvontuntoa”, Heikki sanoo.
Heikki kuvailee monelle nuorelle työttömälle tuttua kierrettä: kun ei ole työkokemusta, ei pääse töihin. Ja koulutuskin on Heikin mielestä laskevan tähden ala.
“AMK-insinöörejä koulutetaan suoraan kortistoon. Työvoimapulasta puhuminen on ihan huuhaata. Sitä mukaan kun porukkaa siirtyy eläkkeelle, heidän paikkansa vain lakkaavat olemasta.”
Heikin äiti patistelee poikaansa “hoitamaan asiansa kuntoon”.
Onneksi opiskelupaikka on nyt hallussa, ja kolmen vuoden päästä Heikin pitäisi olla valmistunut muusikoksi. Sen jälkeen hänellä on vielä mahdollisuus jatkaa opintoja alan opettajaksi.
Kesän aikana Heikin pitää etsiä Porista asunto. Taloudellista tilannetta petraa opintotuen piiriin pääseminen. Toisaalta kahden kaupungin välissä reissaaminen saattaa tulla kalliiksi, Heikki pohtii ja siirtyy istumaan tyttöystävänsä viereen.
“Ei sen, joka käy työssä, velvollisuus ole kustantaa toiselle lomamatkoja ja huveja”, tyttöystävä sanoo.
20 miljoonaa – paljon vai vähän?
Sosiaaliturvan väärinkäytöksiä on tutkittu viimeksi vuonna 2000 sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta. Tällöin havaittiin, että sosiaaliturvaa käytettiin vuoden aikana noin 25 000 tapauksessa väärin. Kustannuksia arvioitiin olevan noin 21 miljoonan euron edestä.
Luvut eivät sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevän sosiaalineuvos Martti Lähteisen mukaan ole dramaattisesti muuttuneet.
“Ongelma on moraalista laatua, kansantaloudellinen merkitys näillä luvuilla on hyvin pieni, vaikka tietysti 20 miljoonaa on sinänsä paljon rahaa”, Lähteinen sanoo.
Lähteisen mielestä veronmaksajat “taitavat sietää väärinkäytöksiä paremmin kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää.”
“Tutkimusten mukaan ihmiset maksavat veroja yllättävänkin mielellään. Sosiaaliturvaa arvostetaan, enkä usko väärinkäytösten sinänsä heikentävän veronmaksumoraalia.”
Lähteisen tuntuman mukaan väärinkäytökset eivät ainakaan näyttäisi olevan lisääntymässä.
“Eiköhän se ole päinvastoin niin, että nuoret tekevät nykyisin liikaakin töitä. Ehkä 90-luvulla oli enemmänkin vallalla tällainen suuntaus, että sapattivuosia ja vastaavia pidettiin systeemin kustantamana itsestäänselvyytenä.”
Yhteiskunta ei pakota ketään töihin, mutta se pitää huolen siitä, ettei laiskottelunhaluisen toimeentulo ole kaksinen.
“Jos tämän vaihtoehdon valitsee, niin onhan se mahdollista, joskaan ei tietenkään valtion taholta toivottavaa tai mitenkään kannustettavaa toimintaa.”
Henkeä kohden laskien Suomen ostovoimakorjatut sosiaalimenot ovat EU-maiden alhaisimpia. Sosiaalimenot olivat noin 27 prosenttia bkt:sta vuonna 2003.
Työn vieroksujat elävät työttömyyskorvauksen ja toimeentulotuen varassa.
Vuonna 2003 toimeentulotukea myönnettiin 261 430 kotitaloudelle ja 424 126 henkilölle, eli maamme väestöstä 8,1 prosenttia sai toimeentulotukea.
Jos tarkastellaan aikuisia tuensaajia, eniten heitä oli määrällisesti ja suhteellisesti 20-29 -vuotiaiden ryhmässä. Toimeentulotukea saaneiden suurin väestöosuus oli kuitenkin 20-24 -vuotiailla ( 17,4 %). Seuraavaksi suurin väestöosuus oli 25-29-vuotiailla (11,4 %).
Sossu rules ok
“Yhteiskunnan takaama perustoimeentulotuki on kyllä mielestäni riittävän hyvä. Ja sieltä saa neuvoteltua extraa jos vaan osaa vetää oikeista naruista”, kirjoittaa 25-vuotias Make.
Mutta ensin hän kertoo, miten narunveto alkoi.
Make meni suoraan peruskoulun jälkeen töihin pelimyymälään. Kun ketjusta tarjottiin franchising-mahdollisuutta, Make ja hänen kaverinsa tarttuivat tilaisuuteen.
Jonkun ajan kuluttua yrittäjän poika havaitsi kuitenkin, että bisnes ei enää kannattanut. Make myi osakkeet markalla kaverilleen, ja käveli viereiseen talopakettimyymälään töihin.
Sen jälkeen Maken työhistoriaan on merkitty lukuisia töitä rakennushommista patenttikehittelyyn. Rekisteristä löytyy myös katkaisuhoitoa ja asunnottomuutta, mutta niistä Make ei mielellään puhu.
Matkan varrelta Makelle on kertynyt maksamattomia elatusmaksuja, verorästejä ja postimyyntilainoja. Kun ulosottomies alkoi pidättää Maken palkasta kolmasosan velkojen hoitoon, tuli Maken työhalukkuus tiensä päähän.
“Mitään pointtia työssäkäymiseen ei ole, koska mulle jää ulosoton vuoksi aivan saman verran rahaa käteen, käyn töissä tai en. Jos en ole töissä, sossu maksaa elarit, vuokran ja antaa 300 euroa rahaa”, Make perustelee. Muuten pelkkä vuokra olisi jo vajaat 500 euroa.
“Valitsin kämpän itse, en ottanut ensimmäiseksi tarjottua. Ehdoton vaatimus mulla oli, että siellä pitää olla sauna. Mä saunon monta kertaa päivässä.”
Saamansa rahat Make käyttää taiten tarjousruokaan (“tiedätsä, yks päivä S-marketissa oli jauhelihaa 70 senttiä kilo!”), nettiin (25 e), puhelimessa puhumiseen (90-100 e), sätkiin ja bisseen.
Moraalisia ongelmia ei pummailu Makelle aiheuta.
“Mä olen maksanut kymmenen vuotta veroja, ja tulen vielä maksamaan tälle yhteiskunnallemoninkertaisesti takaisin ne pennoset, jotka nyt kulutan”, Make sanoo.
Velat vanhenevat neljässä vuodessa, jotka Make on päättänyt käyttää opiskeluun. Hän on hakenut Liikemiesten Kauppaopistoon lukemaan tietojenkäsittelyä.
“Mä istun 16 tuntia päivässä tietokoneella, joten yhtä hyvin mä voisin ansaita sillä hommalla”, ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen Make sanoo.
Nokkela rassukka
Eloonjäämissuunnitelma on tarkoin harkittu. Virallisin termein Make harrastaa “sosiaalisuunnittelua.”
Sosiaalisuunnittelu on sosiaaliturvan maksimointia muodollisesti laillisilta näyttävillä perusteilla, vaikka järjestelyjä voidaan epäillä keinotekoisiksi.
Näin ymmärrettyä sosiaalisuunnittelua pidetään yleisenä ja ongelmallisena erityisesti Kelan toimistoissa, jossakin määrin myös työttömyyskassoissa. Sosiaalitoimistoista vain viisi prosenttia katsoi sosiaalisuunnittelua esiintyvän yleisesti.
“Opiskelen hissun kissun niin, että minut lasketaan päätoimiseksi opiskelijaksi, jolloin olen oikeutettu toimeentulotukeen. Joudun muodon vuoksi hakemaan opintolainaa, mutta sitähän ei tulla mulle myöntämään luottohäiriöiden vuoksi. Aion pitää häiriöitä yllä myös tulevaisuudessa, jottei lainaa heru vastakaan.”
Sossu on luvannut maksaa asunnon, jos Make pääsee kouluun.
Opiskeluaikana Makelle ei tule kertymään uutta vero- tai elatusmaksuvelkaa, ja vanhatkin rästit häviävät ajan myötä. Postimyyntilainoista tullutta velkaa Makella on noin 4000 euroa, josta hän on ajatellut maksaa korot, ettei summa enää suurenisi.
Make vaikuttaa tyypiltä, joka pystyy vastaamaan kiperimpiinkin Kelan kaavakkeiden täyttämistä koskeviin kysymyksiin.
“Systeemi tuli tutuksi, kun asuin entisen tyttöystävän kanssa vielä yhdessä”, Make sanoo.
Hän tietää myös miten sossun tätejä käsitellään. Myyjän työ opetti ihmistuntemusta.
“Monet tyypit menee luukulle elvistellen. Mun taktiikkani on lähestyä nöyrästi ja olla kilttiä poikaa. Kerron virkailijalle, jos olen ollut aktiivinen jossain asiassa tai jos minulle on tapahtunut jotain positiivisia juttuja. Ne pitää mua ressukkana, jota pitää auttaa.”
Vain kerran Make meni liian pitkälle.
“Pyysin niiltä rullaluistimia, mutta virkailijani sanoi, ettei se kyllä käy. Mutta jos hoidan asiani muuten hyvin, he voivat kustantaa minulle syksyllä salikortin.”
Maken mielestä sosiaalivirkailijat ovat mukavia ihmisiä, jotka ovat empaattisia ja auttavat asiakkaita jopa enemmän kuin systeemin säännöt edellyttävät.
“Mähän tässä se ikävä ihminen oon”, Make sanoo ja sytyttää ties kuinka monennen tupakkansa.
Make sanoo, että periaatteessa hän olisi valmis menemään töihin. Itse asiassa hän oli siihen liiankin valmis peruskoulun jälkeen.
“Olisin ihan valmis mikrotukihenkilö, mutta paperit puuttuvat. Ja jos vaan saan mahdollisuuden tehdä pimeitä hommia, niin en epäile hetkeäkään. Verottaja on ihan syvältä”, Make sanoo ja perustaa pääsponsorinsa valtion haukkumisen mm. sille, että verottaja on kaatanut hänen isänsä yrityksen kahteen kertaan.
On uskomattoman kaunis keväinen perjantai-ilta, ja Maken kännykkään on tullut haastattelun aikana neljä viestiä. Metro vie hänet niihin bileisiin, jotka hän katsoo parhaaksi.
Pummin unelma on lottovoitto.
“Mut jos ollaan reaalimaailmassa, niin se ois lapsi, jolle voisi olla joka päivä isänä, ja vaimoakin siinä kai tarvittaisiin. Oma kämppä ja kesämökki. En mä mitään kuuta taivaalta hae.”
Maken koulupaikka ei ole vielä varmistunut. Jos hän ei saa sitä – niin mitä?
“En halua ajatella sitä.”
Pummaus on petos?
Luotettavan tiedon saaminen väärin perustein maksetuista summista on ilmiön luonteen vuoksi hankalaa, joten summa saattaa olla suurempikin. Mm. työministeriön 90-luvun puolivälissä tekemä selvitys väärinkäytöksistä työttömyysturvassa antoi viitteitä, että kyse olisi huomattavasti laajemmasta ilmiöstä kuin Stakesin tutkimus näyttäisi.
Maken perustelut systeemin hyväksikäytölle ovat omalla tavallaan perusteltuja. Mutta hän on kuitenkin terve nuori mies – miksei hän mene töihin? Saatika Heikki, jolla ei ole velkaongelmiakaan niskassaan? Onko kysymys huijaamisesta, jos terve ihminen ei mene töihin?
“Kysymys on hankala. Ylipäätään väärinkäytön määritteleminen on vaikeaa. Etuuden nostaminen tietoisesti vääriä tietoja antamalla, esimerkiksi työssä käynti ja samanaikainen työttömyysturvan saaminen, on selkeä tapaus ja se voidaan rinnastaa rikoslaissa määriteltyyn petokseen”, sanoo Stakesin tutkija Tuukka Lahti.
Lahti on haastatellut sosiaalietuuksia käyttäviä ihmisiä heidän näkemyksistään väärinkäytöksistä ja niiden tuomittavuudesta. Yleisesti ottaen väärinkäytöksiä pidettiin tuomittavina, mutta ne oltiin myös tietyissä oloissa valmiita hyväksymään. Perusteluina saatettiin käyttää esimerkiksi väärin perustein saadun summan pienuutta tai saatettiin viitata omiin huonoihin kokemuksiin asioinnista sosiaaliviranomaisten kanssa, jolloin väärinkäytöksiä oikeutettiin logiikalla “jos ne kerran huijaa meitä, voidaan mekin huijata niitä”.
Lahden mukaan Stakesin selvityksessä etuuksia myöntävät viranomaiset arvioivat väärinkäytösten syiksi muun muassa sekavan ja vaikeasti valvottavan sosiaaliturvajärjestelmän, etuuksien alhaisen tason, yleisen moraalin heikentymisen ja tietämättömyyden.
“On myös tutkimuksia, joiden mukaan väärinkäytökset eivät aina ole kovinkaan suunnitelmallisia. Tilaisuus tekee varkaan -teoriassa saattaa piillä siis ainakin osa totuutta.”
Systeemiä ei koskaan saada aukottomaksi. Kaukaa katsottuna kasvottomalta koneelta näyttävää sosiaaliturvajärjestelmää käyttävät ja pyörittävät ihmiset – toiset aidosti vaikeuksissa olevat, toiset vain tavallista katunokkelammat.
“Mielestäni väärinkäytöksissä ei ole kyse pelkästä taloudellisesta ahdingosta tai moraalin rappiosta, kuten toisinaan yksinkertaistaen väitetään. Ilmiö on huomattavasti moniulotteisempi.”
