Joku aika sitte..
Kipiteltiin kaupungille, ostamaan maalari ja piirrustus tarvikkeistoa. Mä löysin neljä isoa kangasta, ja muutaman pienen pohjan. Erilaisia öljyvärejä, pensseleitä ja kaikkea mukavaa. Van Cock katteli huvittuneena mua kun selostin miksi tarvitsen juuri näitä pensseleitä, ja selostin tohkeissani mitä aion maalata.
Kotona se kysy josko se saa ottaa yhden niistä isoista kankaista. Se halus kans maalata. Istuttiin keittiössä pensselit heiluen, syvä hiljaisuus ja kova keskittyminen. Mä maalasin mun iloisia, lihavia, alastomia naisia. Sellasia joilla on leveät lanteet, isot tissit, valtavat reidet, mahaa ja persettä. Sellasia jotka tanssii, nauraa ja nauraa. Ei täydellisiä, ei edes kovin hienoja, mutta ne saa mut hymyilemään.
Van Cock kehui mun työtä ja hymisi ittekseen, sanoi maalaavansa jotain spesiaalia.
-Ota huomioon että kaupassa heilahdellessa, Van Cock ei tiennyt mitä öljyvärit ovat.-
Se kertoi maalaavansa pariisin katumaisemaa, ja eiffelinki. Mä ihmettelin miten se sellasta osaa maalata ihan ilman apuja ja malleja. Nyt ymmärrän. Se oli piirtänyt pensselillä aidan, sinistä sekamelskaa ja mustia pilkkuja (piti olle; katukivetystä, silta, vettä ja kaunis aita). Mä katsoin kauhistuneena miten se pilasi mun pensseleitä, ja kuolin hitaasti, sisältä.