Alexei Eremenko

On vuosi 1995. Pietarsaaren Tellushalliin on saapunut jälleen pieni porukka jalkapalloseura Jaron poikajunioreita. He ovat tulleet suoraan koulusta hallille, aivan kuten niin monena muunakin päivänä aikaisemmin. Pojat potkivat palloa innoissaan pienessä tilassa koko iltapäivän ajan, parhaimmillaan aina iltayhdeksään asti. Yksi pojista haluaa olla pallon kanssa muita enemmän, viljellen samalla näppäriä harhautuksia. Hän on muita vuoden tai kaksi nuorempi, mutta naruttaa hieman kookkaampia tovereitaan kerta toisensa jälkeen askelharhautuksilla -tempulla, jossa jalkaa viedään pallon yli.

"Tuo on Alexei Eremenkon poika. Hänestä tulee vielä tähti", joku kahviossa tietää kertoa.

Kahvion tietotoimisto osui oikeaan. Poika, Alexei Eremenko Junior, nousi maajoukkueeseen 2003 ja lunasti paikkansa eurooppalaisissa pääsarjaseuroissa ja iltapäivälehtien lööpeissä. Martina Aitolehdelläkään tuskin olisi ilman Eremenkon salarakasapua omaa tv-ohjelmaa. Ohjelmaa, joka ei Eremenkoa "voisi vähemmän kiinnostaa".

Sitä tuskin kukaan osasi aavistaa, että jalkapallolupaus saapuisi ulkomaan kierrokseltaan takaisin Suomeen ja Pietarsaareen jo 27-vuotiaana.

Pietarsaari Fitness Club. Jauhotie. 1642 neliötä kuntosalia. Eremenkon suvun omistama kuntokeskus tarjoa Krav Magaa, aerobicia ja tietenkin kuntosalin. Alexei Eremenko Seniorin valmentaman Pietarsaaren Jaron uusi keskikenttäpelaaja Alexei Eremenko Junior kurvaa sovittuun aikaan kuntosalin pihaan vanhempiensa mustalla Mercedes Benzillä yllään Dsquaredin farkut ja musta D&G:n nahkatakki.

"Ei tämä ole mitään huippumuotia, nämä ovat perusvaatteita ainakin Venäjällä. En oikeastaan seuraa muotia… enää. Nuorena seurasin ja silloin tuli ostettua paljon vaatteita. Nykyään käyn kerran tai kahdesti kuukaudessa ostamassa täydennystä vaatekaappiin. Olen kasvanut yli muotivaateajoista."

Vaatteensa hän kuitenkin ostaa Moskovasta, koska sinne uutuudet tulevat ensimmäisenä.

"En tykkää olla farkuissa, koska ne ovat melko tiukat. Mieluummin puen päälleni sporttista. Jotain, missä on mukava olla."

Suomalainen urheilupukukoodi sopii hänelle mainiosti, sillä pelimatkoilla on hänen mukaansa typerää istua puvussa.

"Ehkä johonkin isoon Euro-peliin voi pukea puvun päälle. Mutta kun matkustetaan neljästä viiteenkin tuntiin bussissa, on hyvä pukeutua mukavasti vaikka shortseihin ja t-paitaan."

Suomalaista urheilupukukoodia Eremenko Junior kertaa Pietarsaaressa kuuden peräkkäisen ulkomailla vietetyn pelikauden jälkeen. Pietarsaareen Eremenko suuntasi Ukrainasta, pääsarjaseura Metallist Harkovasta, kun toinen kausi alkoi samalla tavalla kuin edellinen: vaihtopenkillä.

"Tajusin heti harjoituskaudella Ukrainassa, etten pääse pelaamaan."

Siirtoikkunat ehtivät kuitenkin mennä kiinni.

"Onneksi minulla on vähän kuin kaverisuhde seuran pääpomon kanssa Metallistissa. Hänen kanssaan juttelimme rauhassa tilanteesta ja kerroin, että haluan vain pelata. He eivät halunneet päästää minua Ukrainan muihin seuroihin, joten Jaro oli paras vaihtoehto. Tunnen kaupungin, valmentajan ja jätkät, jotka pelaavat täällä."

Lainasiirto juniorivuosilta tuttuun punanuttuun ei ollut helppo, koska perhe oli asettunut Moskovan keskustaan, Tagankan kaupunginosaan.

"On mukava palata Pietarsaareen. Olen asunut Pietarsaaressa juniorivuosinani 12 vuoden ajan. Oikeastaan kaikki on ihan samalla tavalla kuin silloinkin. Täällä asuu faija, mutsi ja kaverit. Kotini on tällä hetkellä Pietarsaaressa ja Moskovassa."

Eremenkon tarina kertoo paljon siitä, miten pienestä peliajan saaminen Euroopan seurajoukkueissa voi olla ja miten iso vaatimustaso uusillehankinnoille asetetaan. Ennen Ukrainan pestiään hän edusti Venäjän valioliigan FK Saturnia. Venäläisseurassa Losa – yleinen hellittelynimi Venäjällä Alexeista – oli parhaimmillaan joukkueensa kapteeni, maalipörssin kärki ja lähellä siirtoa suurseura Lokomotiv Moskovaan. Siirto kariutui, valmentaja vaihtui ja yhä siirtohalukas Eremenko joutui riitoihin sekä joukkueenjohdon että valmennuksen kanssa.

Saturnin jälkeen hän siirtyi nykyiseen palkanmaksajaansa Ukrainaan kolmen vuoden sopimuksella. Metallistissakin hänen pelinsä alkoivat lupauksia herättävästi, mutta minuutit avauskokoonpanossa loppuivat varoittamatta.

"Kun siirryin Ukrainaan, ensimmäiset kuusi tai seitsemän peliä menivät aika hyvin. Tein muistaakseni maalin ja annoin yhden maalisyötön. Sitten lähdin maajoukkuepeleihin enkä enää takaisin tullessani päässyt avauskokoonpanoon kuin pari kertaa. Peliaikaa tuli siitä lähtien satunnaisesti 20–25 minuuttia otteluiden lopusta."

Eremenko istuu kuntosalin punaisella sohvalla ja kertoo tarinaansa selittelemättä. Häntä on aina pidetty kovatahtoisena pelaajana, joka laukoo mielipiteensä. Nuorempana häntä syytettiin moneen kertaan kukkopoikamaisesta olemuksesta kentällä, pukuhuoneissa ja yöelämässä. Muun muassa HJK-aikaisen valmentaja Keith Armstrongin väitettiin kyllästyneen Eremenkon kloppimaiseen käytökseen ja ojentaneen häntä. Vuodet ulkomailla ovat kuitenkin hioneet egon teräviä kulmia.

"27-vuotisen elämäni aikana asunut seitsemässä maassa. Olen nähnyt paljon erilaisia asioita, kulttuureja ja ihmisiä. Vuosien aikana olen huomannut, että jokaisella ihmisellä on plussansa ja miinuksensa. Kun on nähnyt maailmaa, se on kasvattanut", ammattilaisena Italiassa, Venäjällä ja Ukrainassa pelannut Eremenko kertoo.

Pelkästään vuodet eivät ole muuttaneet venäläissyntyisen pallotaiturin elämänkatsomusta. Yhdellä ihmisellä on ollut erityisen iso vaikutus hänen elämäänsä; parhaillaan hän kuulemma kirmailee pitkin kuntokeskuksen käytäviä äitinsä valvonnassa.

"Daniel on 2,5-vuotias, erittäin eloisa poika. Hyvin faijansa tyylinen, hyppii paikasta toiseen. Hän tykkää etenkin olla täällä Clubilla."

Tuskin olisi voinut vielä viisi vuotta sitten kuvitella juhlimisesta pitävän Eremenkon analysoivan vakavissaan Pietarsaaren ja Moskovan eroja lapsen kasvatuksen kannalta. Ja jotain muutakin on selkeästi muuttunut: vielä Italian Leccen vuosinaan Alexei esitteli lehdissä merenrantakotiaan ja autojaan sekä tatuointia, johon oli hakattu silloisen tyttöystävän nimikirjaimet. Kirjaimet ovat ihossa yhä, mutta enää Alexei ei halua tehdä selkoa esimerkiksi siitä, milloin on mennyt naimisiin vaimonsa Natashan kanssa tai kuinka paljon rahaa pistää vaatteisiinsa. Moskovan kodin 306 hevosvoiman Ladankin hän haluaa sivuuttaa.

"Olemme vaimon kanssa sopineet, että puhun haastatteluissa vain jalkapallosta. Nyt puhun itse asiassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vähän muustakin."

Esimerkiksi isyydestä.

"Isyys on muuttanut paljon asioita elämässäni, se muuttaa varmasti kaikilla. Lapsi on aina lapsi. Jälkikasvun myötä näkee maailmaa hyvin eri tavalla. Täytyy aina ajatella lasta, pitää olla hyvänä esimerkkinä hänelle. Isyys on huikea asia. Olen aina tykännyt olla kotona, mutta nyt vielä enemmän."

Tosin kaikkea särmää ei isyyskään ole Eremenkolta vienyt. Vuonna 2008, silloin puolivuotiaan pojan isä sai ehdollisen tuomion rattijuoppoudesta kyyditessään kavereitaan Pietarsaaressa Porsche Cayennellaan 1,7 promillen humalassa. Tuomio on nyt sovitettu, auto myyty, mutta asia kaduttaa Eremenkoa edelleen suunnattomasti.

"En ole pitkään aikaan käynyt baarissa, enkä aio käydä tulevaisuudessakaan, en ainakaan Suomessa. Olen tajunnut olevani esimerkki nuorille. On paljon nuoria, jotka seuraavat tarkkaan minun tekemisiäni. Jos otetaan vaikka kymmenen samanikäistä jätkää riviin, niin olen varmasti heistä kilteimpiä."

Eremenko kertoo, että Venäjällä urheilijat saavat elää rauhassa kentän ulkopuolella ja media tietää, mistä on hyvä puhua ja mistä ei.

"Suomi on aika pieni paikka. Se on iso juttu kun käyn kerran baarissa. Monet, unohtavat, että jalkapalloilijat ovat vain ihmisiä. Ei jalkapallo ole mikään armeijakoulu. Me tykkäämme tehdä ihan samoja asioita kuin muutkin nuoret. Eihän se tietenkään tarkoita, että joka viikonloppu pitäisi päästä baariin. Kerran kuukaudessa riittää."

Jaron vahvistus on ehtinyt hakea kuntoa muutaman tehokkaan harjoitusviikon ajan. Yhdeksän kertaa viikossa joukkueen kanssa

harjoitteleva Eremenko ei ole huippuiskussa. Kisapainoa kysyessä hän vaikenee ja aikoo paljastaa lukemat vasta kun vaa'an viisari jää hänelle mieluisaan asentoon. Hän kuittaa kuvaajan ehdotuksen paidatta kuvaamisesta "hyvänä yrityksenä".

"Harjoituskaudella on ollut kova treenitahti, eikä minun ole tarvinnut miettiä lisäharjoitteita. Pitää antaa aikaa levollekin, ettei tule loukkaantumisia. Tällä hetkellä tärkein tavoitteeni on päästä kuntoon, pelata hyvin ja auttaa Jaroa. Aika sitten näyttää, missä pelaan kesän jälkeen."

Maajoukkuepaidassa 13 maalia 43 ottelussa iskenyt pelaaja lähettää lopuksi terveisensä Suomen päävalmentaja Stuart Baxterille, jonka miehistöön Losa ei ole mahtunut pitkään aikaan.

"Toivottavasti nyt kun olen Suomessa, hän näkee joitakin pelejäni. Olen ennenkin sanonut, että olen aina valmis pelaamaan maajoukkueessa."

Veikkausliiga alkoi tällä viikolla. FF Jaro kohtaa FC Lahden Lahden Stadionilla 17.4. ja FC Interin Pietarsaaressa 25.4.

File: Alexei

• Ikä: 27
• Pituus: 181 cm
• Koti: Pietarsaaressa
• Tuoksu: Paco Rabanne
• Puhelin: Samsung Duo
• Auto: Lada