Eläköön vallankumous!

Huhtikuun alussa satakunta talonvaltaajaa otti haltuunsa töölöläisen merenrantatontin tehdasrakennuksineen. Toimittaja Juha Matias Lehtonen haisteli hometalon tunnelmaa ja selvitti, millaista on elämä squatissa eli vallatussa talossa.

Rajasaaren vanhan pumppaamon tiiliseen ulkoseinään on maalattu suurin kirjaimin KKT, kadun kivoin talo. Näinköhän? Viirus-teatteri pakeni talosta viime vuonna, kun kellarissa havaittiin mittava homevaurio. Muutama päivä sitten, huhtikuun kuudentena, satapäinen joukko talonvaltaajia tunkeutui rakennukseen. Osa heistä päätti asettua kodiksi.

Minä tulin katsomaan miten.

Menemme kuvaajan kanssa sisään. Vastaanotto on viileä. Ensimmäinen kaveri, jolle yritän puhua, kiiruhtaa ohi sivulleen vilkaisematta. Tehdassalissa jumputtaa musiikki. Viisitoista ihmistä istuskelee pitkin poikin salia. Yksi tupakoi, toinen näpyttelee tietokonetta, kolmas spreijaa seinään komeaa graffitia. Kyselen tiedottajaa, mutta sellaista ei tahdo löytyä. Pienen kiertelyn jälkeen löydän Operator Jackin. Tomclancymainen koodinimi on puheliaan liehuletin yleisesti tunnettu salanimi. Hän kertoo, että menossa on kuvaustauko. Kuvaustauko? Talonvaltauksessa?

“Tämä on erilainen kuin aiemmat valtaukset. Aloitimme lyhytelokuvaprojektina, mutta tämä on muuttunut sen jälkeen täysimittaiseksi valtaukseksi. Kaikki, jotka täällä liikkuvat, tietävät, että täällä saatetaan kuvata. Jos ei ehdottomasti halua tulla kuvatuksi, voi kulkea naamio kasvoillaan”, Jack raportoi.

Filmin kuvaukset jatkuvat tämän viikon.

“Näyttäisi tosin siltä, että valtaus on sen jälkeen jäämässä elämään tavallisena squattina.”

Leffatuotannon käynnisti Projekti 101 -kollektiivi, joka toimii squattiskenen liepeillä, mutta on kuulemma kuitenkin oma porukkansa.

Mustat huivit nostetaan kasvoille kerkeästi, kun kierrämme taloa. Harva suostuu vastaamaan kysymyksiini, eikä kukaan kerro nimeään. Kädestä pitäen esittäytyminen tuntuu ensin tyhmältä ja sitten tarpeettomalta, kun juttukaverit jättäytyvät nimettömiksi ja jopa kasvottomiksi. Yleinen tunnelma on vainoharhainen. Operator Jack selittää:

“Naamioitumiseen ja nimettömyyteen liittyy oman identiteetin suojaaminen, mutta myös tietynlainen solidaarisuus. Käytäntö on tullut meille isoista squattimaista Italiasta ja Espanjasta, joissa poliisi kuvaa kaiken esimerkiksi mielenosoituksissa. Periaatteessa mitä enemmän porukassa on naamioita, sitä enemmän on vapautta. Kasvojen peittäminen antaa mahdollisuuden tehdä sellaisia asioita, jotka voisivat muuten olla yksilölle syystä tai toisesta mahdottomia toteuttaa.”

Mieleeni tulee pankkiryöstö ja raiskaus, mutta niitä tässä tuskin tarkoitetaan.

“Tietysti ihmisten epäluuloa itseä kohtaan voi lisätä se, että City on kaupallinen lehti, ja talonvaltaaminen taas antikapitalistista toimintaa.”

Tämä tulee minulle pian selväksi. Useamman kerran saan kuulla edustavani lehteä, joka on paitsi porvarillinen myös turha, epäilyttävä ja paska. Vittuilua Cityn toimittajalle? Freesiä.

Puhu tiedottajalle

Tehdasrakennus on saanut nopeasti uuden ilmeen. Seiniä koristavat graffitit ja sloganit:

Revolution is evolution accelarated.

Tulta & liekkejä kaikille valtioille!

Oi, harakka vaakunalintuni, kraaku.

Siellä täällä lojuu mallinuken kappaleita, rumpuja, flaijereita ja kaljatölkkejä.

Keittiö on valoisa ja viihtyisä. Kahvinkeitin on viritys, mutta kaikki näyttää toimivan. Seiniin on heitetty tägejä ja ajatelmia. Lattialla pyörii pari laatikollista dyykattuja vihanneksia, lähinnä puolikuntoisia kaalinpäitä. Yläkerran makuuhuone on aika kolkko. Sen lattia on vuorattu sekalaisilla patjoilla. Ikkunasta tosin avautuu jylhä merinäköala.

Talonvaltaajat ovat sekalainen ryhmä, mutta kokoavia tekijöitä löytyy. Poliittiset mielipiteet ovat punavihreällä sektorilla, ja suurin osa valtaajista on nuoria. Valtaukseen osallistumisen motiivit kuitenkin vaihtelevat, eikä kukaan niitä yleensä edes kysele.

“Täällä tapaa ihmisiä”, eräs nuori mies perustelee omaa osallistumistaan.

Mielessä käy ajatus, että niin tapaa baarissa ja harrastuksissakin.

“Ja talossa voi tehdä kiinnostavia asioita.”

Saanko kertoa sinulle urheiluseuroista?

“En osaa sanoa, miten tänne nyt on päädytty”, toinen valtaaja pähkäilee.

Jaaa.

“Kai se kavereiden kautta on tapahtunut.”

Kolmas ei halua vastata kysymykseeni, vaan käskee minun puhua tiedottajille. Juttutuokio kanssani ahdistaa monia valtaajia erityisesti siksi, että minun pelätään poimivan tähän artikkeliin satunnaisia mielipiteitä talonvaltaajien virallisina kannanottoina.

“Talokokouksissa sovitaan yhteinen linja, jonka tiedottajat sitten kertovat medialle”, yksi kundi puolustelee vaikenemistaan.

“Kaikilla ei välttämättä ole samaa kykyä ilmaista asioita, ja voi tulla sanottua jotain harhaanjohtavaa. Se voi antaa koko squatista väärän kuvan tai se ei välttämättä edes kuvaa ihmisen omia ajatuksia.”

Pelko on ihan ymmärrettävä. Yksi kaveri nimittäin sanoo minulle, että poliisit pitää tappaa. Siitä tulisi raflaava otsikko.

“On tapahtunut joskus sellaista, että toimittaja tulee bileisiin ja valitsee sen pahimmassa jamassa olevan kaverin”, Operator Jack kertoo.

“Siltä kaverilta hän kyselee, että mikä on talonvaltaajien mielipide jostain asiasta. Ja juttu päätyy lehteen koko porukan kannanottona. Siksi meillä on vapaaehtoisia, jotka osaavat selittää linjan, joka talokokouksissa yhdessä päätetään.”

Valtauksen virallinen päämäärä on perustaa Helsinkiin autonominen sosiaalikeskus, jossa nuoret ja vähän vanhemmatkin voivat toimia ja toteuttaa itseään vapaasti, ilman painostavia hierarkioita. Kaupungilta toivotaan joustavuutta ja poliittista tahtoa tarjota tällainen tila. Käytännössä monille valtaajille poliitikkoihin vaikuttaminen on kuitenkin toissijaista.

“Olisihan se hienoa, jos olisi kaupungin puolesta olemassa tarpeeksi hyvät tilat”, yksi valtaaja kertoo.

“Mutta omasta puolestani se ei ole tässä tärkeintä. Talon valtaaminen on riittävä päämäärä jo sinällään.”

Joillekin koko ajatus yhteiskunnan virallisesti tarjoamasta ja hyväksymästä sosiaalikeskuksesta on yhdentekevä.

“Se on ihan yksinkertainen juttu”, eräs 20-vuotias mies toteaa.

“Jos tila tarvitaan, se otetaan. Politiikka on mun mielestä lähinnä turhaa puhetta. Ei tässä tarvita mitään puheita.”

Urbaanit eränkävijät

Elämä vallatussa talossa muistuttaa eräretkeä. Yöt nukutaan makuupusseissa patjoilla. Aamulla rähmäinen väki kömpii ylös puurolle. Päivällä siivotaan, korjaillaan paikkoja ja hankitaan tavaraa. Illalla nautitaan ystävien seurasta ja saalistetaan sapuskaa, siis dyykataan. Squatissa urbaanin maailman mukavuudet ja häiriötekijät ovat koko ajan läsnä. Netti, levyt, julkinen liikenne ja virkavalta ovat kaikki käden ulottuvilla.

Luovuus on tarpeen, kun resurssit ovat mitä sattuu. Tämä on ilmeisesti yksi squattien viehätyksistä. Erilaiset pienet viritykset, kuten hillopurkki kahvinkeittimen suppilona, ja yllättävät detaljit esimerkisi muoviset ruumiinkappaleet keittiön ovella, tekevät ympäristöstä viihdyttävän. Ilmoitustaululla on lista asioista, joita taloon tarvitaan. Puutetta on hehkulampuista, huonekaluista ja ensiaputarvikkeista.

Ajan myötä vallattuihin taloihin alkaa aina muodostua sosiaalisia rakenteita. Rajasaaressa yhteisön asioita koordinoidaan pari kertaa viikossa järjestettävän talokokouksen avulla. Kokouksessa keskustellaan vapaasti asioista ja pyritään muotoilemaan päätöksiä, jotka kaikki asukkaat pystyvät hyväksymään. Kokoukset kestävät tunnista pariin. Sisältö pysyy talon sisäisenä asiana. Tämä varmistetaan muun muassa ottamalla kännyköistä keskustelun ajaksi akut pois. Talokokouksien satoa ovat myös viralliset linjaukset, joita tiedottajat tarjoilevat median edustajille.

Akuuttien ongelmien varalta on konfliktiryhmä. Se pyrkii ratkaisemaan häiriötilanteet mahdollisimman sujuvasti. Lisäksi pari luottotyypiä auttaa tarvittaessa ihmisiä neuvottelemaan asioista. Hankalat häiriköt voidaan heittää pihalle.

“Jos tänne tulee joku riehumaan, me hoidetaan se. Niin kuin himassa. Jos joku tulee sun luokse rettelöimään, et sä hae vartijoita, vaan puutut siihen itse”, Operator Jack kertoo.

Ravintoa ja tavaraa taloon tulee monia reittejä. Dyykkaaminen on tärkeää. Toisinaan avuliaat sivulliset lahjoittavat valtaajille kasseja täynnä ruokaa. Monien ruokatarvikkeiden alkuperä jää hämärän peittoon.

“Jostain ilmestyy hemo satsi sapuskaa, ja sitten kaikki on, että mistä nää tuli, kuka nää toi”, Jack naureskelee.

Raja-squat 4ever?

Vajaa viikko valtauksen alkamisen jälkeen Rajasaaressa juhlitaan. Euroopassa on käynnissä toiminta- ja keskusteluviikonloppu autonomisten tilojen puolesta.

Perjantai-iltana yli 100 nuorta marssii musiikin säestämänä Rautatientorilta squattiin, missä pidetään bileet. Ulkona peilityynen meren äärellä jonglöörataan tulella ja notskin ympärillä leikitään shamaanileikkejä. Sisällä talossa musiikki on energistä ja ihmiset hassuja. Ruosteinen moshausniskani on kipeänä monta päivää. Ikävä kyllä sekä live-esiintyjät että juomat loppuvat jo pian keskiyön jälkeen.

Maanantaihin mennessä viikon kestäneet kuvaukset ovat pääosin paketissa, ja Operator Jack kasaa kamppeita. Salin lattiaa peittävät kauniit kankaanpainantatyöt. Edellisenä iltana on ollut työpaja. Squatti on jäänyt elämään ja sen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta.

“Neuvottelut kaupungin kanssa sujuvat hyvin”, Jack selittää.

“Näyttää siltä, että pääsemme ratkaisuun. Selvästi on poliittisella tasolla havahduttu siihen, ettei talonvaltaaminen ole pienen klikin häiriköintiä, vaan palvelee laajaa joukkoa ihmisiä.”

Myös Leena Ruotsalainen Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksesta on optimistinen.

“Yhteisenä tavoitteena on, että saataisiin tila nuorille. Olen toiveikas, että se myös saadaan. Tarkoitus on tehdä tähän taloon vuokrasopimus, joka kestää kesän yli. Vuokrasopimukseen pitää myös sisällyttää se, että pysyvämpi tila löytyy syksyksi”, Ruotsalainen kertoo.

Joka tapauksessa valtaajat eivät voi jäädä Rajasaaren pumppaamoon kovin pitkäksi aikaa, sillä talo aiotaan hävittää.

“Rakennusta ei voida remontoida kosteusvaurion vuoksi. Toivottavasti talonvaltaajat eivät rakastu tähän taloon nyt ihan hirveästi”, Ruotsalainen valittelee.

Neuvottelujen rinnalla elämä vallatussa talossa jatkuu. Valtaajien päiviä rytmittävät kotityöt, talokokoukset, harrastustyöpajat ja bileet. Osa käy talon ulkopuolella duunissa, monet myös nukkuvat toisaalla. Keittiön tägikuorrutus täydentyy joka päivä.

“Pian se taitaa olla kypsä kuvattavaksi”, Operator Jack myhäilee.

Kuten kaikilla kunnon squateilla, myös tällä tulee olla nimi. Ilmassa on roikkunut muutama ehdotus, mutta yksikään ei ole vielä vakiintunut.

“Raja-squat, Koirasaari, Borderline”, Jack luettelee.

“Mun mielestä Raja-squat on aika hyvä.”

Talonvaltaajat toivottavat kaupunkilaiset tervetulleiksi tutustumaan taloon ja osallistumaan toimintaan. Ainakin, jos ei ole porvarilehden toimittaja. Eräs hupparijätkä tilittää:

“Sä voit kirjottaa lehteen mitä vaan, mutta ihmisten kannattaa tulla itse paikalle. Ei lehtijutusta saa mitään käsitystä. On tultava tänne, jotta saa tietää, millaista täällä oikeasti on. Että millaisia karseita rikollisia me täällä ollaan.”

Raja-squatin lukujärjestys

• 10–15 Herääminen, aamupuuro, siivoilua, paikkojen kunnostamista. “Mietitään, mitä tänään pitäisi tehdä.”
• 15–18 Talo on auki suurelle yleisölle. Ihmisiä virtaa paikalle vähitellen, kun työaika loppuu.
• 18 Talokokous (pari kertaa viikossa).
• 18–21 Työpajoja ja muita harrasteita.
• 21–00 Ruokatarvikkeiden hankinta ja illallinen. “Kauppojen mentyä kiinni käymme dyykkaamassa ruokatarvikkeita.”
• 00 Talo menee kiinni muilta kuin omalta porukalta.

Talonvaltaajan varustus

Omaan kassiin:

• Makuupussi
• Makuualusta
• Vettä (ehdottomasti muistettava uudessa valtauksessa)
• Hammasharja ja -tahna
• Vauhtilätty (eli valmispizza tai muuta hetisyötävää)
• Huivi kasvonaamioksi
• Vessapaperia
• Linkkari
• Taskulamppu (mieluiten otsalamppu)
• Kännykkä
• Kello (koska kännykästä poistetaan akku keskustelujen ajaksi)

Yhteisesti tuodaan:

• Ruoanlaittotarvikkeita
• Tietokone (musaa ja lehdistötiedotteita varten)
• Ensiapulaukku
• Siivousvälineitä
• Remonttityökaluja

Projekti sosiaalikeskus netissä: www.valtaus.org