Elämäni Erja Häkkisenä

Erja Häkkinen on matkannut Anjalankoskelta Pariisiin, F1-varikolle ja Mika Häkkisen vaimoksi ja kosmopoliitiksi. Pian koko Suomi tuijottaa häntä tosi-tv:n erikoisimman ohjelman emäntänä. Millaista on Erja Häkkisen elämä? Jaana Rinne istuu Kämpissä vastapäätä.

Kaksi tietää osoitteen. Ovimiehellä on hyvät tavat ja hassu hattu. Hotelli Kämpin baarissa, isossa chesterfield-nojatuolissa lojuu tumma nainen. Naisella on siniset farkut ja vaalea paita, törkeän korkeat buutsit ja sopimattoman seksikäs ääni. Hän on Erja Häkkinen.

Hei Erja. Mitä sä olet tänään tehnyt?

"En oikeastaan mitään. Tän haastattelun jälkeen mä lähden suoraan Krisse Show´n nauhoituksiin."

Tapasin Krissen eilen. Se jännittää sun kanssa leikkimistä.

"Näin yhden ohjelman lopun ja siinähän on aina se barbileikki. Arvaa olenko mä ikinä leikkinyt barbeilla? Pelkäsin joutuvani leikkimään barbeilla, ja kysyin, voinko ottaa pikkuautoja mukaan. No mä unohdin ne autotkin..."

Sillä on elävänkokoinen pahvi-Mika studiolla.

"Ai sitä se oli hakenut sieltä Allun grilliltä! Auts, okei! Tuli paineita, oh hoh."

Ja ennen kuin unohdan... Tsekkaan vielä ettei tämä ole oma vaan levy-yhtiön lehdistökappale.

"J.Karjalaisen Vanhaa rautaa. Ihanaa, kiitos!"

Jukka on kertonut, että te olette tunteneet toisenne pitkään.

"Niin ollaan. Herranjumala. En itse asiassa edes muista kuinka pitkään. Se on suloinen tyyppi. Kun valitin, ettei sen vanhoja levyjä saa ostaa mistään, se lähetti paketin! Yritin aina houkutella sitä kisoihin."

Sehän oli Itävallassa?

"Joo. Olin tosi vihainen sille, kun se lähetti tekstiviestin: Jee täällä ollaan katsomossa! Jossain katsomossa? Menin ulos ja vilkutin joka suuntaan. Terve Jukka! Olin aivan kiukkuisena! Se on vaatimaton mies. "

Mistä J:n biiseistä saat erityisiä kicksejä?

"J osaa sanoa ja puhua Rakkaudesta ja läheisyydestä sellaisilla sanoilla, jotka uppoaa ja koskettaa. Villi Poika on aika erityinen. Olin raskaana, aika alkuvaiheessa, ja poljin kuntopyörää Monacon kukkuloilla. "Pienen pojan koti on ....päällä suuren kallion..." Kuuntelin sitä, ja tuli voimakas näky, että mulla on poika vatsassa."

Erikoista kuvitella sua Monte Carlossa kuuntelemassa stooria pienestä torpasta, köyhyydestä ja sukupolvien ketjusta. Olet itse alunperin landelta?

"Joo. Varmasti siinä on mukana mielikuvia Anjalankoskelta. Mä tykkään landesta, mutta olen yhtä kotonani kaupungeissa."

Olet eurooppalainen. Mitä tykkäät Amerikasta?

"New Yorkista pidän, mutta amerikkalainen politiikka, kulttuuri ja taide menevät ohi. En ole osannut pitää amerikkalaista unelmaa houkuttelevana. Amerikkalaisuus on ihan outoa, koska kaikki, mitä sieltä viedään muualle, on aivan erilaista kuin jenkkien jokapäiväinen todellisuus. "

Katselin, kun Bagdadissa olleita jenkkisotilaita haastateltiin. Kaikkien kertomuksissa itkettiin kovasti...

"Ne asettavat itsensä ihan toiseen liigaan, muiden yläpuolelle tyyliin "Me kerrotaan maailmalle miten systeemi pyörii." Tyhjästä kehitetyt sodat ovat juuri sitä. Käsittämätöntä, miten ne itse uskovat olevansa jonkun humanismin asialla. Ne eivät ole luoneet muuta kuin sotatrendin ja maastovaatteet!"

Peruutetaan Anjalankoskelle. Lähdit jossain vaiheessa Pariisiin?

"Totta, mutta en suunnitellut sitä millään lailla. Olen tavannut omituisia, ihmeellisiä tyyppejä, ja palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Olen mennyt johonkin tapaamiseen muissa asioissa ja kolmen tunnin kuluttua huomannut buukanneeni itseni töihin! Pariisiin jääminenkin lähti sattumasta. Merja Tammi tarvitsi meikkisponsorin ja lähetti mut neuvottelemaan. Pian olin Guerlainilla töissä. Seuraavaksi Philip Guerlain halusi mun käyvän niiden koulun. Se oli Champs Elyseellä. Ei paha?"

Osasitko jo silloin ranskaa?

"Luin koulussa pitkän ranskan ja opiskelin kieltä myös itsekseni, mutta vasta paikan päällä se meni kunnolla päähän. Olin tehnyt jotain mallin töitä Suomessa, ja kaverini innosti jatkamaan Pariisissa. Sainkin duunia kasvomallina. Siellä ihastuttiin mun korkeisiin poskipäihin ja vitivalkoiseen hyvään ihoon."

Olit myös duunissa matkatoimistossa.

"1985 tai 1986 Hassen Matkat aloittivat Pariisin. Kysyivät, tulisinko ajamaan transfereita Brysselin ja Pariisin välille. Menin ja tein. Se oli mun stadi. Sinne on päästävä säännöllisin väliajoin, ja sinne tullessa tunnen aina palaavani himaan. Koti-ikävää ja Suomi-ikävää en ole juuri koskaan kokenut, Pariisin kaipuuta sitäkin enemmän. Siinä paikassa on joku ihme viba. Se on ihan kuin eri planeetta."

Pariisissa tuntee itsensä 18-vuotiaaksi. Etelä-Ranskan Nizza on hyvä paikka kuolla. Kaupunki on täynnä rikkaita eläkeläisiä, ja hotellin puistossa asuu kodittomia spurguja.

"Joo. Mä asuin siellä vuoden, mutta en ikinä kotiutunut sinne. Olin silloin matkatoimistoduunissa, ja koska Pariisi oli siihen aikaan ainoa ranskalainen kaupunkikohde, avasin suuni ja kysyin, eikö kannattaisi aloittaa matkat Nizzaan. Siellähän on ranta ja aurinko ja turkoosi meri, valo, värit ja lyhyt matka Italiaan. Lähdin sinne rakentamaan kohdetta. Sukelsin kaupungin kulttuuriin ja kartoitin koko paikan. Se oli nastaa, mutta vuoden jälkeen mä en enää halunnut jäädä sinne. En halunnut luopua Pariisin kesästä."

Missä te nykyään asutte?

"Me asutaan Monacossa, mutta me ostettiin Etelä-Ranskasta talo päästäksemme landelle. Hugon pitää päästä metsään ja kaatuilemaan polvensa ruvelle fillarilla! Sellaisia juttuja ei voi Monacossa tehdä."

Ei tosiaan. Siellä on ihan sairaan kapeat jalkakäytävät. Ja hemmetisti kyttiä.

"Se on ihan poliisivaltio. Siellä on kameratkin joka paikassa! Se on ehkä ainoa paikka maailmassa, missä ei ole taskuvarkaita. Hämäräperäiset puuhat näkyvät on-line kameroissa, ja poliisit ovat koko ajan nappi korvassa ja toisiinsa yhteydessä."

Tavallaan Monaco on siis turvalähiö?

"Joo. Siellä ei tarvitse pelätä pommin räjähtämistä naapurissa."

Mitä ajattelit kun Anna Lindh murhattiin?

"En mä muista, mutta se oli hirveätä. Nykyään ei voi tietää, kenellä on puukko taskussa."

Mahtavinta oli se, kun sen aviomies sanoi medialle, ettei se kanna kaunaa murhaajalle. Sillä oli pienet poikansa vierellään.

"Aika kova kommentti. Uskomatonta ja harvinaista."

Millaiselta pohjoismainen miehen ja naisen tasa-arvo näyttää Etelä-Euroopan suunnasta?

"Olin Suomessa käymässä ranskalaisen poikaystävän kanssa Elisabeth Rehnin ollessa presidenttiehdokkaana. Kundin mielestä oli täysin käsittämätöntä, että nainen ylipäätään kehtasi ja uskalsi pyrkiä. Nainen valtion päämiehenä? Herranjumala! Ja vielä armeijan komentajana hame päällä! Ajattelin, että hmm, noinkin asian voi ajatella. Mun mielestä on hienoa, että suomalaisilla naisilla on taloudessa ja politiikassa mahdollisuus päästä yhtä pitkälle kuin miestenkin, mutta mä en ole sukupuolikiihkoilun kannattaja. Pätevyys ratkaiskoon.

Monien ulkomaalaisten mielestä tasa-arvokouhotus on omituista. Mä arvostan tasa-arvoa, mutta koska olen asunut Ranskassa pitkän aikaa tajuan myös ranskalaista kulttuuria. Okei, siellä joutuu polkemaan jalkaa monen asian takia vain siksi, että on nainen. Korkokengät pysyvät työelämässä jalassa, oli tilanne mikä hyvänsä. Se tarttuu. Ohjelmaa tehdessä tuli naurettua mun korkeakorkoisia buutseja. Kun menin Ranskaan, meno oli vielä tiukempaa. Naiset eivät saaneet käyttää työelämässä farkkuja eivätkä mielellään edes pitkiä housuja. Muistan miettineeni, että millä oikeudella toi mun kuteisiin puuttuu! Nykyään mä olen ehkä enemmän kotonani keskieurooppalaisessa kulttuurissa."

Miltä suomalainen katukuva näyttää?

"Suomalainen katukuva on aika harmaa. Ei oikein uskalleta olla miehiä eikä naisia. Sukupuolet muistuttavat turhan paljon toisiaan. Jos joku sanoo mua hyväksi jätkäksi, otan sen kohteliaisuutena, mutta en mä halua pukeutua kuin jätkä ja näyttää jätkältä. Naisten ja miesten välillä on aina ollut jännää viestintää. Toivottavasti tämä eroihin perustuva sähkö ei ole hiipumassa. Apua, nyt oma sukupuolirooli alkaa naurattaa. Kun kuvasimme ohjelmaa, meikäläisellä oli isot rullat päässä joka aamu ennen kuin kamera kävi. Ranskalainen nainen ei mene mihinkään, ellei sen tukka ole laitettu!"

Seuraatko suomalaista julkisuutta? Mattia ja Merviä ja Kossupullon hintaa?

"Kyllä mä seuraan. Juoruosastoja? Tietysti, kukapa niitä ei seuraisi. Seuraan myös, mitä politiikassa tapahtuu ja mistä eduskunnassa keskustellaan. Katselen myös, ketkä ovat istunnoissa läsnä ja ketkä poissa!"

Istutaan Kämpissä. Tästä on lyhyt matka Max Maraan ja Marellaan. Jutellaan vähän sun Stadista. Missä mestoissa sä käyt?

"Ei ole mitään ehdottomia mestoja. Shoppailua häiritsee se, että tullessani metsästä ihmisten ilmoille tulen aina tekemään duunia. Hirveän vähän vietän täällä vapaa- aikaa."

Shoppailussa parasta on päämäärätön vaeltelu, maleksiminen.

"Joo. Käveleminen on kaupunkielämän parhaita puolia, olipa missä kaupungissa tahansa. Välillä voi istua kahvilaan ja katsella ihmisiä. Kun ajattelee kaupunkielämää, tulee ikävä Pariisiin. Asuessani Pariisissa kävelin aina työmatkat. Mulla oli seitsemän kilometrin kotimatka, ja otin iltaisin eri reittejä voidakseni nauttia uusista jutuista."

Olen unohtanut jutella kanssasi formuloista! Mua naurattavat selostajien kuolemanvakavat jutut. Milloin ja minkä takia oma pokkasi on pettänyt F1-varikolla?

"Mitään tiettyä tarinaa ei tule mieleen, mutta kyllä mä näen siinä touhussa paljonkin komiikkaa. Markkinointi-ihmiset ovat aika huvittavia juostessaan kuin pienet hiiret VIP-aikatauluineen ja touhottaessaan Schwarzeneggerin ja kameroiden suhteesta."

Katsojasta vaikuttaa, että kuskien kimmakaverit olisivat pelkkiä huippumalleja?

"Pitkiä sääriä kuvataan luonnollisesti mieluummin kuin jotain vähemmän näyttävää. Kaikki mitä päästetään formuloista julkisuuteen, on loppuun hiottua, täydellistä kuvaa ja unelmaa. Oikeassa elämässä kahdenkymmenen kuskin vaimoista puolella ei olisi mitään asiaa mallinduuneihin."

Mikä on lehdistön hellimä myytti Kimistä narisevana idioottina. Eikö nuori saa bailata?

"Hyvä kysymys! Mun mielestä on ihan normaalia heilua jossain pari kertaa. Miksi siitä pitää tehdä otsikoita?"

Minkälainen tyyppi Kimi on siviilissä?

"Mä tykkään Kimistä todella paljon. Meillä on avoin keskusteluväylä, jauhetaanpa formuloista tai what ever. Ihana tyyppi. Ei ollenkaan sitä, mitä media hänestä valittaa. Kimi menee eteenpäin ja vähät välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Ihailen sitä individualismia ja uskallusta."

Entä Mika? Mika vaikuttaa Kimiin verrattuna vanhemmalta valtiomieheltä. Rauhalliselta ja iisiltä.

"Joo, Mika on iisi, mutta kyllä siitäkin irtoaa tarvittaessa adrenaliinia. Molemmat ovat kultaisia ja ajattelevia. Hauskoja seuraihmisiä ja jäänkovia ammattilaisia."

Juonnat suomalaista versiota Miljonääri-Joesta. Sen kundin onni ei kestänyt. Eikö meidän sukupolvelle ole aika vieras ajatus lähteä pokaamaan kundia siksi, että se on miljonääri?

"On on. Mutta suomalaisessa Miljonääri-Jussissa nähdään, miten erilaisia suomalaiset tytöt ovat amerikkalaisiin verrattuna. Odotan innoissani 20–27-vuotiaiden tyttöjen kelauksia Jussista. Mitä ne keskenään puhuvat. Uskon tyttöjen ajatusten olevan miljoonan mailin päässä amerikkalaisten ajatuksista!"

Sulla täytyy olla itseironiaa lähteäksesi tähän juttuun?

"Juu juu. Miksi en olisi lähtenyt. Itseironiaa löytyy!"

Miljonääri-Jussi MTV3-kanavalla 15.2. alkaen.

File

• Ikä: 42
• Pituus: 170 cm
• Paino: 55 kg
• Juoma: Punaviini
• Auto: Mercedes-Benz ML
• Kello: Hugo Boss
• Tuoksu: Diorin Dune