Euroopan trendikkäin

Punavuori on joutunut viime aikoina ns. ajattelevien nuorten aikuisten hampaisiin. Aina kun on tilaisuus, kannattaa pikkaisen tölväistä Punavuorta. Ihan pikkasen, että kaveritkin näkevät, että kylläpä minä osaankin ajatella ja olla niin kovin, kovin syvällinen.

On niin pinnallista. On niin trendikästä. On niin kallista. Tyhjäpäistä. Jonnin joutavaa. Mukaeurooppalaista. Poseerausta. Oman hännän nostamista. Ja ennen kaikkea niin kovin epäaitoa.

Missä on aitous? Missä tunne? Missä hellänkarheus? Missä elämänmaku? Missä luuraa nukkavieruus? Missä rähjäisyys? Missä oikeat ihmiset?

Voi hyvät hyssyrät! Mitä näiden ihmisten päässä liikkuu? Ja missä nämä ihmiset oikein liikkuvat?

Varmaankin juuri niissä samoissa paikoissa, joissa pyörittyään Ellen toimittaja päätyi julistamaan Helsingin Euroopan trendikkäimmäksi kaupungiksi kolmisivuisessa Helsinki lue Punavuori -hehkutuksessaan.

Pikkuisen hyörintää Uudenmaankadun muutamassa baarissa. Bar Ysiä ja Sodaa. Vaatteiden katsomista parissa kaupassa. Paola Suhosta ja Ruuturouvaa. Ja kovasti paljon helsinkiläisen ja punavuorelaisen tunnelman nauttimista. Ruttopuistoa ja Ninja Sarasaloa.

Ja mikäs täällä on nautiskellessa.

Tytöt ovat viiltävän kauniita ja aivan kuin jonkin bändin keulakuvia. Pojat paljon enemmän avantgarde kuin Englannissa. Ja baarit niin itkettävän tyylikkäitä.

Toimittaja epäilee joutuneensa johonkin skandinaaviseen mainosfilmiin ja toteaa: “Vuosituhannen jälkeisenä aikana kaikki tapahtuu Helsingissä.”

Ajatella. Se mikä innoittaa brittitoimittajaa, aiheuttaa ylitsepääsemätöntä närästystä kalliolaisissa yksiöissä ja Kumpulan kommuuneissa.

Paljon porua muutamasta hyvästä baarista ja kivasta kaupasta. On siinä skeneä kerrassaan kotimaisiin kolumneihin ja brittiläisiin trendiraamattuihin.

Yksi asia on selvä. Punavuori rulettaa, vaikka ei enää olekaan kovin trendikästä sanoa rulettaa.