Ylioppilaslehden toimituksessa tammikuussa 1999 syntynyt nuori vihainen nainen, joka muutti Cityyn syksyllä 2000. Äärimmäisyyksillä ärsyttäjä, kieroutunut kärjistäjä, naisnäkökulmitettu nymfi, joka ampui väliin haulikolla, toisinaan kertasingolla.
Puskasta on ollut halpamaisen helppo ampua, myönnetään. Mutta tiedoksi hauleja takalistostaan kaivaville: kohteeksikin on valittu lähinnä suurpetoja. Kolumnistien kaluamat reppanat (Linda, Timo T.A., Nykänen, Väyrynen, Alatalo) ovat olleet rauhoitettuja.
Muun muassa Manun, Lillanin, Wuoren ja Nevanlinnan lisäksi käsittelyssä ovat olleet yleisinhimilliset teemat, kuten Jumala, teatteri, ydinvoima, ahistus, alkoholi, häät, huumeet, talous, tyylitaju, seksi, sota ja raha.
Raadollisimmin nuori naisemme on kuitenkin kirjoittanut miehistä. Suurimman suosion saikin kolumni, joka kertoi, miten mies muuttuu parisuhteessa Wagner-harrastajasta Wagner-siaksi.
Ehkä mies (tai kaksi) voi ymmärtää jotain naisen maailmasta. Yksikään palautteen lähettäjä ei ole epäillyt kirjoittajan sukupuolta.
Kieli tai ajattelu eivät ole sukupuolisidonnaisia. Kuten itse Tarja H. on todennut, yleisinhimillinen ihminen kurkistaa molempien sukupuolten takaa.
On siis tullut aika sanoa hyvästi (tähän asti onkin tullut sanottua enimmäkseen pahasti). 3,5 vuotta, 74 kolumnia, noin 400 palautemailia, parikymmentä treffitarjousta – hyvin yllättäviltäkin tahoilta.
Arvon herrat, älkää ottako henkilökohtaisesti. Tuskin olisitte halunneet sokkotreffiseuraksenne kauniin naisen sijasta kahta rumaa miestä.
Kiitos ja kumarrus.
Arno Kotro ja Jaakko Lyytinen