Harri Haatainen

Harri Haatainen on uuden näyttäytymishakuisen sukupolven yleisurheilija. Mallikasvoinen keihäänheittäjä, joka ei ilmaise itseään kirosanoin vaan pukeutumalla. Onko hän keihäänheiton annakournikova vai todellinen huippulupaus, joka antaa meille silmänruuan lisäksi lopulta myös ilonaiheita suurkisoissa?

Ravintola Teatterin puhkiblondattu baarimikko katselee ällistyneenä eteensä levitettyä frescoa. Standardikahvin makeutusaineella ja rasvattomalla maidolla tilaavaa Michelangelon David -patsasta. Harri Haatainen on Jumalan ilmestys jumalattomassa paikassa. Sinisen cowboypaidan syntinen ryhti sekä simpukoin ja helmin koristeltu ranneke eivät voisi olla trendikkäämpiä.

Et ole mikään latte-tyyppi?

”Standardikahvi sopii paremmin mun tyyliini. ”

Miten sun päivä on alkanut?

”Kyllä on pimiää, kovin pimiää. Syksy tulee ja mies meinaa nukahdella sänkyyn. Mä heräilin puol yhdentoista aikaan ja tavoilleni uskollisena lähdin hölkkäilemään ympäri Töölönlahtea. Se on makea lenkki. Semmonen tiäkkö, että ensin saa pikipätkää kävellessä ensimmäiset aamurääpät pois silmistä, ja loppu- matka etenee juoksuna hiekkatiellä. ”

Se on hieno reitti. Kuinka kauan sä olet asunut Töölössä?

”Maaliskuun puolestavälistä. Nyt kun leirit ja kevään kisat ovat ohitse, pääsee paremmin tutustumaan kaupunkiin. Mulla on parin viikon loma ja lupa ottaa rennosti.”

Sä et kuulemma malta olla treenaamatta?

”Joo. Vaikka parin viikon totaalihuili tekisikin hyvää, en millään malttaisi. Eilenkin tuli tiäkkö käytyä lenkillä sekä iltatreenillä.”

Mitä keihäsmies treenaa?

”Keskivartalon ja jalkojen pitää olla vahvat, jalkojen nopeat ja terävät. Tukijalan täytyy pitää.”

Ylävartaloakin on silmin nähden treenattu. Siitä näystä on nautittu Goldwellin kalenterin sivuilla. Mistä proggis lähti liikkeelle?

”Mietittiin Haban (manageri Harri Halme) ja kollien kanssa, mitä voitaisiin tehdä, ja törmättiin tällaiseen mahdollisuuteen. Koko juttu lähti yhden stylistin ideasta. Oltiin tekemässä sponssille kuvausta, kun tää likka ideoi tällaisen jutun. Goldwell innostui asiasta. Joku ei tykkää, mutta joku toinen tykkää aika paljon.”

Sun kuvan mukana kääntyi uusi lehti Härmäsportissa, ja se lehti on aika tavalla erinäköinen kuin Seppo Räty. Samppa Lajuset ja kumppanit eivät ole hyödyntäneet erotiikkaa hahmoissaan.

”Mä olen aina ollut vähän erilainen, tykännyt tehdä muutakin kuin viskoa keppiä. Tykännyt salityyppisestä treenistä, ehkä liikaakin, ja halunnut olla hyvässä kunnossa. Siltä pohjalta oli ihan kiva mennä kollien kanssa studiolle tekemään tota juttua. Siitä tuli hyvä fiilis. Sponsorikin oli tosi tyytyväinen.”

Goldwell, sehän sponssaa myös Janinaa. No joo, sulla on rajut raidat hiuksissa.

”Mä kasvatan tukkaa. Kävin just kampaajalla, ja se leikkasi vähän liikaakin. ‘Mä tasoitan vaan latvat...’ Naps, naps, aina sama juttu. Mä olen halunnut pikkupojasta asti pitkän tukan.”

Ja se sopii sulle, sä olet niin söpö. Motivuksen aerobicohjaaja kertoi Thaimaassa asuvasta, kalastusreissuja järjestävästä Harri Haataisesta, joka on saanut tekstiviestejä suomalaisilta naisilta, eivätkä ne olleet tulossa kalastamaan tätä vanhempaa herrasmiestä..

”Aika siistiä. Mitäköhän kaveri mahtaa miettiä...”

Hengaileeko kimmoja jo rapussa?

”Ei. Pitkiä katseita saattaa lentää, mutta tytöt eivät tule juttelemaan. Eivätkö ne uskalla?”

Stadissa saa kuljeskella rauhassa.

”Niin saa. Yleensä palaute on positiivista, mitä nyt ravintoloissa jurriset huutelevat jotain pientä.”

Onks sulla tiukkaa ruokavaliomeininkiä?

”Mä itse rajoitan. Ei tarvitsisi mutta mä haluan. Yritän välttää rasvaisia ruokia ja hiilareita. Pizzan mä syön ilman juustoa. Manalassa on sairaan hyvät pizzat, eikä niitä voi millään vastustaa.”

Mikä on sun rasvaprosentti?

”Kymmenen, mutta on se ollut tiukempikin. Keihäänheitto on kumminkin sillä tavalla repivä laji, ettei passaa olla kovin tiukka. Mitä kireämpi on, sen kovemmalla on kroppa, ja vammautumisen vaara kasvaa. ”

Keihäänheittäjät näyttävät useammin lauantaimakkaralta kuin sisäfileeltä...

”Mä voin luvata, ettei musta tule lauantaimakkaraa. Keihäänheittäjiä löytyy laidasta laitaan. On hoikkia ja rotevampia kavereita. Mun moton mukaan urheilijan pitää näyttää urheilijalta. Ei saa käydä niin että kaveri kysyy, että ootko sä treenannut. Sen pitää näkyä. Tommoisia kalentereita pidetään tiäkkö vieläkin vähän arveluttavina juttuina. Mulle on kuitenkin tärkeää, että jutut ovat mun näköisiä. Se on. Moukarimiehillä pysyy paidat päällä, ja ne ovat sellaisia jättiläisiä kuin ovat. Lähikesinä yleisurheilun ilme on muuttunut. Nyt on lupa hymyillä, ei tarvitse vittuilla jos ei siltä tunnu. Jokainen saa olla oma itsensä, poseerata vaikka ilman paitaa.”

Miksi just keihäs?

”Mä olen pikkupojasta asti tykännyt keihäänheitosta. Aloitin jo viisivuotiaana serkkupoikieni kanssa ja kilpailemisen starttasin kymmenenvuotiaana. Yläasteen jälkeen halusin urheilulukioon. Kävin Lahdessa pyörähtämässä liikuntaohjaajakoulussa, mutta se ei ollut sitä mitä mä halusin. Nyt on kova hinku näyttää.”

Sä olet nyt Euroopan top kympissä. Mitä seuraavaksi?

”Tähtään Kultaiseen liigaan ja GP-finaaliin, ja siihen väliin mahtuvat muutamat Eliittikisat. Arvokisat eivät ole mulle se tärkein juttu. Pikkupojasta olen tottunut siihen, että ennen kisoja käsi tai selkä on ollut niin kipiä, ettei heittämisestä ole tullut mitään. Kun kunto on ollut vaarassa romahtaa hetkellä millä hyvänsä, ei ole ollut viisasta rakentaa koko elämää yhden kisan varaan. ”

Nasta tavata tyyppi, joka ei hingu voittoa hinnalla millä hyvänsä.

”Voitto tulee jos se tulee. Ei siitä kannata huolehtia. Täytyy tehdä parhaansa ja tehdä sitä mitä tykkää. Kivointa on olla mukana porukassa. Mä rakastan päästä GP-kisoihin heittämään keppiä maailman huippujen kanssa. Kentällä olemme toistemme vastustajia, mutta muuten todella hyviä kavereita. Kukin treenaa kauden tahollaan, ja kisoissa nähdään. Ennen kisaa nähdään hotellilla ja höpötellään, sitten heitetään kisa ja vetäydytään ruotimaan. Niin kuin Brysselissä 45 000 ihmisen huutaessa katsomossa... Tunne oli mahtava, ja se on yhä se tärkein juttu. Nauttia siitä, että pääsee heittämään ja tapaamaan kavereita.”

Samaa fiilistä kuin lumilautailija Heikki Sorsalla.

”Just. Oli todella siistiä katella Sorsan meininkiä Salt Lakessa. Yhtä rennosti kuin pystyisi itsekin olemaan. Keskustassa näkee kundeja leikkimässä lautojensa kanssa. Niillä on hurja tasapaino, ja ne tekevät urheilullisesti hurjia juttuja. Mutta tekevätkö ne sitä voitosta? Eivät. Ne kisaavat itsensä kanssa, omassa maailmassaan.”

Vähän muuta kuin Hemohesset, joiden otsassa tykytti voittosuoni. Mä näin yks päivä tossa Espalla hip hoppareita. Baletin jäbät tulkaa viivalle!

”Mä olen nähnyt niitä Kisahallin loosheissa treenaamassa. Niillä on mankka messissä. Älyttömän hienoja tansseja.”

Härmäurheilu on seurojen ja vapaaehtoisjengien puuhailua. Siinä on hyvä meininki, mutta pahimmillaan se on savusauna, joka päästää häkää sisään.

”Silloin tällöin on savu kirvellyt silmiä. Lajin sisäiset nahinat, uusi aika vastaan vanha aika, valmentajavaihdokset... paskaa on ollut valmiina rattailla, ja kun joku on alkanut kolisuttamaan, sitä on lentänyt myös omalle naamalle. ”

Onks sulla paljon faneja?

”Onhan niitä. Mulla on oma saitti. Ja kirjeitä mä luen aina kun ehdin. Ai keneltä, pikkukundeilta.”

Väitätkö ettei messissä ole ollut tyttöjen nakukuvia?

”Hahhahhah, en kommentoi... Kannustuskorttejakin tulee. Älä välitä maailman murjomisesta ja silleen... Se on kivaa. Niistä tulee hyvä fiilis.”

Missä mestoissa sä käyt stadissa ulkona?

”Barfly on ollut viime aikoina kova sana, samoin Hesari sekä Tiger. Joskus olisi kiva olla itse deejiinä, soittaa levyjä tai pistää vaikka tranceklubi pystyyn. Mua on pyydettykin deejiiksi, mutta en ole vielä uskaltanut mennä.”

Tykkäätkö jorata?

”Tykkään tosi paljon. Melodinen trance on mun musiikkia. Ottaa päähän, ettei stadissa ole kunnon trancepaikkaa, missä saisi tanssia. Mä en ikinä mene ravintolaan tiäkkö kykkimään, mä menen sinne pitämään hauskaa. Sanoin just Harrille, että tekisi mieli lähteä lauantaina Hollantiin Trance Energy-bileisiin. Taitaa olla liian kova reissu, lähtö olisi lauantaina ja paluu jo sunnuntaina... Toisaalta just noin sen pitäisi mennä, tyyliin: zum, menin ja tulin.”

Kuinka paljon urheilija pystyy dokaamaan?

”Vähän. Lärvejä tulee vedettyä tosi harvoin. Toisaalta kepinheitto on sellainen laji, jossa täytyy tiäkkö elää niin aapisen mukaan, että välillä pitää irrotella. Jos lauantaina käy ulkona, niin maanantaina reeni lähtee niin että oksat pois! Jos mä rupean könnäämään kaapissa, hengailemaan keppien kanssa omassa kämpässä, että Lennä yheksänviis, lennä satametriä...mutta, ei todellakaan, en mä sellaista halua. Pitää nauttia. Mäkin olen vaan kerran nuori!”

Millaisista kimmoista sä diggaat?

”Iloisista ja luonnollisista, sellaisista joilla on pilkettä silmäkulmassa. Semmoinen tiäkkö reipas luonne kolahtaa ihan sikana. Semmoinen tiäkkö joka nykäisee välillä vähän tukasta, että Hei, täällä mä oon!”

Mitä diggaat noista Espan puiston pakatuista puista?

”Siistejä. On kiva, että joku jaksaa väsätä kaikenlaisia pikkujuttuja. Mä tykkään kaikesta taiteellisesta ja olen itsekin tykännyt piirtää.”

www.harrihaatainen.com