Aitoon derkkutyyliin taitettu ja kirjoitettu, tunkkainen aviisi ei juurikaan houkuttele lukemaan.
Ensin lukija saa virastopäällikön tervehdyksen. "Liirumlaarumjaarijuurin", Tuomas Rajajärvi lähestyy asukkaita. Kovin on pitkää. Kovin on leveää. Oikeasti virastopäällikkö ei ole kirjoittanut pääkirjoitusta. Hän on koostanut uppotylsän synopsiksen lehden sisällöstä.
Asemakaavoituksen painopiste on edelleen uusien asuinalueiden kaavoituksessa. Helsingin uudessa viheralueohjelmassa on erilaisten viheralueiden kehittäminen. Kaupungin likennejärjestelmää kehitetään kaikki kulkumuodot huomioon ottaen tukemaan kaupunkirakenteen eheyttämispyrkimyksiä sekä ympäristöä säästävän liikennekulttuurin syntyä...
Päläpäläläpälää... Eikö virastopäälliköllä todellakaan ole muuta sanottavaa kaupungin kaavoituksesta? Eikö muuta kuin puoli sivua latteuksia ja itsestään selvyyksiä, joita ilman käsittääkseni ei pitäisi ryhtyä minkäänlaisiin töihin?
Seuraavaksi kerrotaan kaavoituksesta ja vuorovaikutuksesta. Kaupunkisuunnittelussa on pitkät perinteet vuorovaikutuksen järjestämisessä kaupunkilaisten, suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden kesken. Kyllä vaan. Ja sota on rauhaa.
Ei se, että suunnitelmat ovat jossain esillä johonkin aikaan kommentoitavaksi, ole mitään vuorovaikutusta. Ei se, että kaavoittajilla on asiakastunti kello 11-12, ole vuorovaikutusta. Ei se, että on yleisötilaisuuksia ole vuorovaikutusta. Ne ovat lakisääteisiä pakkoja, joista tiedotetaan sen mukaisesti. Loppu lehdestä on varattu suunnitelmien esittelemiselle. Vahingossakaan ei ole jaksettu miettiä, mikä on lukijan kannalta kiinnostavaa mikä ei.
Herätkää! Tehkää kaavoituksesta seksikästä. Kertokaa suunnitelmistanne. Vaatikaa kannanottoja. Vai ettekö te oikeasti edes halua sitä?
Muuten. Hietsuun on tulossa uusi pukukoppi- ja kahvilarakennus. Keskuskadusta suunnitellaan kävelykatua. Ja keskustatunnelikin edistyy. Kannatti sittenkin lukea.
Kirjoittaja on helsinkiläinen creative planner.