Ei tarvitse enää tänä kesänä mennä nautiskelemaan laiskasta kesäpäivästä Töölönlahden tuntumaan. Ei tarvitse enää fiilistellä modernia mutkatonta arkkitehtuuria, modernia mutkatonta ideaa.
Ei tarvitse miettiä, mitä Töölönlahdella tapahtuu, kunnes rakentaminen varsinaisesti alkaa. Ei tarvitse kiittää kaupunkia avarakatseisuudesta, tilanteentajusta ja kaupunkilaisten ajattelemisesta.
Ei. Ei. Ei. Hiili on nyt myynnissä. Se odottaa purkamista ja siirtämistä.
Se odottaa purkamista ja siirtämistä, koska terveys- ja kiinteistöviranomaiset niin päättivät. Alun pitäenkään ympäristöterveyspäällikkö Antti Pönkä ei olisi halunnut lupaa Hiilen rakentamiselle antaa, kun luvattiin, että heti pois puretaan. Pönkä narisee Hesarissa viranomaisten olleen vain juhlavuoden kunniaksi avarakatseisia.
Kiitos, kiitos kiltti herrayliherra herra.
Nyt herra ympäristöterveyskenraali näkee Hiilessä vain miinuksia. Ei ole viemäriverkkoa. Ei ole kunnollisia käymälätiloja. Ei lämmitystä. Ei henkilökunnan sosiaalitiloja eikä koneellista sisäilmantuottajaa.
Herra ympäristöterveysministeriä ei lämmitä, että vessatilat ovat viereisessä rakennuksessa, että jätteet on kerätty 9 000 litran, kahdesti viikossa tyhjennettävään säiliöön, että taukotilat ovat vieressä VR:n makasiineilla, että raikas ilma on tullut ovesta ja että lämmityksestä on vastannut kamiina.
Herra ympäristöterveyskomissaarilta on varmaankin jäänyt myös huomaamatta, että ennenkin väliaikaisesta on tullut ajan myötä pysyvää. Käynti Kasarmintorilla voisi auttaa.
Herra ympäristöterveyspresidentti haluaa holhota siellä, missä holhousta ei tarvita. Ja herra ympäristöterveyskeisari haluaa olla tasa-arvoinen siellä, missä tasa-arvoa ei tarvita.
Kaikkia koskevat samat säännöt. Kaikki ovat samalla viivalla. Tasa-arvon periaatteita ei voi loukata. Joo, joo. Raah, raah.
“Jos halutaan pitää kivaa mökkiä Töölönlahdella, tehdään sitten kunnollinen tai kunnostetaan tämä.” Antti Pönkä pönäyttää lopuksi.
Asenteellista? Ehkä hieman. I rest my case.