Huonoa designia osa II

cityn_lukija

4.6.2004 08:02

Lepo vaan! Jos moisista asioista kirjoittelee asiallisesti eikä yllytä noita huumeita käyttelemään (niinkuin artikkelinne oli kirjoitettu), niin ei tuossa pitäisi mitään pahaa olla. Kyllähän joku voi kuulla noista aineista jostain muualtakin, ja sitten kokeilla aineita.

En ole huumeita maistellut, enkä aio kokeilla. Vaikka jossain noita mainostettaisiinkin (teidän lehdessä ei näin tehdä), niin kyllä minä koen että se vastuu omista edesottamuksistani kuitenkin minulla itselläni.

Biohazard

4.6.2004 23:03

Jeh, onhan se kivaa kertoa, että muka gamma ja 5-MeO-DMT olisivat 'design huumeita'. Kuten myös ekstaasi. Design-huume ilmeisesti viittaa aineeseen, joka on kemiallisella tasolla miltei sama rakenteeltaan kuin joku jo olemassa ja laittoman statuksen omaava aine. Muuttamalla rakennetta hieman voidaan hyväksikäyttää lakipykälien porsaanreikiä ja siten aine nauttii jonkin aikaa laillista statusta.

Tosiasia kuitenkin on, että MDMA syntetisoitiin ekan kerran 1912. Joten se oli olemassa jo kauan ennenkuin huumeet olivat ylipäänsä kiellettyjä. Kadulle asti se pääsi 1970-luvun loppupuolella, ja siitä asti sitä on käytetty maailmanlaajuisesti yhä kasvavassa määrin. Eli ei mikään design-huume.

Entä GHB? Vuonna 1961 se ensi kerran syntetisoidiin. Sitä käytettiin anastesialääkkeenä 60-luvulla. 80-luvulla kehonrakentajat käyttivät sitä, ja se oli yleisesti saatavilla. Vasta 90-luvun lopulla se ylipäätään kiellettiin useassa maassa. GHB tai GBL eivät kumpikaan ole minkään ennestään kielletyn huumeen analogeja, joten niitäkään ei voida kutsua design-huumeiksi.

Ja lopulta 5-MeO-DMT. Tämä ihmisen 1200 vuotta käyttämä luonnossa esiintyvä psykedeeli se vasta design-huume on. Yhtä paljon se on bilehuume. Kyseinen kemikaali aiheuttaa lyhytkestoisen mutta äärimmäisen voimakkaan tajunnan muuttumisen, joka ei todellakaan ole aina miellyttävä, ja ei missään tapauksessa sovellu perinteiseen bilekulttuuriin.

Elikkä, jospa City -lehden toimittajat viitsisivät peräti tutkia asioita hieman ennekuin julkaisevat tuollaista scheissea. Mielelläni sanoisin, että uskottavuus kärsii, mutta se edellyttäisi, että uskottavuutta ylipäätään joskus oli.

Hammaspeikko28

4.6.2004 23:13

[LAINAUS]Biohazard kirjoitti 04.06.2004 klo 23:03:

Jeh, onhan se kivaa kertoa, että muka gamma ja 5-MeO-DMT olisivat 'design huumeita'. Kuten myös ekstaasi. Design-huume ilmeisesti viittaa aineeseen, joka on kemiallisella tasolla miltei sama rakenteeltaan kuin joku jo olemassa ja laittoman statuksen omaava aine. Muuttamalla rakennetta hieman voidaan hyväksikäyttää lakipykälien porsaanreikiä ja siten aine nauttii jonkin aikaa laillista statusta.

Tosiasia kuitenkin on, että MDMA syntetisoitiin ekan kerran 1912. Joten se oli olemassa jo kauan ennenkuin huumeet olivat ylipäänsä kiellettyjä. Kadulle asti se pääsi 1970-luvun loppupuolella, ja siitä asti sitä on käytetty maailmanlaajuisesti yhä kasvavassa määrin. Eli ei mikään design-huume.

Entä GHB? Vuonna 1961 se ensi kerran syntetisoidiin. Sitä käytettiin anastesialääkkeenä 60-luvulla. 80-luvulla kehonrakentajat käyttivät sitä, ja se oli yleisesti saatavilla. Vasta 90-luvun lopulla se ylipäätään kiellettiin useassa maassa. GHB tai GBL eivät kumpikaan ole minkään ennestään kielletyn huumeen analogeja, joten niitäkään ei voida kutsua design-huumeiksi.

Ja lopulta 5-MeO-DMT. Tämä ihmisen 1200 vuotta käyttämä luonnossa esiintyvä psykedeeli se vasta design-huume on. Yhtä paljon se on bilehuume. Kyseinen kemikaali aiheuttaa lyhytkestoisen mutta äärimmäisen voimakkaan tajunnan muuttumisen, joka ei todellakaan ole aina miellyttävä, ja ei missään tapauksessa sovellu perinteiseen bilekulttuuriin.

Elikkä, jospa City -lehden toimittajat viitsisivät peräti tutkia asioita hieman ennekuin julkaisevat tuollaista scheissea. Mielelläni sanoisin, että uskottavuus kärsii, mutta se edellyttäisi, että uskottavuutta ylipäätään joskus oli.[/LAINAUS]

Jos en väärin muista, niin kyseisessä artikkelissa mainittiinkin ohimennen, että design-huumeeksi luokitteleminen on sangen vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Lähes jokaisella käyttäjällä on oma käsityksensä asiasta. Tuskin kukaan osaa vielä antaa 'oikeaa' vastausta. Summa summarum. Aleksander Shulgin on keksinyt tai uudelleenkeksinyt (ekstaasi) oikeastaan kaikki 'design-huumeet'. Ja ei kai se nyt niin vakavaa ole. Kunhan saa hyvän fiiliksen. Minulle riittää kyllä 5-Meo-dipt ihan hyvin.

voevoe

5.6.2004 01:38

Miksi edes uutisoida jostain täysin päin mäntyä?

Asioista tulisi pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Lääketieteen termi "designhuume" ei ole koskaan ollut, vaan se on puhtaasti tarkoitushakuinen mediasensaatiokäsite 1980-luvulta.

MDMA ja 5-MeO-DMT ovat LSDtä vanhempia psykedeelejä.

Onko LSD siis vielä uudempi designhuume?

GHB on siis vanhasta anestesialääkkestä muuttunut laittoman statuksensa takia designhuumeeksi?

Ja GHB / GBL:llä ja näillä psykedeeleillä joita tutkimuskemikaaleiksi nimitetään ei ole mitään yhteistä. Psykedeeleihin gammahydroksibutyraatti ei paljoa liity.

Ja niitä tutkimuskemikaaleja kukaan kotikemisti Suomessa ei tee, kun ovat helpommin saatavissa 99.9% puhtaana ulkomailta.

Ja sitä lääketieteen ja kemian materiaalia "tutkimuskemikaaleista" on olemassa paljonkin kun vain tietää mitä etsii ja mistä etsii. Nimittäin on paljon muutakin tietolähteitä kuin Shulginin kirjat PiHKAL + TiHKAL.

Lapsikin tajuaa: vittu millaista paskaa.

lepaski

5.6.2004 17:57

"Arveluttavana pidettiin sitä, että olimme haastatelleet käyttäjää, joka sai kertoa olleensa suorassa yhteydessä Jumalaan."

Mikä tässä on niin kummallista? Kertovathan sitä kirkonisätkin mediassa yhteydestä jumalaan ja samantapaista selittävät vaikka mitkä Anne Pohtamot ja Toimi Kankaanniemet.

"Että niin tajuttoman hienoa. Tajutonta, indeed. Me tiedämme, että lukijoillamme säteilee."

Miksi sitten kirjoitatte tuollaista asiavirheellistä kukkua, mikäli tiedätte lukijoidenne olevan älykkäitä ja itsenäisesti ajattelevia yksilöitä?

"Että moinen käyttäjäkommentti vie viimeisenkin kokeilunhalun."

Niinkö tosiaan tekee? Kaikkea muuta! Luuletteko, etteivät elämyksenhaluiset nuoret tuollaisesta innostu? Sehän on kuin heittäisi bensiiniä nuotioon! :D

"Näillä aineilla taivasyhteyden saa vain kohtalokkaalla yliannostuksella."

'You can not deny the experience of others' - Erowid.org

Ja mitä te tiedätte uskonnollisista, ekstaattisista, tai mystisistä tajunnantiloista tai muuntuneista tajunnantiloista ylipäätään?

"Huumeiden käyttöön emme kannusta nyt, emmekä tulevaisuudessa."

No se nyt on aivan sama, mitä te teette. Teillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä maailmasta, jota te raapaisitte karkealla artikkelillanne. On olemassa jotakin muutakin, kuin vain huvin vuoksi sekoilu ja hassujen kuvioiden ja kirkkaiden värien tuijottaminen. Osaa näistä 'design-huumeista' (kuten juuri mainittua 5-metoksi-dimetyylitryptamiinia) on käytetty tosiaan vuosituhansia uskonnollisessa mielessä ja käytetään tänäkin päivänä.

Että jos arvon Pete Suhonen ja koko City-lehden toimitus ottaisi sen hiiren kauniiseen käteen ja klikkailisi muutaman tunnin kauemmin taustatutkimuksen parissa _ennen_ kuin luonnostason juttuja päästetään lehteen. Taustatutkimus tuntuu olevan nykypäivän medialle melko tuntematon käsite.

Ajatella

5.6.2004 22:45

Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi että ihmiset todella kokevat suoraa yhteyttä Jumalaan psykedeelien avulla ja siksi niitä käytetään uskontojen parissa eikä biletysmielessä?

Vai onko parempaa selitystä miksi useat kristityt kirkot käyttävät psykedeelejä jumalanpalveluskäytössään?

Haluavatko nämä ihmiset kiertää lakia designattuna? Sillä onhan yhdysvalloissa laillistettu Native American Churchin peyoten käyttö... miksi USA olisi laillistanut tämmöistä designhuumeen bilekäyttöä 250 000 uskovaiselle?

Ja kohtalokkaat ruumishuoneelle johtavat yliannostukset eivät todellakaan liity psykedeeleihin.

ei_niin_impi

6.6.2004 04:31

"Arveluttavana pidettiin sitä, että olimme haastatelleet käyttäjää, joka sai kertoa olleensa suorassa yhteydessä Jumalaan. Että niin tajuttoman hienoa. Tajutonta, indeed. Me tiedämme, että lukijoillamme säteilee. Että moinen käyttäjäkommentti vie viimeisenkin kokeilunhalun. Näillä aineilla taivasyhteyden saa vain kohtalokkaalla yliannostuksella."

On toinen asia kuulostaako tällainen lukijalle arveluttavalta ja tapahtuuko näin todella, ihmisten kokemuksista kun on kyse. Psykedeelien vaikutuksesta syntyneistä uskonnollisista kokemuksista löytyy tietoa pilvin pimein myös internetistä, ei tämä mitenkään ainutlaatuista ole. Jopa Duodecimin kirjassa Päihdelääketiede asia otetaan esille:

"Monelle syntyy mystisiä, ylimaallisia, uskonnollisia kokemuksia joita käyttäjät yleensä tavoittelevat."

Googleen kun laittaa hakusanaksi "hallucinogens religious experiences" tai "psychedelics religious experiences" niin luulisi selviävän ovatko ihmiset kokeneet taivasyhteyden vasta kuoltuaan yliannokseen mikä on kylläkin aikalailla mahdoton projekti... haudan takaako ovat ihmiset kokemuksistaan kirjoitelleet? Ovathan psykedeelit olleet uskonnollisessa käytössä jo tuhansia vuosia, joten en näe tuossa lausunnossa mitään ihmeellistä. Vai onko tässä tämän kaverin lausunnossa jotain semmoista mitä ei saisi lehdessä julkaista ilman että huumevastainen lukijayleisö älähtää?

Tämmöisiä väitteitä eivät osaa esittää muut kuin psykedeelinaiivit ihmiset, neitsyet, kuten asia korrektisti ilmaistaan.

Muistakaa menettää neitsyytenne vastuullisesti! Siitähän Citylehden peruslukijat omaavat jo ennestään kokemusta... kirjoittaisitte vaan niitä "leipää ja sirkushuveja"-juttuja siitä miten sieltä baarista vongataan persettä, se taitaa olla aihe josta peräti jotain tiedätte, toisin kuin tästä aiheesta. ;)

SpeedHawk

7.6.2004 10:49

Juttu väitti ekstaasinappien olevan tutkimuskemikaaleja puhtaampia, siis sisältävän enemmän haluttua ainetta (MDMA) ja vähemmän muita aineita. Tämä on suoraan sanottuna täyttä paskaa. Tutkimuskemikaalit tulevat useimmiten jossakin maassa laillisesti toimivasta laboratoriosta ja ovat siis niin puhtaita kuin synteesit mahdollistavat eli 90-99% syntetisoitavasta aineesta, laitteistosta ja asiantuntemuksesta riippuen.

Ekstaasinapit sen sijaan sisältävät paskaa laidasta laitaan - tämänkin olisi cityn toimittaja saanut selville vilkaisemalla netistä löytyviä ekstaasinappien labra-analyysien tietokantoja. Tämä on seurausta ekstaasilabrojen ja -levittäjien bisnesmielisyydestä - samasta ainemäärästä saa enemmän rahaa kun painaa huonompia nappeja ja rahaa voi tehdä ilman MDMA:takin painamalla vaikkapa murskattuja reseptilääkkeitä uudelleen eri näköisiksi napeiksi.

Tutkimuskemikaalien levitykseen sen sijaan ei liity järjestäytynyttä rikollisuutta ainakaan perinteisessä mielessä - vaikka muutaman portaan myyntiketjuja muodostuukin, on toiminta täysin erillään mafiasta ja järjestäytyneen rikollisuuden muista osa-alueista - asekaupasta ja ihmiskaupasta. Tutkimuskemikaalien levittäjät ja käyttäjät tekevät vain ja ainoastaan väkivallattomia, uhrittomia "rikoksia".

"Design-huumeiden" tehtailu kotilaboratorioissa on narkofoobikon huumepoliisin propagandasumutusta. Vain GHB:tä valmistetaan kotona GBL:stä ja sen valmistus on kenen tahansa kemian taitojen ulottuvissa ja valmistusaineet GBL:ää lukuunottamatta löytyvät jokaisesta keittiöstä. GBL (lakka) keitetään GHB:ksi (gammaksi), koska GBL:n nauttiminen sellaisenaan on elimistölle haitallisempaa kuin GHB:n ja käyttäjät näin säästävät elimistöään ylimääräiseltä rasitukselta viemällä loppuun GHB-synteesin. Muut "design-huumeet" tulevat asiansa osaavien ihmisten pyörittämistä labroista.

Kokonaisuutena juttu muun valestuksen tapaan vain kannustaa nuoria kokeilemaan ja käyttämään. Tutkimuskemikaalien käyttö on aiemmin ollut pienen piirin hupia, koska suurin osa nuorista ei edes tiennyt aineiden olemassaolosta. Ongelmaksi tuleekin nyt, että tieto aineiden olemassaolosta leviää cityn ja poliisi-tv:n mainosjuttujen avulla nopeammin kuin tieto siitä, miten aineita käytetään vastuullisesti ja riskit minimoiden.

Nyt kuka tahansa jutun lukenut voi kirjoittaa googleen "5-meo-dmt" ja tilata löytämästään nettikaupasta ainetta kokeiltavaksi tietämättä mitään oikeasta annostuksesta, oikeanlaisesta käyttöympäristöstä tai siitä, että tripsitteri (selvä kaveri pitämässä seuraa trippaajalle) on melkeinpä välttämättömyys em. aineen kanssa.

eihelvete

7.6.2004 14:08

Kylläpä jaksaa porukka taas jälleen kerran itkeä. Tuntuu, että olisi ihan sama mitä Cityssä kirjoitetaan, niin aina jotkut pilkunviilaajat itkevät. Myönnettäköön, että artikkeli oli suht pintaraapaisu jne., mutta lehti, joka käsittelee lähestulkoon asioita laidasta laitaan tuskin omaa resursseja/aikaa tutkia tätä douppiskeneä niin kattavasti kuin asialle ilmeisen vihkiytyneet harrastajat.
Miksi sitten kirjoittaa, kun ei pysty tekemään kunnon syväluotaavaa juttua? Niinpä... miksi kirjoittaa ollenkaan mitään?
En pidä itseäni päihdevastaisena henkilönä, mutta suoraansanoen v*tuttaa tuollaiset kemikaalinörtit, jotka jaksaa aina paasata kaikesta douppiläpästä, jota media suoltaa. Joko ollaan liian pitkällä metässä tai sitten ollaan liian negatiivisia jne. jne. Ketä kiinnostaa!?
City on viihdelehti ja ei pidä olla heti herne nenässä. Ottakaa rennosti, niin olette virtuooseja... ja toi jannu, joka oli "ollut yhteydessä Jumalaan" oli kyllä säälittävä tapaus. Ainoa pointti, joka todella iski silmille, kun juttua luin. EI mikään ihmekään, että ihmiset kummastelivat nuorta miestä, joka on kovalla vauhdilla menettämässä otteen todellisuuteen. No mutta jatkakaa matkailua, koska sehän avartaa, eikös?

Goazen

7.6.2004 17:41

Itseasiassa hyvin yleisiä kokemuksia tuommoiset mistä se jannu kertoi. Tuommoisesta on varmastikin vaikeaa kertoa kenellekkään joka ei samanlaista ole kokenut saatika aiheeseen koskaan perehtynyt ilman että automaattisesti pidettäisiin hulluna.

Onhan hallusinogeenien käyttö ihmiskunnan ajanlaskun alusta ollut uskonnollista käyttöä, siihen käyttötarkoitukseenhan näitä on maailmalla laillistettukin.

Kaveri taitaa vaan uskoa johonkin minkä vain pieni minoriteetti suomalaisista kykenee todella hyväksymään. Tämmöinen lausunto hätkähdyttää helposti hallusinogeenien historiaa tuntemattoman, mutta eipä tuo mitenkään ihmeellistä ole itseasiassa.

Luepa joskus avoimin mielin asiasta jos et tiedä että uskonnolliset kokemukset ovat hyvinkin luonnollisia psykedeelien käytössä.

http://www.erowid.org/entheogens/spiritual.shtml

Maailma on uskonnollisia ihmisiä täynnä. Paljon hullumpaakin löydät ihmisten uskonnollisuudessa tuon kaverin henkilökohtainen uskonnollinen kokemus psykedeelien avulla. Niitähän ihmiset ovat tavoitelleet hallusinogeenien käytöllä tuhansia vuosia, jokaisessa kulttuurissa.

Xyrem

8.6.2004 20:43

Mitä ihmeen designhuumeita? Eihän semmoisia ole olemassakaan... järkyttävää bullshittiä huumeasioista mediassa jatkuvalla syötöllä. Arvaahan sen kun poliisi on antamassa lausuntojaan... Gamma on vielä nykyäänkin myynnissä USAssa - lääkkeenä vuodesta 2002. Ei sekään 'designiksi' muutu sanomalla.

http://www.fda.gov/cder/drug/infopage/xyrem/xyrem_qa.htm

[paste]

γ-Hydroxybutyrate was first synthesized by French researchers attempting to create a GABA analog that could freely cross the blood-brain barrier (Tunnicliff,1997). GHB turned out not to be a true GABA agonist, but it is a naturally occurring (Bessman and Fishbein, 1963) inhibitory neurotransmitter (Berthier et al., 1994). Because GHB rapidly crosses the blood-brain barrier, sedation is the almost immediate result. European surgeons began using GHB as an anesthetic adjunct in the early 1960s, but GHB does not produce analgesia, so opiate administration is also required for effective anesthesia (Kleinschmidt et a1.,1998). Because the use of additional drugs is required and because large doses of GHB cause seizure-like activity (Dyer, 1991), GHB anesthesia never really became popular, even though some European neurosurgeons still resort to it on occasion. Paradoxically, it appears that low doses of GHB may exert anti-epileptic effects (Maitre et al., 1990). GHB is also sometimes used, like propopfol, to maintain long-term sedation of ventilated patients (Kleinschmidt et al., 1997).

During the late 1960s, Europeans experimented with GHB in the treatment of a variety of syndromes but without any great clinical successes, except perhaps in the treatment of some sleep disorders and alcoholism (Mamelak et al., 1986; Poldrugo and Addolorato, 1999). Clinical trials using GHB to treat opiate addiction and cocaine are ongoing (Gallim­berti et al., 1993; Martellotta et al., 1998). In 1990, the U.S. Food and Drug Administration (FDA) placed GHB in its orphan drug program, a decision that led to research on the use of GHB in a number of apparently unrelated areas, especially resuscitation. The results of animal studies suggest that GHB reduces oxygen requirements, which means GHB could potentially increase survival in patients with myocardial infarction and stroke (Khokhlova et al., 1978), and improve the success rate in organ transplantation (Li et al., 1998).

γ-Hydroxybutyrate first became popular as an abused drug in 1977 when Japanese researchers observed that taking GHB could stimulate the release of human growth hor­mone (Takahara et a1., 1977). The observation was of mild interest to the medical community but of very great importance to weight lifters and body builders who were convinced, quite correctly, that treatment with growth hormone could increase strength and endurance (Neely and Rosenfeld, 1994). During most of the 1990s GHB and γ-butyrolactone, which is readily converted to GHB, were easily obtained at health food stores and gyms (Anon., 1999). The lactone is a widely used solvent, found in such diverse products as engine degreasers and nail polish, and it can be obtained almost anywhere. GHB is a Schedule III drug, meaning that suppliers can be prosecuted under federal law. Sometime during the early 1990s GHB made the transition from gyms and health clubs to bars and dance clubs, where it became popular as a mild intoxicant (Anon., 1997; Williams et a1., 1998).

More than 20 states regulate GHB more strictly than is required by federal law. Some states (Georgia, Hawaii, Illinois, Louisiana, Michigan, and Rhode Island) have gone so far as to classify GHB as a Schedule I drug. In Florida and California, GHB is a Schedule II drug. Other states, such as New Jersey, have made it illegal to manufacture GHB. Just how much good this legislation will accomplish is an open question. γ-Butyrolactone is universally available and readily converts to GHB once it enters the body. Control of its production and sale is virtually impossible.

γ-Hydroxybutyrate has been increasingly implicated as an agent in drug-facilitated sexual assault (Anon., 1997). The true incidence of such assaults is not known for two important reasons: GHB has a very short half-life, and it produces amnesia. An ongoing surveillance program has analyzed more than 3000 urine specimens collected from alleged rape victims examined within 72 hours of the incident. Specimens were frozen and then shipped to a central laboratory for analysis. Approximately half of the specimens analyzed in the survey tested negative for all drugs. Of those that did contain drugs, 4% were positive for GHB compared to over 40% positive for alcohol (El Sohly and Salamone,1999).

[/paste]

StraightHead

13.6.2004 03:53

Hengenlähtö psykedeeliöverillä on aika harvinaista, vaikka pari lakkakuolemaa on Suomessakin tapahtunut. Mielenterveys sen sijaan on vaarassa, kun aivokemiaa sotketaan. Sitä nyt voi tehdä vaikka Kossulla tai Mobilatilla, mutta tämä ei tee psykedeelejä sen vaarattomammiksi.

yolehti

16.6.2004 23:56

Hapon paluu
Suomessa tehtiin laillisia LSD-matkoja 1960-luvulla

Teksti Sanna Sommers
Kuva Hans Nissen

Psykiatri ojentaa koehenkilölle LSD:tä, antaa ohjeen turn on, tune in, drop out ja asettuu muistiolehtiö kädessään seuraamaan tilannetta.

Suunnilleen tähän tyyliin tutkija ja LSD-profeetta Timothy Leary harjoitti tiedettä Harvardin yliopistossa 1960-luvulla. Tiede unohtui Learylta kuitenkin pian, ja hän alkoi markkinoida LSD:tä tavalla, josta 60-luvun hipit innostuivat ja tiedeyhteisö suuttui.

Seuraus: Leary sai potkut Harvardista, LSD julistettiin laittomaksi eikä mistään tieteellisistä kokeista ole puhuttu moneen vuosikymmeneen.

Nyt LSD ja muut hallusinogeenit palaavat lääketieteellisen tutkimuksen piiriin pitkän tauon jälkeen. Yhä useammat amerikkalaiset psykiatrit ja neurologit haluavat selvittää, olisiko hallusinogeeneistä apua eräiden mielenterveyshäiriöiden hoidossa, International Herald Tribune -lehti (15.3.2001) kertoo.

Esimerkiksi Arizonan yliopistollisen sairaalan psykiatri Francisco Morena on saanut sairaalan eettiseltä toimikunnalta luvan tutkia psilosybiinin käyttöä pakkoneuroosien hoidossa. Psilosybiini on sienistä uutettava hallusinogeeni.

Bostonilaisen Mc Leans Hospital -sairaalan psykiatri John Halpern puolestaan aloittelee tutkimusta, jossa seurataan peyote-nimisen kaktusperäisen hallusinogeenin vaikutusta sen käyttäjien mielenterveyteen kolmen vuoden ajan. Koeryhmänä on intiaaniheimo, jonka jäsenet käyttävät peyotea uskonnollisten rituaalien osana mutta eivät käytä muita huumeita tai alkoholia lainkaan.

Myös muutamassa muussa maassa on lähdetty sallivammalle linjalle. Zürichin yliopistossa tutkitaan hallusinogeenejä masennuksen ja skitsofrenian hoidossa. Pietarissa taas kokeillaan, auttaako ketamiini alkoholisteja ja heroinisteja pääsemään eroon riippuvuudestaan.

Syyksi aiemmin tiukan lupakäytännön höltymiseen International Herald Tribune arvelee sitä, että valtaan on siirtynyt sukupolvi, joka ei ole oppinut pelkäämään huumeita vanhempiensa tavoin.

SUOMESSA LUPAA IHMISKOKEISIIN hallusinogeeneillä ei heltiäisi, toteaa Kansanterveyslaitoksen ylilääkäri, dosentti Kimmo Kuoppasalmi. Erityisesti sairailla ihmisillä tehtävät kokeet ovat hänestä tässä vaiheessa liian uskaliaita. "Ei ole eettisesti oikein eikä järkevää altistaa ihmisiä aineille, jotka saattavat pahentaa sairautta jopa pysyvästi."

Kuoppasalmen mielestä kyse ei ole poliittisesta vastahakoisuudesta vaan yksinkertaisesti siitä, että hallusinogeenien vaikutuksesta aivoihin tiedetään toistaiseksi liian vähän. Nykyään aivojen toiminnasta ja mielenterveyshäiriöistä tiedetään toki verrattomasti enemmän kuin 1950­60-luvuilla, kun LSD:tä viimeksi kokeiltiin lääketieteellisissä tutkimuksissa, mutta Kuoppasalmen mukaan ei tarpeeksi.

"En väitä, että tällaiset tutkimukset olisivat kokonaan poissuljettuja. Niiden aika ei vain ole vielä", hän täsmentää. "Ongelman ydin on se, että ei vielä tiedetä, mikä mekanismi aivoissa aiheuttaa tietyn mielenterveyshäiriön. Ensin on tunnettava sairauden etiologia ja vasta sitten voi lähteä tekemään kokeita ihmisillä. Ensin terveillä, sillä mieleltään tasapainoinen ihminen kestää ainetta paremmin, ja vasta viimeiseksi sairailla."

HUOMATTAVASTI HUOLETTOMAMPI oli tutkijoiden asenne 40 vuotta sitten. 50-luvun alusta 60-luvun puoliväliin LSD:tä kokeiltiin kymmeniin tuhansiin koehenkilöihin ja kokeista kirjoitettiin tuhansia raportteja ja kymmeniä kirjoja.

Maineikkain sen ajan LSD-tutkijoista lienee Timothy Learyn ohella psykiatri Oscar Janiger, joka ehti vuosien varrella syöttää LSD:tä noin 900 vapaaehtoiselle, ennen kuin aine kiellettiin.

Janigerin koekaniineiksi ilmoittautuivat niin kotirouvat, insinöörit kuin lakimiehetkin. Erityisen innokkaita tarjokkaita olivat kuitenkin taiteilijat ja muut Los Angelesin kulttuurikerman edustajat, kuten Cary Grant, Anaïs Nin ja Aldous Huxley.

Janigerin mielestä LSD-kokemus on oma erityinen tietoisuuden tilansa, kuten uni, valve, hypnoottinen transsi tai kooma. Kokeillaan hän pyrki selvittämään, mitkä piirteet ovat kaikille LSD-kokemuksille yhteisiä ja mitkä taas liittyvät koehenkilön persoonaan.

"Niitä on yhtä haastavaa erottaa toisistaan kuin unta uneksijasta", Janiger huomautti vuonna 1999, kun häntä ja hänen kokeisiinsa osallistuneita haastateltiin seurantatutkimuksessa. Janigerin missio jäi kesken, kun LSD:n käyttö kiellettiin Kaliforniassa 1966.

SUOMEEN HUHUT UUDESTA ihmeellisestä lääkkeestä kantautuivat 60-luvun alussa. Silloinen Hesperian sairaalan apulaisylilääkäri Kalle Ackté aikoi seurata amerikkalaisten esimerkkiä ja kokeilla ainetta potilaisiinsa.

"Se oli vuonna 1961. LSD:tä pidettiin eräänlaisena pikamenetelmänä psykoanalyysiin, koska sanottiin, että sen avulla pystyy muistamaan lapsuudestaan unohtuneita mutta merkittäviä tapahtumia. Niinpä mekin, minä ja kollegani, ajattelimme kokeilla sitä Hesperiassa."

Koe jäi kuitenkin tekemättä, kun Kööpenhaminasta kiiri tieto, että potilas oli hypännyt ikkunasta alas vastaavan kokeen aikana. Sittemmin Ackté on muutenkin tullut siihen tulokseen, että LSD on mielenkiintoisista mahdollisuuksistaan huolimatta liian arvaamaton aine potilailla kokeiltavaksi. "Kokemus voi olla niin ikävä, että se saa ihmisen kokeen jälkeen ahdistuneeksi ja vaikeuttaa elämää. En lähtisi kokeilemaan sitä."

Acktén tiedon mukaan Lapinlahden sairaalassa LSD:tä ehdittiin kokeilla. "Tiedän, että tohtori Asser Huttunen teki muutaman kokeen, mutta se oli vain kerran tai pari, ei mitään systemaattista." Tarkemmat tiedot kokeiden kulusta tohtori Huttunen on vienyt mukanaan hautaan.

aikuisuus

9.12.2008 18:26

noh, kyllä se teille kaikille ruikuttaville teineille jotka huumeita vastustatte, ehkä viellä joskus selkenee se totuus, että päihtyminen on yksi elämän todellisista iloista, ja kombinoituna suuri osa onnellista elämää. tosin kaikki luulette että huumeisiin kuolee ym, jotenka mitäs teille sen enempää puhumaankaan :D eihän niihin mitään kuole, jos osaa käyttää niinkuin pääosa huumeiden viihdekäyttäjistä ym