Siellä sitten pynttäpuleerattuina ihmisuhdesuosta nousseet julkimot ovat poseeranneet ja lausuneet vienon toiveensa. Minä selvisin. Olen villi ja vapaa. Nyt on aikaa uudelle rakkaudelle. Vihdoinkin tiedän, mitä haluan. Oveni ovat avoinna. Come and have a look.
Ilmoituksen tehot ovat mahtavat. Jo muutaman ajan kuluttua liikuttuneet lukijat pääsevät jakamaan uuden onnen, uuden elämän.
Viime viikonloppuna Marco Bjurströn ja Ilta-Sanomat nostivat hyötyjournalismin aivan uudelle tasolle. Marco Bjurström hakee Ilta-Sanomissa töitä.
Marco on nyt ihan turhautunut. Töitä ei ole riittävästi. Ei niin, että olisi hätä. Ei niin, että olisi pula. Hengissä ollaan. Ja ollaan jatkossakin.
Mutku, mutku. Energinen Marco jaksaisi tehdä niin paljon enemmän.
Bumtsibumitkin on nauhoitettu ja lisää purkitetaan vasta tammikuussa. Eikä tanssikoulussakaan tarvitse käydä kuin kerran viikossa.
Nyt ei ole kiire. Mutta kun kaikki luulevat, että on. Luullaan, että Marco suhaa vain paikasta toiseen. Pidetään pikakiitäjänä. Höh!
Ja kaikki luulevat paljon muutakin.
Luullaan, että Marco on kallis. Ei liikahtaisi alle kymmpitonnin. Höh! Höh! Ei Marco ole kallis. Marcon palveluihin kannattaa yrityksen kuin yrityksen panostaa varsinkin matalasuhdanteen aikana.
Luullaan, että Marco ei osaa muuta kuin vispata lantiotaan. Pidetään ihan viihdepellenä. Höh! Höh! Höh! Marcohan on ollut viestintäkouluttaja jo paljon ennen Bumtsibumia.
Mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä? Miten saataisiin Marcon kalenteri täyttymään? Mitä sinä voit tehdä? Mitä minä voin tehdä?
Tietäisitkö sinä jotain mukavia keikkoja Marcolle? Pitäisikö sinun työpaikallasi järjestää esiintymiskoulutusta? Etkö ole vielä keksinyt, kuka voisi toimia mc:nä pikkujouluissa? Älä mieti. Tartu luuriin. Valitse Marco.
Ja muista lukea myös Marcon kirja. Se ilmestyy ensi viikolla.
Kirjoittaja on helsinkiläinen creative planner.