Ilmaista rahaa odotellessa

Seurasin vappuna Pariisissa, kuinka satamäärin automaattiaseilla ja täysillä taisteluvarusteilla varustautuneita mellakkapoliiseja kyttäsi vierestä toimintatarmosta tutisten, kun Ranskan maakuntien iäkkäämmät edustajat marssivat rauhanomaisesti kaupungin keskustassa. Poliisit olivat valmiina lataamaan metrisellä pampulla pikkukaupungin ikäpresidentiltä tekohampaat kurkkuun pienimmästäkin tekosyystä. Ranskan historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka yhteiskuntaa muutetaan katukiviä viskomalla, ja valtiovalta suhtautuukin pelonsekaisella kunnioituksella väkijoukkojen marssintaan.

Varsin toisenlaisissa tunnelmissa vietettiin vappua Helsingin makasiineilla. "Vapun vauhdikkaimpina bileinä" ennakkomainostetussa EuroMayday-paraatissa tavoiteltiin kansalaispalkkaa polttopulloja heittelemällä ja ikkunoita rikkomalla. Pikkupitäjän vallesmannin joviaaliudella varustetut poliisit katselivat pitkään vierestä räkänokkien uhoamista, kunnes joutuivat lopulta puuttumaan peliin muutaman riemuidiootin yrittäessä räjäyttää itsensä kaasupullolla. Suurin osa umpijurrisista teineistä ei ollut ikinä kuullutkaan prekaareista tai heidän vastikkeettoman pe-rustulon (lue: ilmaista rahaa) vaatimuksistaan. He olivat paikalla vain ja ainoastaan riehumassa.

Väkivaltaisella kansalaistottelemattomuudella on aikansa ja paikkansa, mutta se ei missään nimessä ollut Makasiineilla vappuna. Palomiesten potkiminen ei tee kenestäkään kansalaisaktivistia tai vapaustaistelijaa, ei vaikka kuinka samalla puisi nyrkkiä Eduskuntatalon suuntaan. Viikkoa myöhemmin toteutetussa tuhopoltossa oli jo vähän yrityksen makua, mutta purkutuomion saaneen rakennuksen polttaminen ei ole mikään helvetinkone Mäntyniemessä, eikä varmaankaan saa valtaapitäviä pissimään pelosta housuihinsa. Ilmaista rahaa saamme ilmeisesti odottaa vielä jonkin aikaa.

Kirjoittaja on 25-vuotias etelähelsinkiläinen kirjailija