Isä Mitro - Pop-papin tunnustukset

"Jos ei tee syntiä, ei ole mitään, mitä katua", isä Mitro hymyilee, tilaa 12 senttiä Jacob’s Creek -valkoviiniä ja käskee Cafe Ursulan tarjoilijaneidin olla nyrpistelemättä. Helsingin ortodoksisen seurakunnan 45-vuotias pastori on pukeutunut mustaan viittaan. Kaulassa roikkuu kookas kultainen papinristi. Viinin lisukkeeksi isä Mitro tilaa silakkaruisleivän. Paaston aikana lihatuotteet ovat kiellettyjä.

"En ole paras esimerkki puhumaan ruokapaastosta, mutta Suomessa luterilaisen puritanismin painostuksesta olemme langenneet vähättelemään sen merkitystä hengellisyyden nimissä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän pitää ottaa ruumis huomioon. Siksi kannan huolta jopa tarjoilijan otsarypyistä."

Isä Mitro on ortodoksisen seurakunnan tunnetuin pappi ja yksi harvoista kirkkojulkkiksista. Hän on muun muassa vieraillut Uutisvuodossa ja radiossa. Onpa isä Mitro pitänyt drive in -jumalanpalveluksen moottoripyörämessuillakin.

"Se oli urani huipentuma. Sunnuntain Hesarissa oli tiivistelmä saarnan oleellisimmasta osasta: jos on helvetin enkeleitä, niin on muitakin enkeleitä. Ja nekin voivat ajaa prätkällä. En ole vielä Harrikkaa hommannut, mutta haussa on."

Ihan kaikkeen ei isä Mitrokaan suostu.

"Ruben Stiller on yrittänyt saada minut Levyraatiin. En mennyt, koska musiikkivideot ovat usein huonolla maulla tehtyä pornografiaa. Ohjelmassa pitäisi olla vähintään Joutsenlampea tai Karita Mattila ilman vaatteita, jotta suostuisin."

Isä Mitro asuu äitinsä kanssa syntymäpappilassaan Kruununhaassa. Hän on sinkku, ja tulee aina olemaan.

"Jos olisi ollut tarvetta ja halua, niin naimisiin olisi pitänyt mennä ennen papiksi vihkimistä. Sen jälkeen avioliittoon ei voi enää astua. Mutta se on fair play. Tiedetään‚ mikä on systeemi. Samaa peräänkuuluttaisin poliitikoiltakin, sisäsyntyistä eettisyyttä ja suoraselkäisyyttä."

Selibaatissa eläminen on melkoinen uhraus. Tietääkö isä Mitro, mistä hän jää paitsi?

"Mitä seksiin tulee niin kokemattomuuskin voi olla kokemus."

Muilta maallisilta kiusauksilta ei pappikaan välty.

"Olen nautinnonhaluinen. Ajelen täysin siemauksin vastikään hankitulla viininpunaisella Alfa Romeollani."

"Mutta kypsään aikuisuuteen liittyy se, ettei tarvitse kadehtia muita. Joskus kyllä naapurin tehokas rouva vaikuttaa vetävältä. Olenkin kehunut rouvaa naapurin isännälle. Hän totesi vain, että pastori on hyvä ja vie ilman palautusoikeutta."

Kummallista ortodoksisessa uskonnossa on se, että papin toimenkuvaan kuuluu myös peltojen, tehtaiden tai autojen siunaaminen.

"Ideana on koko luomakunnan huomioonottaminen. Pyhä ja arki eivät saa olla vastakohtia. Parhaimmillaan uskonto lyö läpi itsensä kaikessa, eikä ole vain jokin lisä persoonalle. Minua pyydetään usein siunaamaan autoja. Olen koko ikäni ajanut Ladoilla ja vanhoilla manne-Mersuilla, joten tiedän, että vähempikin pyhä vesi riittää uusiin autoihin."

Osansa siunauksista saavat myös kotieläimet.

"Viime juhannuksena heikkona hetkenä lupasin vuorineuvoksetar Anja Toivaselle, että tulen siunaamaan hänen tiibetinspanielinsa Eero Huovisen kanssa Senaatintorille. Piispa Huovinen hannasi omilla perusteluillaan, ja minun täytyi pitää lupauksestani kiinni."

Isä Mitro on pappi jo kolmannessa polvessa.

"Tässä työssä saa olla näköalapaikalla kuoleman ja sairauden kohdilla, mutta onneksi myös ilon hetkillä. Mutta olen yllättynyt siitä, että papilla on uskomattoman paljon kysyntää. En tiedä tämän haastavampaa ammattia. Jos tehtävän ottaa tosissaan, niin väkisinkin tulee uskoon."

Papin kanssa puhe kääntyy väkisinkin kuolemaan. Ortodoksisen tavan mukaan vainaja tulisi haudata kolmantena päivänä kuoleman jälkeen.

"Oikeissa metropoleissa kyllä asia järjestyy, mutta Helsingissä ei ole duunareilla aikaa kaivaa hautoja. Kerran tarjouduin itse kaivamaan haudan, mutta minua ei päästetty."

Isä Mitro on huolissaan myös siitä, että elämää pidetään kertakäyttöhyödykkeenä.

"Viimekädessä todellinen elämänviisaus tulee kuoleman muistamisesta, memento mori. Elämämme näyttää päättyvän aina jääkaappiin, jossa saa odottaa pari viikkoa ennen kuin jälkipolville sopii siunata meidät haudan lepoon. Sitten odottaa usein polttouuni. Polttohautaaminen kertoo länsimaisen kristillisyyden ja protestanttisuuden järkiperäisyydestä. Se vie jalat alta uskolta ja luomakunnan kierron kunnioittamiselta. Halutaan varmistaa, ettei ruumis vahingossakaan nouse ylös. Ihme, etteivät vihreät ole esittäneet julkilausumaa siitä, millaista energian tuhlausta polttohautaaminen on. Se vähä, mikä meissä on biologista energiaa, poltetaan isolla rahalla savuna ilmaan."

Isä Mitro kiittää aamiaisesta, tekee ristinmerkin, hyppää viininpunaiseen Alfa Romeo 156:een ja kaasuttaa takaisin Uspenskin katedraalille.

Pääsiäispäivän ehtoopalvelus Uspenskin katedraalissa 11.4. klo 15.

Ortodoksikirkko kasvaa

Kun evankelis-luterilainen kirkko painii kirkosta eroavien kanssa, ortodoksinen kirkko nostaa kannatustaan. Kolmessa vuodessa ortodoksien määrä on noussut seitsemän prosenttia, kirkkoon kuuluvia on lähes 60 000. Onkohan ortodoksien uuteen nousuun vaikuttanut esimerkiksi isä Mitron medianäkyvyys?

"Joidenkin kohdalla se saattaa vaikuttaa, mutta todellisuudessa uskonnon vaihtamiseen ei riitä hyvä mainoskampanja", pohtii Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Eila Helander.

"Suurin tekijä lienee venäläiset maahanmuuttajat, jotka nostavat ortodoksisen kirkon lukuja."

Suomalaisten liittymisbuumi ortodoksiseen osui 1980-luvulle.

"Ortodoksiseen seurakuntaan liittyvät saattavat hakea elämyksellisyyttä", Helander toteaa.

Muuten: luterilaisesta kirkosta eroamisen piikki on aina marraskuussa.

"Silloin tulevat seuraavan vuoden verokortit."