Jimi Pääkallo - Rokkikukko

Technicolour-solisti tunnetaan myös lempinimellä Sääpallo; hänen väitetään leijuvan korkealla ja olevan ilmaa täynnä.

Neutraali maaperä, Uudenmaankadun Ysibaari, molempien kantakapakka. Vastapäätäni istuva Jimi Pääkallo siemailee latteaan, eikä tunnu huomaavankaan häneen naapuripöytien tuhkimoilta kohdistuvia pitkiä ja kosteaa lupausta täynnä olevia katseita.

Tämän hänestä tiedämme; vegetaristi, joka ei käytä kalsareita. Hänen äitinsä on maalannut hänestä alastonkuvan. Viimeksi riisuutunut Animalian turkistenvastaisessa kampanjassa. En tiedä millaista nuorta Mike Monroeta olin odottanut saapuvaksi, mutta Mr. Pääkallolta tuntuvat puuttuvan kaikki ylimielisen rockdiivan elkeet.

Eräs ystävättäreni kertoi, että sä ajelet munakarvasi ja esittelet poslariasi baareissa tytöille. Onko tämä avoin turkittomuus osa Animalian kampanjaa?

“Toi ei oo mikään kovin tuore uutinen eikä tapahtuma. Ja en oo esitelly muuten vaan. Sen on joku ottanut aina puheeksi. Ja mähän ajoin kauheen kokosen kesäparran just pois promokuvia varten.”

Miksi menit mainokseen?

“Siis ihan tää perinteinen homma, että joku tuntee jonkun. Mulle soitti Kim Heroldin sisko, joka on kai Animaliassa töissä. Mä olen aikoinani itse ollut myös aktiivinen tuon asian suhteen.”

Tarkoitatko aktiivisella sitä, että olet hiippaillut Pohjanmaan lakeuksilla hennapullo käpälässä?

“Ei, vaan rauhanomaisesti aktiivinen.”

Löysin netistä naistutkimuksen proseminaarityön, jossa sua käytettiin esimerkkinä naisellisesta miehestä.

“Olenhan mä joskus käyttänyt kajaalia, ja kasvot ovat sen muotoiset ja mä oon aika laiha. Tosin mulla on aina kauhea sänki ja ruokkoamattomat hiukset. Mä olen käyttänyt viimeiset kolme vuotta aika miehekkäitä pukuja. Joskus varmaan on sillä androgyyniydellä ollut jotain merkitystä, mutta siitä on niin kauan, etten mä muista mihin se liittyy.”

Onko meikkipussin vetskari vedetty lopullisesti kiinni?

“Mulla ei ole mitään meikkaamista vastaan, jos se tuo jotain siihen juttuun, jota me ollaan tekemässä. Kajaali kajaalin takia ei ole mun mielestä siistiä. Se stailaus, mitä mä olen meidän bändille kehittänyt, on nykyisin aika sellaista mustaa pukua ja hiukset kiinni.”

Olet väittänyt, ettet ole yhtään mustasukkainen, ja että tyttöystäväsi saavat tapailla vapaasti muita miehiä. Väitätkö todella, ettei sua yhtään sieppaa, jos joku vieras herra käy niistämässä sun iinestä?

“Toi on sellainen asia, että mua ei se oikeasti häiritse. Jos se menee siihen, ettei sillä ole aikaa enää tapailla mua kun se tapailee niin paljon muita miehiä, niin sitten sillä ei selvästikään ole tarpeeksi hauskaa mun kanssa. Mutta mä en voi loukkaantua siitä, sillä mä tiedän, ettei kaikilla ihmisillä ole koko ajan niin hauskaa yhdessä.”

Mä en tiedä, onko toi hillittömän kypsä vai hillittömän omituinen tapa suhtautua asiaan. Noi speksit asettanee tiettyjä vaikeuksia ihmissuhteen rakentamiseen. Varsinkin, jos itse vaatii vastaavanlaisia vapauksia.

“Mä veikkaan että hillittömän omituinen. Toi on pohja mun toiminnalle, mutta kyllä mä teen kompromisseja. Mä en oo enää niin ehdoton kuin aikaisemmin, jolloin mä en tapaillut mimmejä, jotka eivät antaneet mun tehdä ihan mitä mä halusin.”

Olit koulukiusattu. Oliko sulla vääränmalliset farkut ja niskaveto?

“Kyllä mä olin ihan oikeasti vähän erikoinen jäbä. Pelasin roolipelejä ja dikkailin niistä bändeistä, joita mä halusin dikkailla.”

Uusi levynne People julkaistaan 11. lokakuuta. Mistä sä nämä levyjen nimet oikein kikkaat?

“Way Out ja Only Shadows Dance tulevat ihan yksinkertaisesti siitä, että ne olivat noilla levyillä niitä biisejä, jotka sopivat parhaiten levyn nimeksi. Way Out on ehkä snadisti tylsä nimi noin jälkikäteen ajatellen. Only Shadows Dance taas on vitun omituinen laini, josta mä en vieläkään ole ihan varma, mitä se tarkoittaa. Se vain kuulostaa ihan vitun siistiltä.”

Kun katsoo Way Outin biisien nimiä, niin mulle ainakin tulee tosi vahvasti U2 mieleen. Sä tunnut dikkaavan siitä.

“Kyllä mä olen aina ollut ihan rehellinen omien esikuvieni suhteen. U2 on yksi syy, minkä takia meidän bändi on tällainen kuin on. Kävin viime kesänä Madridissa katsomassa U2:n livenä, ja se oli paras keikka, mitä mä olen ikinä nähnyt. Se on järjetön se ääni, mikä lähtee viidestäkymmenestätuhannesta espanjalaisesta. Ei ne sanoja osaa, mutta ne taitaa melodian kaaren hyvin.”

Sanoit jossain haastattelussa, että hyvän biisin tulee herättää kysymys, mutta ei antaa suoranaista vastausta. Mitä kysymyksiä sä olet pyrkinyt herättämään?

“Uusimman levyn singlebiisi Can I get to Heaven käsittelee maailman kolmea suurta monoteistista uskontoa. Siinä kertosäkeessähän on oikein kysymysmerkkikin laitettu, ettei jäisi epäselväksi. Hyvään biisiin tarvitaan aina konflikti, joka herättää halun kirjoittaa siitä. Konfliktin mukana seuraa automaattisesti kysymys. Vastaukset eivät ole niin mielenkiintoisia.”

Fanisivuillasi ollaan kiinnostuneita siitä, ovatko kirjoittamasi biisit omasta elämästäsi.

“En mä kirjoita niinkään siitä, mitä mulle tapahtuu, vaan siitä mitä tapahtuu mun ympärillä. Välillä se voi olla pelkästään jokin kirja, jonka lukee tai elokuva, jonka näkee. Aika harvat biisit käsittelevät mua tai mun henkilökohtaisia tunteita.”

Sä et runoile sydänverellä, vaan suunnittelet sanat viileän laskelmoidusti sellaisiksi, että ne uppoavat faneihin ja liimautuvat viikkokausiksi listaykkösiksi?

“Totta kai kirjoitan sydänverellä, en vain kirjoita kovin usein itsestäni. Koen muitten ihmisten tarinat mielenkiintoisemmiksi kuin omani. Mä yritän tietysti tehdä niistä mahdollisimman tarttuvia melodisesti, jotta mä pääsen karkuun sitä juttua, että mun tekstit ei ole hittibiisikamaa.”

All My Life ja Teach Me Love (I´m In Denial) ainakin osuivat ja upposivat yleisöön.

“Totta kai ne ovat silleen laskelmoituja biisejä, että mä olen käynyt ne sovitukset ja sanat hirveen tarkasti läpi. All My Life on biisinä se, joka ehkä kertoo eniten musta. Mä alun perin kirjoitin sen Hanna Pakariselle. Mä ajattelin, että minkälaisen laulun haluaisi Idols-voittaja laulaa. Se kertoo siitä, kuinka yhden laulun laulaminen voi tehdä ihmisen kokonaiseksi. Hanna lauloi siitä demon, ja se oli menossa sen levylle, mutta sitten mä tajusin, että mä halusin pitää sen itse. Se on mahtava mimmi, kun se asennoitui siihen hyvin.”

Valitsitte EMIn levy-yhtiöksi, sillä uskoitte, että kyseinen firma pystyy tarvittaessa panostamaan ulkomaillekin. Kerroitte myös, että ulkomaat kiinnostavat, mutta “se ei ole teistä kiinni”. Mistä se on sitten kiinni?

“Markkinointi ja kiertäminen ulkomailla maksaa ihan järjettömän paljon. Tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiita sijoittamaan siihen sen verran, ettei me tehdä persettä sillä. Ei kukaan, joka on Suomesta lähtenyt, ole tehnyt heti rahaa. Rasmuskin pääsi vasta viidennellä levyllä oikeasti ulkomaille. Mä olin just tänään EMIn Suomen pääjohtajan kanssa keskustelemassa siitä, mitä nyt tehdään.”

Onko tämä businesspuoli sulle vierasta? Istutko mieluummin punkkupullon kanssa keittiön pöydän ääressä rustaamassa sanoja kuin mietit maailmanvalloitusstrategioita?

“Itse asiassa mä kirjoitan sanat vessassa. Mä pyrin siihen, ettei se [businesspuoli] vaikuta mun musiikin tekemiseen millään tavalla, mutta mä olen ihan oikeasti kiinnostunut siitä. Se on sellainen pelikenttä, josta uskon, että pystytään tekemään parempi. Voi olla, että 15 vuoden päästä mä en enää tee Technicolouria, ja silloin mulla pitää olla joku duuni. Biisintekeminen ja tuottaminen ovat tosi lähellä toisiaan.”

Miksi Pääkallo tuntuu pudonneen nimestäsi pois? Sehän oli ikään kuin mainio sekoitus Taika-Jimiä ja Mustanaamiota. Alkoiko se olla hiukan lapsellinen 25-vuotiaalle rokkarille?

“Se on vitun hankalaa aina esitellä itsensä Pääkallona. On se silti hauskempi taiteilijanimi kuin moni muu. No, se on 17-vuotiaana keksitty vitsi, joka on varmaan elänyt jo oman aikansa.”

Joo, samoin kuin biisit elävät oman aikansa. Teidät valittiin Backstreet Boysien lämppäriksi viime syksynä. Miltä tuntui soittaa Bäkkärien kanssa?

“Se oli rehellisesti ihan vitun siistiä. Loppuunmyyty Hartwall Areena. Jengi dikkasi ihan raivona. Backstreet Boysitkin ihmettelivät sitä, kuinka jengi huusi niin lujaa.”

Teillä on aika samankaltainen fanipohja: paljon nuoria kissoja.

“Se on enemmän median antama kuva meistä. Valtaosa meidän keikoista tapahtuu yökerhoissa. Me ei soiteta enää paljoakaan alaikäiskeikkoja.”

Sähän elät Seppo Rädyn fantasiaa, joka haaveili vielä kerran saavansa viisitoistavuotiasta. Minkä ikäiselle bändärille suostut antamaan nimmarin tissiin? Meneekö kaksitoistavuotias tai lihava kymppi?

“Se on oikeasti ahistavaa, jos alaikäiset pyytävät kirjoittamaan rintoihinsa. Varsinkin kun mä ite tykkään vanhemmista naisista. Jos edes tykkäisi nuorista tytöistä... Mä juttelen paljon mieluummin mun fanien kanssa. Se oikeasti mielenkiintoisempaa kuin nimmarien kirjoittaminen yhtään mihinkään.”

Vituttaako sua pikkutyttöjen kiiltokuvapojan imago?

“Mulla ei ole mitään syytä olla siitä ahdistunut. Sehän on vitun mageeta. Teinejä ei pidä aliarvioida; Beatleskin oli teinibändi. Jos ei teinit tiedä, niin ei tiedä kukaan.”

Totesit Clichén aikoina, että mikä tahansa bändi kuulostaa livenä punkilta, koska Suomen mestoissa on niin hirveä akustiikka.

“Me soundataan nykyisin aika vitun hyvältä, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että jos haluaa keikkailla Suomessa, joutuu oikeasti soittamaan pizzerian nurkissa. Siitä ei pääse mihinkään, että jos sä haluat käydä tässä maassa soittamassa ihmisille, sä et voi valita keikkapaikkoja kovin tarkkaan. Mä yritän miettiä kaikkea rakentavalta kannalta. Jos me soundataan hyvältä paskoissa mestoissa, niin sitten kun me mennään hyvään paikkaan, niin me kuulostetaan tosi hyvältä.”

Missä on ollut siisteintä soittaa?

“Meidän paras keikka on ollut Oulun 400-vuotisjuhlilla viime syksynä. Se oli uskomaton kokemus. Siellä oli 20 000–30 000 ihmistä ja hyvännäköinen lava ja loistavat järjestelyt. Mä pyysin ennen Firefliesiä laittamaan kännykät ilmaan ja näytöt päälle, niin siitä syntyi järjettömän hieno valomeri. Siellä tuli moni ulkomaalainen stara lavan reunaan ihmettelemään, että mitä tuolla tapahtuu.”

Englannin kielen ääntämisesi on herättänyt aika paljon kritiikkiä? Olisiko se lukio kannattanut sittenkin käydä loppuun?

“Mä otan sen kritiikin vastaan sellaisilta ihmisiltä, jotka oikeasti osaavat puhua sitä kieltä. Mun yksi biisintekopartneri on amerikkalainen, joten luonnollisesti mä otan siltä koko ajan kritiikkiä vastaan. Ei se kovin usein korjaile mua. Mä teen niin paljon töitä sillä kielellä, että mä en koe sen erillistä harjoittelua tarpeelliseksi.”

Eihän kukaan arvostele Björkiäkään lausumisesta.

“Ei. Se on vitun siistin kuulosta, kun se ei osaa. Varsinkin ne nelitavuiset sanat, joita se laittaa biiseihinsä enemmän kuin kukaan muu.”

Minkä takia suomalaisissa musiikkivideoissa on aina bändin kamat roudattu pellolle tai tielle, jossa sitten seistään tuulikoneen edessä?

“Mä en ymmärrä. Mä olen kysynyt ihan samaa kysymystä. Ne [Fireflies-videon] autot olivat vitun huono idea. Siinä biisissä se tuulikone ei jotenkin häirinnyt mun esteettistä silmää. Kun Suomessa budjetit on siinä viiden tonnin molemmin puolin, sitä tietää mitä saa. 5 000 euron video näyttää 5 000 euron videolta.”

Technicolourin levy People ilmestyy 11.10.