Joona Puhakka

Uimahyppääjä Joona Puhakka on Suomen suuri toivo Ateenassa. Hän on myös tavoiteltu poikamies, joka unelmoi liike-elämästä, täydellisestä rivistöstä laatupukuja ja itseään vanhemmasta naisesta. Mutta miksi hän ei päässyt sisään kaupungin puhutuimpaan uuteen ravintolaan?

Japanilaistyyppisiin asuihin pukeutuneet tarjoilijat hiippailevat ravintola Meccan salissa. Korkeavuorenkadulla on käynyt viime aikoina melkein koko kaupunki, nyt bailaamisen ja vuosituhannen cross kitchenin mekassa istuu uimahyppääjä Joona Puhakka. Raamit ovat herkullisemmat kuin talon ruokalista, sinivihreät silmät sopivasti veden väreissä. Iso treenikassi lepää pöydän vieressä, todisteena ettei tässä olla lähdössä dokaamaan vaan harjoittelemaan.

Terve Joona. Nastaa kun tulit.

“Viime perjantaina en päässyt tänne sisään. Poke oli sitä mieltä etten ole tervetullut.”

Mitä helvettiä?

“Poken mielestä en sopinut paikkaan. Olin naisseurassa ja jäin ulos venaamaan, kun naiset kävivät tutkimassa ravintolan. Katsos, mä olen alaikäinen, raja on tiukka kaksikymmentäneljä. Mähän olen vasta kaksikymmentäkaksi. Tällaista ei vaan ole vähään aikaan tapahtunut… Olin vähän, että hetkinen, mitä hittoa!”

Et ole kovin juniorin näköinen. Tyly juttu.

“Juttelin sen kundin kanssa. Se oli ihan kiva, mutta en ymmärrä sen pointtia. Näin sen ilmeestä, kun kävelin siihen, että jaaha, MÄ en ole pääsemässä tänään sisälle… Ai ruokaa? Vasikan entrekoo ja pippurikastike. Mitä entrecôte muuten tarkoittaa?”

Tarjoilija: Lihaosaa sisä – ja ulkofileen välistä.

Nostetaan vesimaljat Ateenalle. Kippis!

“Kippis! Toivotaan, että voidaan Ateenan jälkeen tehdä sama. Makeet pleksit sinulla. En ole huomannutkaan, että Reiska tekee tämmöisiä. Tiedätkö miksi tykkään näistä? Nämä ovat niin kevyet päässä. Saimme olympialaisiin tällaiset järkkylasit, ei ne ole läheskään näin coolit. Sun ovat asialliset. Tällaisia mä kaipaan.”

Bongasin ne Victoria Beckhamin päästä EM-futiskatsomosta. Piti heti saada samanlaiset. Optikko kertoi, että italialainen Luxotica on ostanut Ray Banin. Siksi näin hieno malli.

“Italialaisethan vääntävät tällaisia päivät pitkät. Nämä tuntuvat tosi hyviltä päässä… Mitä kustansit? Satakaksikymmentä euroa. Kyllähän ne ovat ihan hemmetin kalliit. Mä odotan aina kesän loppua, sitä kun pleksit ovat alennuksessa. Olen vielä opiskelija, joten pitää miettiä kaikennäköistä triviaalia kuten mihin kaikkeen rahat riittävät.”

Aah raha! Millaista roolia dollarit näyttelevät uimahyppääjän elämässä. Hyppäätkö rahan perässä?

“En todellakaan. Uimahypyssä ei pyöri hirveästi fyrkkaa. Tykkään lajista ja uhraan paljon sen eteen. Opiskelen stipendiaattina Arizonan yliopistossa, ja sen takia en saa ottaa sponsoreita. Yliopisto takaa opiskelun ja elämisen, eli voin käydä yliopiston ottamatta opintolainaa. Monille jää rankat opintolainat, joita maksetaan kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen.”

Millainen on tavallinen päiväsi Arizonassa?

“Päivät ovat ihan täyteen buukattuja. Tykkään ettei luppoaikaa jää, tahti saa olla kova. Menen nukkumaan, herään, teen kaikenlaista ja menen taas nukkumaan. Siis arkisin. Sunnuntait pitää tietenkin olla vapaita.”

Opiskelet bisnestä?

“Joo, suoritan yleisopintoja. Ensi keväänä aloitan varsinaisen markkinoinnin opiskelun. Aineina on tietojenkäsittelyä, talouslaskentaa… Voisin sanoa englanniksi, se on helpompaa: Accounting, statistics, computerscience… En osaa kääntää näitä… Lisäksi mulla on kaksi historiankurssia. Kauhea syksy tiedossa. Luennot alkavat kahdeksalta aamulla. Yhdestätoista yhteen on uimahyppytreenit. Niiden jälkeen on parin tunnin tauko. Sen aikana ehdin nukkua päiväunet ja käydä syömässä. Kolmesta viiteen on jälleen treenit. Tiistaisin ja torstaisin on kuudesta yhdeksään iltakoulua. Jos mulla ei ole illalla mitään, käyn tutorien kanssa läpi muita kursseja. Tutorit pitävät huolta opiskelun sujumisesta.”

Tykkäät Arizona State Universitysta?

“Joo. Yleensä jenkkikoulut ovat tosi konservatiivisia. Esimerkiksi Stanford. Siellä opiskeleva kaverini on kateellinen meille, koska Arizonassa opettajat ymmärtävät, että oppilailla on muutakin elämää kuin opiskelu. Meillä uskotaan sosiaaliseen yhteisöön, kontakteihin. Meidän koulu on nimetty partykouluksi. Se on Jenkkien tunnetuin biletyskoulu, mutta eihän se millään vedä vertoja Helsingin Yliopistolle. Jos Yliopiston osakunta järjestäisi Jenkeissä bileet sinne kutsuttaisiin oitis poliisit. Homma olisi laitonta.”

Miten Puhakka bilettää?

“Ei Amerikassa ole niin isoa bilekulttuuria kuin puhutaan. Kotibileet hallitsevat, koska juomaikäraja on kaksi-

kymmentäyksi, ja suurin osa opiskelijoista on sen alle. Bilettäminen kiinnosti alkuun, mutta nyt en jaksa edes dokailla. Treenaan niin paljon, että jos joisin, simahtaisin eikä keho palautuisi ollenkaan. Käyn ulkona aika paljon kavereiden kanssa, sellaista normaalia, sosiaalista juttua. Arizonassa on niin kuuma päivisin, ettei silloin voi tehdä yhtään mitään. Auringonlaskun jälkeen on ainoa mahdollisuus tavata kavereita. Pelata bilistä, käydä leffassa tai golfaamassa. Perussettiä.”

Golfia?

“Olen tasoitushuijari. Nauran aina kun lyön pallon metsikköön. Ei voi olettaa lyövänsä joka lyöntiä täydellisesti. Tavallinen ihminen ei vain pysty.”

Tuolla asenteellako hyppäät myös laudalta?

“En, siellä mä ruoskin itseäni. Golfkentällä hengailen. Laudalla olen tosissani. Tämä on pitkä juttu. Jo toisella luokalla hehkutin pääseväni vuoden 2000 Olympialaisiin. Kun pääsin sinne, olin pihalla. Mietin että hitsi, mähän pääsin olympialaisiin! Nyt touhu ei ole enää uutta. On ollut niin kauheasti puhetta että saisin mitalin. Siellä on kymmenen urheilijaa, jotka voivat voittaa. Jos pääsen finaaliin eli kahdentoista joukkoon, mulla menee hyvin, on mahdollisuus saada jotain. Kisat ovat rutiinia, koska olen viimeiset neljä vuotta kisannut samoja jannuja vastaan. Fiilis on sama kuin lähtisin Maailman Cupin osakilpailuihin.”

Kolahtaako Olympiafiilis?

“Olympiakylässä tallatessa tajuaa jokaisen vastaantulijan olevan maansa paras jossain lajissa. Se on aika mielenkiintoista…”

Urheilu saa nykyään olla hauskaa. Skeittaus, lumilautailu, surffaus….

“Joo, Suomessa ovat ihan uudet, elämäntyylilajit meneillään.”

Aikaisemmin oli Seppo Räty tai Kimmo Kinnunen...

”Ja PERRRKELE…”

Se oli äärimiehekästä suomalaista meininkiä.

“Nykyään ollaan metroseksuaaleja. Kunditkin miettivät viimeisen päälle releitään ja lookiaan. Sen näkee katukuvassa. Tällaista ilmiötä ei ole muuten Jenkeissä ollenkaan. Arizonassa on niin kuuma, siellä vedetään shortseissa. 80-luvulla jotkut punttisalihousut olivat kova juttu. Uskomatonta! Vaatturit eivät ole ikinä olleet niin kovaa huutoa kuin tänä päivänä. Nyt miehille sallitaan tietyntyyppinen naisellisuus, mies saa pitää huolta itsestään. Sama asenne näkyy urheilussa. Touhu saa olla kivaa ja siistiä, ei tarvitse välttämättä vääntää rautaa hiki päässä. Lumilautailu, surffaus ja skeittaus ovat sosiaalisia juttuja. Niitä tehdään kavereiden kanssa ja jossain vaiheessa voi olla niin hyvä, että saa sponsoreita ja tekee leffan.”

Katoaako PERRRKELE kokonaan?

“Ei varmasti, mutta kyllä Suomi on muuttunut junttilasta aika trendikkääksi paikaksi. Katso tätäkin mestaa. Täällä on New York-meininki.”

Mieskuvasta vielä. Monella naisella on nuorempi kundikaveri. Onko tämä joku uusi juttu?

“Nykyään se on mahdollista. Enää naisystävän ei tarvitse olla miestä nuorempi. Mä itsekin arvostan vanhempia naisia. Ne viehättävät mua enemmän kuin mua nuoremmat. Päämäärätietoisuus on hienoa. En pidä siitä, ettei nainen tiedä mitä tahtoo. Kun menee ensimmäisille deiteille molempien täytyy tietää, haluaako mennä toisille deiteille vai ei. Täytyy voida sanoa, että: ei natsaa, ei kannata yrittää toista kertaa. Mun täytyy käydä vessassa…”

Mitä pidit?

“Vessasta on pakko antaa propseja. Hemmetin hyvän näköinen, helvetin hienot ja erittäin epäkäytännölliset lavuaarit.”

Vielä naisihanteestasi?

“Tykkään vähän varttuneemmista, jotka ovat mentaalisesti omillaan. Iloisuus on mieleen. Samoin terve itsevarmuus. Se, että kantaa ylpeästi kehonsa ja vaatteensa on tärkeätä, ja hymy on kaikki kaikessa. On olemassa hyvännäköisiä tyttöjä, mutta mallitytöt ovat usein kylmiä. En tykkää sellaisesta vaan hymystä.”

Arvioitko muiden miesten ulkonäköä?

“En oikein osaa. Naiset pystyvät arvioimaan helposti toistensa lookia. Se on epäreilua. No, miesmallit ovat niin kylmän ja naisellisen näköisiä, ettei mitään järkeä. Sen verran pystyn miehistä sanomaan, että jos olen naispuolisten kavereiden kanssa ulkona ja näen tosi hyvännäköisen kundin, heitän, että eikö toi nyt ole hyvännäköinen. Jos jollain kundilla on mielenkiintoiset piirteet, en mä näe niitä. Mä bongaan sen komean tai hyvin pukeutuvan kundin ja sillä hyvä! Huh huh! Oma pukeutumiseni on repsahtanut Arizonassa. Odotan valmistumista ja bisnesmaailmaan pääsemistä. Tällä kundilla tulevat puvut tulevat olemaan tarkkaan hallussa. Mä tykkään pukeutua ja näyttää aina hyvältä.”

Sulla on aika epäsuomalaiset kasvot.

“Iho on vähän tummempi... Mä sanon aina Arizonassa, etten mä ole tyypillinen suomijulli. Mutta olen tuonut sinne kavereita, joista tulee auringossa inkkarin näköisiä. Aikaisemmin, siis ennen Arizonaa, en tajunnut miten pohjoisessa Suomi on. Napapiirillä. Ei helvetti. Me ollaan samalla leveyspiirillä kuin Alaska. Kuusikymmentä pohjoista leveyttä.”

Hei. Syöt vaaleaa leipää?

“Mä vedin munkin tullessani tänne. Hyvän, rasvaisen rinkelin. Uimahyppy ei ole kestävyyslaji. Lihaksiston pitää olla hyvä ja nopea vain sen yhden sekunnin ajan. Maratoonarit ovat erikseen… Jos vedän monta munkkia ja jätän pääruoat väliin, tunnen sen kehossani. En pidä siitä öklöstä olosta. Jenkeissä syön todella paljon salaatteja lounaaksi. Olen uimahallin vieressä olevan ravintolan kanta-asiakas. Tilaan aina samaa salaattia, mutta ei se mitään.”

Olet impulsiivinen ja rento. Jännitätkö koskaan?

“En hirveästi. Puhuin juuri hermoilemisesta kaverini kanssa, ettei ole sellaista fiilistä että olisi lähdössä johonkin hyppäämään. Näin sen pitää mennäkin. Lataaminen ja liikaa yrittäminen johtaa yleensä perusepäonnistumisiin.”

Urheilijan pitkäjännitteisyys lienee kova sana työmarkkinoilla.

“Toivottavasti. Päämäärätietoisuudesta on varmasti iloa tulevalle pomolle. Olen sellainen ihminen, jonka tavoitteet ovat niin korkealla, etten pysty koskaan niitä saavuttamaan. Tavoitteet ajavat aina paremmaksi.”

Mikä ottaa päähän amerikkalaisessa kulttuurissa?

“Jenkkien tippikulttuuri. Joka kerta täytyy tipata kuusitoista prosenttia. Se on minimitippi. Menet ravintolaan, katsot että ruoka on kybän, hyvä, tässä kaksitoista, selviän. No siihen tulee kahdeksan prosenttia veroa päälle ja kuudentoista prosentin tippi kirsikaksi kakun päälle. Mä tippaan, jos on hyvä palvelu. Nyt on periaatteessa pakko tipata, jos haluan mennä uudestaan tiettyyn paikkaan. Ne katsovat silleen, että: Jaaha!”

Olet kotoisin Keravalta. Mitä se merkitsee?

“Lapsuutta, nuoruutta. Joo, mä olen Keravan Kolli. Kerava on ihan älyttömän hyvä paikka asua nuorille perheille, kun lapset ovat nollasta kolmeentoista. Mutta kun lapset tulevat murrosikään siellä loppuu tekeminen, ja nuoret häiriköityvät. Piiri käy liian pieneksi. Kuulin juuri Vallillassa sijaitsevasta yökerhosta, jossa ikäraja on kuusitoista. Kuulostaa keravakamalta. Teini-iässä mä elin elämäni tylsimmät ajat.”

Joona Puhakka kolmen metrin ponnahduslaudan karsinnoissa Ateenan Olympialaisissa 23.8.