Jori Sjöroos

"Kuka hitto on Jori Sjöroos?” kysytään PMMP:n nettisivujen keskustelupalstalla.

150 000 levyä myyneen tyttöduo PMMP:n biisintekijä ei ole tuttu edes faneille.

Google löytää Jori Sjöroosille vaivaiset tuhat osumaa, vain prosentin siitä, mitä kotimaiselle jokseenkin tuntemattomalle Death-chain-trashmetallibändille.

Mitä tietää Sjöroosista Tavastia-klubin Juhani Merimaa?

“En valitettavasti juuri mitään. En osaa kertoa hyvää tarinaa hänestä.”

Siis mitä! Jos Merimaa ei tiedä pop-säveltäjästä mitään, on perusteltua epäillä koko henkilön olemassaoloa. Selvitetäänpä syy. Soitto Sjöroosin ystävälle, The Crashin Teemu Brunilalle.

“Jori ei halua olla missään esillä, hän viihtyy harmaassa eminenssissä. Sjöroosista ei saa paljastuslööppejä tai taiteilijaa, joka haluaa tuoda itseään esille joka paikassa, kuten esimerkiksi Stefan Lindforsista.”

Tämän me Sjöroosista sentään tiedämme: 2000-luvun alussa hän teki elektronista tanssipoppia rastatukkaisena Fu-Touristina. Hän on säveltänyt lähes kaikki PMMP:n

hittiveisut. Rumba-lehti valitsi Sjöroosin vuoden 2006 parhaaksi biisintekijäksi. Oman yhtyeen, eteeristä poppia soittavan Magenta Skycoden, syksyinen debyyttilevy IIIII on saanut hävyttömän hyviä arvosteluja.

Vaikka 30-vuotiaan Sjöroosin kädenjälkeä kehuvat nyt kaikki, se pysyi PMMP:n levyillä pitkään salassa. Levyillä säveltäjänä esiintyy pseudonyymi Th!nk-!nk.

Pelkäsikö Sjöroos alussa leimautuvansa parin Popstars- drop outin biisintekijäksi?

“En vain periaatteesta halua omaa nimeäni mihinkään, paitsi itse esittämiini biiseihin. Ahdistun, jos nimeni vilkkuu liian monessa paikassa. Tulee mieleen jokapaikanhöylämeininki, vaikka sitä käytännössä olenkin. Yritän vain peitellä.”

Sjöroosin ajatus katkeaa. Lastenrattailla liikkeellä oleva nuori äiti yrittää epätoivoisesti avata turkulaisen kortteliravintola Kertun ulko-ovea, Sjöroos kiirehtii kulmapöydästä hätiin.

Tyttöpopin kummisedän vaatteet ovat mustia kuin joulukuinen kaupunkikin: pitkähihainen t-paita, pillifarkut, kengät ja kaulaliina. Mustaa kaikki tyynni. Kullanvaaleat hiukset ulottuvat lähes leukaan asti. Sjöroosin katse harhailee, puolet lauseista jää kesken ja oikea etusormi hivelee alahuulta säännöllisin väliajoin. Puheet ja habitus ovat kuin keskittymisvaikeuksista kärsivän 2000-luvulle eksyneen goottipopparin.

“Olen aina pitänyt myös massasta poikkeavista asioista. Toisaalta en ole kuulunut ug-skeneenkään. Kun Oasista hehkutettiin Turun indie-piireissä, minulla oli musta Robert Smith -tukka, The Cure -fani kun olin – ja olen edelleen.”

Saman 90-luvun puolivälin goottiluurangon muistaa myös Teemu Brunila.

“Olihan Jori melkoinen kummajainen. Hänessä todellakin ruumiillistui Robert Smith niin pitkälle kuin se ilman kloonausta on mahdollista.”

Sjöroos apinoi Smithin tyylin suoraan The Curen musiikkivideoista.

“Viikonloppuna ennen uloslähtöä katsoin koko illan Curea ja tein sen mukaiset kostyymit ja meikit. Joimme kymmenen ihmisen goottihenkisellä poppoolla viiniä, kuuntelimme musiikkia ja suuntasimme aina Appelsiini-baariin.”

Sama show viikonlopusta viikonloppuun, kahden vuoden ajan.

“Sääli, ettei siltä ajalta ole juurikaan valokuvia. Yksi kaverini piti aina sarvia päässä. Koristautumisessa oli mieletön yhteisöllisyyden tunne. Vanhin ystäväni on tuolta ajalta, kuten tyttöystävänikin.”

Lukion drop out, työkkärin kantis

Miten Sjöroosista tuli tarkkavaistoinen hitiniskijä? Vanhemmilta soittotaito ei ainakaan periytynyt, äiti työskentelee sairaalassa, isä it-konsulttina. Tosin Jori tottui musiikin suurkulutukseen jo lapsena. Perheessä soi etenkin Kate Bush ja Abba.

“Vanhemmillani on kaikki Abban levyt. Innostus koneella tehtyyn musiikkiin lähti siitä, että meillä on ollut aina tietokone kotona, aina Vic20:stä lähtien.”

5-vuotiaana Jori patistettiin pianotunneille, soitonopettajan valvonnassa hän viihtyi kuusi vuotta, kunnes innostui rumpujen soitosta.

Ensimmäiset rumpunsa Sjöroos tuunasi teipillä muoviämpäreistä. Oikeat rummut hän hankki yläasteen alussa ja sen jälkeen paluuta kaverin autotallista ei ollut.

“Yläasteella haaveilin, että voisin tehdä musiikkia, ei mitään muuta. Koulu ei kiinnostanut.”

Se näkyi myös todistuksessa. Keskiarvo ylsi hiuksen hienosti yli seitsemän, musiikinnumerokin oli keskiverto seitsikko. Aika kului autotallissa, doom metallia soittaneen Thergothonin treeneissä. Bändi sai aikaiseksi yhden levynkin, Streams from the Heavensin vuonna 1992. Sen julkaisi italialainen levy-yhtiö Avantgarde Music, joka oli innostunut yhtyeen kasettidemosta, hellyttävästi nimetystä Fhtagn nagh Yog-Sothothista.

“En juuri pysty kuuntelemaan noita, paitsi nostalgian takia. Laulan ja örisen tietenkin päälle. Se kuulostaa kauhealta, kun on äänenmurros. Jossain arvostelussa sanottiin, että levymme oli the most depressive record ever made. Jälkeenpäin se tuntui hämmentävältä, kun en ole the most depressive person. ”

Levyä myydään edelleen tasaisesti, satakunta vuodessa. Palkkion bändin jäsenet saavat levyinä.

“Ei taidettu laittaa edes nimiä alle mihinkään sopimukseen.”

Sjöroos kävi peruskoulun musiikkiluokalla. Samassa koulussa oli pari vuotta nuorempi, muuan Mira Luoti.

Vielä ala-asteella opettajat pitivät Sjöroosia kovaäänisenä häirikkönä, mutta kuudennen luokan lopussa hän muuttui apaattiseksi seiniin tuijottelijaksi.

“Siitä tehtiin vain iso numero, jos on vähän aikaa hiljaa.”

Lukiota Sjöroos jaksoi vain kaksi vuotta.

“Minulla ei ole ollut pienintäkään kunnianhimoa opiskelua kohtaan. Tein joka päivä musiikkia, se oli elämäni. Onneksi elämme yhteiskunnassa, jossa saa toimeentulotukea toteuttaakseen unelmiaan.”

Sjöroos oli pari vuotta työvoimatoimiston kanta-asiakas. Työllistämisohjelmiin kuului muun muassa vanhusten asuntojen siivoamista. Lisäksi Sjöroos pääsi satunnaisesti harjoittelemaan musiikintekoa pienille studioille. Doom-metalli vaihtui goottipoppiin ja This Empty Flow -yhtyeeseen. Sjöroos jätti rummut, tarttui kitaraan ja mikrofoniin.

“Siihen aikaan minulla oli pinttymä, että jos en 25-vuotiaaksi mennessä tule toimeen musiikilla, kouluttaudun nopeasti mikrotukihenkilöksi. Mahdollisimman vähän helppoa duunia ja mahdollisimman paljon aikaa musiikille.”

Mutta kuinka ollakaan, elämä heitti peuranpyllyä. Vuosi oli 2001 ja tyyli taas täysin toista, koneilla tehtyä markkinatietoista elektronista poppia. Sjöroosista oli tullut Fu-Tourist. 111 kappaleen painoksena julkaistu omakustannesingle King Kong Of The Dance Floor päätyi Radio Mafian a-soittolistalle ja Sjöroos jokaisen levy-yhtiön kykyjenetsijän muistikirjaan.

“Se oli elämäni käännekohta. Ei ollut kontakteja eikä mitään käsitystä mistään. Radiosoitto oli kaupallisen jutun kulmakivi.”

Kahden levy-yhtiön tarjoukset menivät niin pitkälle, että Sjöroosille tarjottiin jopa kuusinumeroisia summia. Markoissa tosin. Pisimmän korren veti Sony, joka julkaisi Fu-Touristin levyn The Universe Is For Us suurin toivein vuonna 2002. Julkaisukiertueella neljän hengen bändi kiersi minibussilla Suomen suurimpia keikkapaikkoja.

“Ne olivat epätodellisia reissuja. Usein mietin, minkä helvetin takia tätä tekee. En pitänyt biisien esittämisestä ja soitimme esimerkiksi Savonlinnan Seurahuoneella neljälle kuulijalle. Keikoillamme kävi lähes poikkeuksetta alle 20 ihmistä.”

Keikkapalkkiot olivat säällisiä, mutta Sjöroos ei hihitellyt matkalla pankkiin.

“Siitä tuli kauhea olo. Laskin aina keikan jälkeen, paljonko järjestäjälle tulee takiamme tappiota, ja lähdimme anteeksipyydellen pois.”

Sjöroos vaikuttaa aidosti harmistuneelta. Hän sanoo mieluummin ottavansa itse turpaan taloudellisesti kuin aiheuttaa sitä muille.

“Voiton maksimointi ei tuo minulle hyvänolon tunnetta.”

Ja niin Fu-Tourist sukelsi syvälle. Vaikka levy myi ensimmäisellä viikolla 4 000 kappaletta, se päätyi nopeasti alekoriin. Halvimmillaan sitä sai Anttilasta 20 sentillä.

“Edullisin näkemäni levy. Kaverini osti niitä kaksi tusinaa.”

Kofeiinihittejä

PMMP:n läpimurtokappale Rusketusraidat oli Sjöroosin ensimmäinen megahitti. Se syntyi vajaassa päivässä. Mutta uskokaa tai älkää, usein onnistuminen riippuu kahvista.

“Huono aamukahvi pilaa kaiken. Cafe Brahessa on parasta kahvia tässä kaupungissa. Kotona käytän Pehmeä Mocca -tummapaahtoa. Presidentti ja Brazil menettelevät.”

Viisi kuppia päivässä nauttiva Sjöroos vaikuttaa sovinnaiselta ihmiseltä, mutta johonkin raja pitää laittaa. Saludo-kahviin.

“Jouduin joskus ostamaan R-kioskilta sitä paketillisen, kun kahvi oli finaalissa. Se oli yhtä paskaa.”

Ainuttakaan biisinaihiota ei syntynyt sinä päivänä.

Hittiputken ansiosta Sjöroosin talous on kunnossa. PMMP on myynyt kolmea levyään yli 150 000 kappaletta. Ja Sjöroos kuittaa puolet laulujen tuotoista.

“Melodia on puolet biisistä, sanoitus puolet. Toisaalta joillekin sanat ovat paljon tärkeämpiä kuin joku tyhmä sävellys taustalla.”

Sävellykset tuntuvat tulevan sangen vaivattomasti, kuten PMMP:n uuden levyn kappale Päät soittaa.

“Heräsin yöllä biisin melodia-ideaan. Menin vessaan hyräilemään melodian puhelimeen, jottei tyttöystävä heräisi. Välillä tulee huono omatunto, jos biisintekoon ei ole kulunut mielestäni riittävästi aikaa. En ole tehnyt tarpeeksi töitä.”

Samaan aikaan, kun Sjöroos on kamppaillut omatuntonsa kanssa, hänen ansiotulonsa ovat nousseet parissa vuodessa kateutta herättävälle tasolle. Kun vuonna 2004 tienestit ylsivät 48 000 euroon, viime vuonna Sjöroosin kukkaroon kilahti jo liki 6 000 euroa kuukaudessa, Teosto-maksut henkilökohtaisena tulona, loput kahden Sjöroosin yrityksen, Solina Recordsin ja Touristmusic Oy:n kautta.

“Asenteet ovat pysyneet ihan samana kuin kymmenen vuotta sitten. Voin mennä aamulla studiolle ja nauttia samoista asioista, joista nautin vuonna 1993 kotona yksikseni. Raha on vihoviimeinen juttu, joka saa tuntemaan itseni joksikin.”

Sjöroos asuu Turussa tyttöystävänsä kanssa vuokralla, ajaa punaisella vuoden -87 Volkswagen Golfilla (jonka peräkontissa oli muuten käynnistyskaapelit ja mikroaaltouuni) eikä 350 euron studiovuokrakaan päätä huimaa. Sjöroosin ylimääräiset kopeekat kuluvat laitehankintoihin.

“Toiset ostavat auton, asunnon ja veneen. Mä en saa niistä mitään tyydytystä. Tilillä pitää olla sen verran, että saa ostettua tarvittaessa uuden laitteen.”

Viimeisin hankinta: ad/da-muunnin, joka muuttaa analogisen äänen digitaaliseksi ja päinvastoin. Hinta 4 000 euroa.

Studio Sjöroos

“En yleensä muista studiopäivistä mitään. Vähän sama kuin askartelisi: ei voi muistaa, milloin minkäkin osan liimasi mihinkin.”

Sjöroosin kaikkein pyhin sijaitsee Raunistulan kaupunginosassa. Tienvarsi on täynnä vanhoja puutaloja, studio entisen Barkerin tehtaan kutomon toisessa kerroksessa.

Ensimmäisessä huoneessa on Magenta Skycoden treenitila. Kulmassa koreilee laite, johon ei monella treenikämpällä törmää – pölynimuri.

“Pidän puhtaudesta, välillä tulee pakonomainen tarve siivota. Pyyhin pölyt vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Ei kukaan paskaisissa tiloissa viihdy. Ne muistuttavat liikaa takahuoneista.”

Sitten toiseen huoneeseen, viralliseen studiotilaan. Laiteaddiktin toimistopöydän ovat valloittaneet tietokone ja puoli tusinaa syntetisaattoria ja sähköpianoa sekä lempilapsi, Solinan viulukone 80-luvulta (josta Sjöroos innostuu pitämään pienen esitelmän).

“Teen Rhodes-sähköpianolla paljon biisejä, vaikka se onkin vähän huijaava laite. Painaa mitä tahansa nappulaa, kuulostaa hyvältä. En ole kuitenkaan retroilija, vaikka pidänkin soundeista, joita vanhoista laitteista lähtee.”

Pöydän edessä on jykevä, mustanahkainen konttorituoli. Ergonomiaan kannattaa panostaa, jos aikoo kuluttaa puolet elämästään siinä paikassa.

“Olen aina tehnyt yksin asioita. Yleensä viittä prosenttia ihmisiä kiinnostaa tekemisesi. Eli jos lähetät sata demoa, saat muutaman tyypin innostumaan. Toisaalta yksi riittää. Se ajatus pitää itsetunnon kasassa.”

Kun Sjöroos saa kappaleen valmiiksi, hän ei koskaan ole paikalla, kun joku toinen kuulee sen ensi kertaa.

“En pysty olemaan samassa tilassa. Ahdistun. Musiikki on liian henkilökohtaista. Mieluummin annan levyn kuunneltavaksi ja pyydän mielipiteen myöhemmin. Nykyään en anna mitään julkaistavaksi, ennen kuin tuotos on riittävän hyvä itselleni. Tein sitä aiemmin. Jouduin selittelemään, että tämä on vielä paskaa. Eihän kukaan muukaan voi silloin siitä innostua.”

Lattialla on itämaisia mattoja, tumman harmaa kulmasohva, kolme itämaista pöytälamppua, Anttilasta hommattu terrakotta Kiina-kaappi ja liuta kynttilöitä. Vain bongi puuttuu.

“En ole päänsekoittaja. Tein omat kokeiluni nuorempana, mutta se ei ollut mua varten. Ymmärrän kyllä, että aineet toimivat joillain inspiraationa. Minä taas saan inspiraationi retrolaitteista ja elävästä kynttilänvalosta.”

Näköjään myös krapulasta, kaapin päällä lojuu liuta tyhjiä viinipulloja.

“Krapula on hedelmällinen tila. Vaistot ovat herkimmillään. Saan harvoin ahdistuskohtauksia, päänsärkyä tai pahoinvointikohtauksia, mutta usein hyviä idiksiä.”

Esimerkiksi Magenta Skycoden kappale Red Eyes syntyi krapulaisena aamuna. Ja mitä viineihin tulee, niin Sjöroos juo useimmin australialaista Lindemans-valkkaria.

“Kympin kuohareissa on myös löytöjä. Lisäksi tunisialainen Nilia – vajaan seitsemän euron pullo – tuli ihan puun takaa. Erinomainen.”

PMMP:n viimeisin levy keikkuu nyt kahdeksatta viikkoa top 5:ssä, seuraavaksi Sjöroosilla on työn alla oman yhtyeen kakkoslevy. Kumpi on tyydyttävämpää, tehdä kappaleita kymmeniätuhansia levyjä myyvälle bändille, vai parille tuhannelle kelpaavaa indiepoppia?

“Muusikko on aina jossain mielessä narsisti. Magentasta saan enemmän tyydytystä kuin PMMP:n biiseistä. Oman musiikin tekeminen on paljon kokonaisvaltaisempaa, kun kaikki omat ambitiot saa toteutettua haluamallaan tavalla. Se on isompi tunne.”

Konesukupolven Risto Asikaiseksi väitetyn Sjöroosin puheessa vilisee niin goottipoppi ja elektroninen musiikki, The Mars Volta ja Napalm Death. Omaakin musiikkityyliään hän tuntuu vaihtavan samaan tahtiin kuin moni boksereita. Suurimmaksi kysymykseksi nousee se, mitä musiikkia Sjöroos ei voi sietää. Pitkä hiljaisuus ja päälle hyvin sjöroosmainen ketään loukkaamaton vastaus:

“Määrätynlainen r’n’b ei toimi. Uusi r’n’b... en mä sitä voi sanoa. Genressä on niin paljon hyviä biisejä, että tuntuu kurjalta sanoa noin... Hei, big band -musiikki... Toisaalta sehän on parasta mahdollista mafialeffoissa. Ihmiset saavat itselleen jotain miljoonista eri asioista. Jos joku saa big band -musiikista irti ja se on hänen koko elämänsä, niin ei siitä synny kellekään hyvä olo, jos menen sanomaan, että tämä on ihan paskaa.”

Studion seinällä komeilee Sjöroosin tyttöystävän tekemiä tussitöitä muusikkoidoleista: James Hetfield, Nick Cave ja Robert Smith.

“Olen kauhean kiitollinen ihan mihin suuntaan tahansa. On tässä aluksi ollut enemmän onnea kuin ymmärrystä.”

Lataa Magenta Skycoden IIIII ja PMMP:n levyt osoitteessa pop.city.fi

File: Jori Sjöroos

• ikä:30
• Auto:Volkswagen Golf
• Siviilisääty:seurustelee
• Asunto:1h + tupakeittiö, puutalossa
• Kännykkä:Nokia 6270
• Tuoksu:vasta-avattu kahvipaketti

Sjöroosin top 5

• Sufjan Stevens: Concerning The UFO Sighting Near Highland, Illinois
  “Kuuntelin kädet ylhäällä ja ajattelin lopettaa musahommat. Yksi planeetan parhaita levynaloituksia.”
• ABBA: When All Is Said And Done
  “...ja koko elämä räjähtää -melodia emotionaalisella tulkinnalla. Puhdasta pop-musiikkia sellaisena kuin minä sen haluan.
• Dead Can Dance: Persephone (The Gathering of Flowers)
  Juuri kun ajattelee, että kliimaksi meni, tulee nurkan takaa uusi. Toisesta maailmasta oleva teos.”
• TV on the Radio: Hours “
  Tämän hetken hienoin yhtye. Hallittu sekoitus kaikkea, joka vaikuttaa tunteisiin.”
• The Cure: Pictures Of You
  luokan luokkaretkellä ostettu levy. Kelasin biisiä lukuisia kertoja (taidan tehdä sitä vieläkin) ja ihmettelin, kuinka kyynelkanavia kutittaa.

Sjöroosin flipit ja flopit

• Magenta Skycode
  2005- laulaja-biisintekijä
• PMMP
  2003- biisintekijä
• Fun-Tourist
  2000-2001 Fu-Touristin varjoartisti
• Fu-Tourist
  1999-2002 sooloartisti
• This Empty Flow
  1994-1997 laulaja
• Thergothon
  1989-1994 örisijä-rumpali