Juokse villi lapsi

Mitä yhteistä on Sinkkuelämää-sarjan Mirandalla ja naistenlehtien muotikuvilla? Ainakin maraton. Kaikki tuntuvat elävän juoksuaikaa. Viimeiset kolme vuotta jokainen kuntoilulehti on antanut lukijoilleen ohjeet 42 kilometrin lenkkiä varten, ja elämäntapalehdet kertoneet niistä, jotka ovat selviytyneet. Maraton kelpaa jopa tv-sarjan sivujuoneksi.

Uudet maratoonarit ovat nuoria, ja pääasiassa naisia. Tänä vuonna Helsinki City Maratonin hölkkää 130 naista enemmän kuin viime vuonna.

“Tukholman maratonilla tänä vuonna naisia ja nuoria oli yhä enemmän”, tietää Ruotsissa alkukesästä juossut Heini Haverinen, 22.

“Ehkä erikoinen touhu viehättää, koska kuka tahansa voi tehdä sen. Jos haluaa tarpeeksi.” Heini on sinnitellyt itsensä maaliin asti kolmasti.

Aikoinaan Ateenassa lajilla oli tarkoitus: kuljettaa sana paikasta toiseen sodan aikana. Nykyään 42 kilometrin ja 195 metrin perinteinen maraton juostaan itsensä päihittämisen vuoksi.

“Mulla maratonin juokseminen alkoi kaksi vuotta sitten, kun lopetin kilpauinnin. Jokin tavoite pitää olla, pelkkä hölkkääminen tuntuisi musta tylsältä.” Hän korostaa olevansa olevansa entisenä urheilijana poikkeus, sillä maratonin lähtöviivalla näkee “ihan kaikenlaista hiippailijaa. Kaikki ikäryhmät, koot, kansalaisuudet ja painoindeksit ovat edustettuna”, kertoo Heini.

”Maraton kysyy itsekuria harjoittelun määrässä ja kestossa, toisin kuin esimerkiksi benji-hyppy. Lajissa on kysymys itsensä voittamisesta”, toteaa liikuntasosiologian professori Kimmo Suomi Jyväskylän yliopistosta.

“Muutamasta suomalaisesta tutkimuksesta näkyy juoksijoiden toimintatapana myös protestanttisen etiikan piirteet, joita voi kuvata hyvin sanonnalla kärsimys on suurin iloni”, hän toteaa.

“Marathon -juoksukilpailu elää kahden pilarin varassa. Ensimmäinen niistä on yhteistoiminnallisuus, joka saa ihmiset toimimaan samassa liikuntalajissa ja tapahtumassa yhteistuumaisesti. Tämä johtuu paljolti nykyisestä yleisestä toimintakulttuuristamme eli kommunikatiivisesta yhteiskunnasta. Siinä halutaan toimia yhteisöllisesti”, Suomi tietää.

“Iso juoksutapahtuma luo turvallisuuden tunteen ja halun samaistua isompaan omaksi koettuun porukkaan. Kommunikatiivisuus synnyttää urheilussa myös karnevalistisia piirteitä.”

“Toinen tukipilari massamarathonille on pirstoutunut liikuntakulttuuri. Todellisuudessa maraton-juoksijat ovat pirstoutuneet erilaisiin alakulttuureihin ja -tyyleihin. Nyt juostaan erilaisissa marathonin alakulttuureissa, joita ovat erilaiset ammattialaryhmät, kaveri- ja toveripiirit, harrastusalojen ja erilaisten puulaakien ryhmät.”

“Kolmeenkymmeneen kilometriin asti maraton taittuu helposti”, Heini tietää. “Kolmenkympin kilometritaulun jälkeen näkee ne surkeimmat ihmiskohtalot, sinne kannattaa katsojan mennä. Siinä vaiheessa tulevat jalkakrampit ja oksennukset”, hän nauraa.

Heinin näkemys juoksijan sielunelämästä todistaa ihmisen ikuisen tarpeen näyttää itselleen. “Juostessa on tosi ristiriitaiset fiilikset. Välillä saattaa sattua kamalasti, mutta sitten sitä puree hammasta kilometritaululta toiselle. Kyllä mä vielä sinne asti jaksan! Kun pääsee maaliin, on ihmessään: häh, olisin mä voinut juosta pidemmällekin.”

Jos haluat hurmata maratoonarin, keskustele lenkkareista. Juoksijat ovat nimittäin tossufanaatikkoja, joiden keskustelunaiheisiin kuuluvat kenkämerkit, kannat, kierrot ja juoksukenkien “sisään ajaminen” ennen varsinaista koitosta.

Tukholman maratonin juostuaan Heini joi laivalla yhden siiderin. Palautumaton elimistö ei kestänyt enempää, ja kokovartalopuudutus tuli edulliseksi. Kunnon kohoaminen ja painon putoaminen ovat myös tehokkaita motivaattoreita maratonille.

“Yhden maratonin aikana paino voi pudota 5-6 kiloa”, Heini kertoo. “Niin paljon nestettä elimistöstä voi poistua.”

Järjestään ainoa, josta maratoonarit kilpailevat keskenään, on aika, jossa matka juostaan. Yleensä hyvin treenanneen keskivertoaikana pidetään noin neljää tuntia, kolme tuntia on jo hyvä. Nopeimmat pinkovat matkan kahteen ja puoleen tuntiin, mikä tarkoittaa noin 17 kilometrin tuntivauhtia. Yli kuusi tuntia koitokseen käyttäneet eivät saa enää maaliin saapuessaan mitalia.

“Mutta aina viimeisetkin maaliin saapujat tuulettavat. Jokainen, joka juoksee maratonin on kova tyyppi.”

Helsinki City Marathon 2.8. Lähtö Paavo Nurmen patsaalta klo 15, juoksureitti osoitteesta http://www.sul.fi/hcm/hcm2003/kartta/hcm_kartta1.html. Helsinki Roller Marathon 10.8.

Lähtö Hietaniemestä klo 11, liput 30-35 euroa osoitteesta www.helsinkiroller.net.

Maratonin viisi oudointa

1. Teipatut nännit
42 kilometrin aikana paita ehtii hiertää herkän ihon useasti rikki. Siksi arimmat kohdat on hyvä peittää ihoteipillä tai laastarilla.

2. Runner’s high
Luultavasti runsaan endorfiinierityksen aiheuttama hetkellinen tila, jota juoksijat ovat kuvailleet lentoon lähtemisen tai orgasmin kaltaiseksi. Esiintyy myös muilla urheilijoilla.

3. Glukoosipillerit
Maratoonari nauttii vesitankkauksen lisäksi glukoosia jopa viidentoista minuutin välein, jotta matala verensokeri ei aiheuttaisi pyörtymistä kesken matkan.

4. Pastaorgiat
Hiilihydraattivarastojen täyttäminen alkaa reilu vuorokausi ennen koitosta. Spagettia, makarooneja, tagliatellea: iltaa ennen Helsinki City Marathonia juoksijat kokoontuvat “pastabileisiin”.

5. Ultra running
Maratoniin verrattuna extremeä kuin laskuvarjohyppy ilman varjoa. Ultraa on kaikki maratonista ylöspäin: vuorokausi juoksumatolla tai 161 kilometrin kilpalenkki.