Juska Paarma goes business

Jussi aikoo tulla rikkaaksi. Jussilla on jo Mersu, mutta kankkusaamuina Jussia pelottaa avaruuden loputtomuus. Silloin hän tuijottaa Mersun tähteä.

Pelkääkö Jussi Jumalaa? Rahaa? Viimeistä tuomiota? Perkelettä? Konkurssia? Uskooko hän Jeesuksen ylösnousemukseen? Tai omaansa, että pääsee yläluokkaan? Onko Jussi hieno ihminen? Onko Mercedes-Benzin helpompi mennä neulansilmän läpi kuin Jussi Parviaisen astua rikkaiden valtakuntaan?

Kun sanoo menevänsä Jussi Parviaista haastattelemaan, ovat reaktiot aivan yleisesti tällaisia: naamat rypistyvät happamiksi - hyi helvetti, Jussi Parviaista, et kai kuitenkaan aio uskoa mitä se XXX sanoo! Yksikään asioita seuraava, joka ei kuulu Jussi Parviaisen seurakuntaan, ei yritä peitellä tätä miesten miestä kohtaan tuntemaansa syvää inhoa.

Mutta sehän on vain kateutta. Jussi on valinnut hyvän osan, eikä sitä noin vain napsita häneltä pois. Kuten ei sitä kaunista Mercedes-Benz 190 E:täkään, jonka rekisterinumero on BES-666, jota numeroa Jussi ei omien sanojensa mukaan (valetta!) ole itse lainkaan valinnut. Pedonmerkki vain odotteli Jussia autorekisterikeskuksen kilpihyllyllä pinon päällimmäisenä.

Onko Jussi siis todella se Antikristus, jota on jo saatu tässä perkele soikoon vähän odotellakin?

En uskalla kysyä, sillä ennusteen mukaan Antikristukset ovat varsin ikäviä hemmoja.

Minä valitsin myös hyvän osan. Menin ja annoin Jussin valehdella ihan solkenaan niin paljon kuin häntä hotsitti, ja paistattelin autuaana hänen sympaattisten mutta terävien sanavalintojensa, kasvojensa, eleidensä, äänensävynsä, naurahdustensa, asennonvaihtojensa, ja yleisten filosofiointiensa falskissa ristitulessa. Mies puhuu kuin Ruuneperi! Totta tai ei, homma sujui niin mukavasti, että minulla on vieläkin lämmin ja myönteinen olo.

Rich and Unknown

Mutta oli asiaakin.

Tällä kertaa on tarkoituksenamme keskustella vain tarpeellisesta. Sellaista on vähän tahi yksi ainoa, eli Jussin uusi näytelmä, joka alkaa syyskuun alusta pyöriä Suomen yleisradiolaisimman teatterin, Helsingin Kaupunginteatterin valtavan kokoisella päänäyttömällä. Näytelmän nimi on Rikas.

Sinua alkoi yläluokka kiinnostaa? Miksi? Ilmiönä vaiko ryhmänä johon itsekin halusit?

Jussin vastaus tulee hankalasti. Jussi sananmukaisesti ähkii ja puhkii ja repii partaansa. Onko sillä jotakin salattavaa?

"Oiskoonhan se... ehkä se on siitä se... No siihen asti mulla ei ollut ikinä rahaa. Ja sitten saa sen verran että pystyy auton ostelemaan. Siinä tulee se tietenkin, että mitä jos kohta ostaisikin jotain muutakin ja näin. Ja sitten kun näkee ihmisiä joilla on järjettömästi sitä, niin miettii että minkä ongelmatiikan se tuottaa se menettämisen ja konkurssin pelko ja kaikki. Ajattelin, että siinä olisi joku tämmönen varakkaan ihmisen ongelmatiikka olemassa, mutta en ole löytänyt sitä."

Siitä on kolme vuotta kun Jussi uhosi kirjoittavansa suuren näytelmän tuosta omistamisasiasta. Hän sanoi tunkeutuvansa yläluokan puolelle ja hankkivansa jonkinlaisella Wallraff-menetelmällä suuret määrät salattua tietoa omistavien ihmisten sielunelämästä.

Mutta valmiissa näytelmässä ei ole mitään siitä, mitä oli etukäteen luvattu. Näytelmä on hauska ja roisi tarina Kristo Hurtasta, joka on taloudellisesti mielisairas. Kaiken yllä leijuu väkevänä Jussin oma henki.

Tunsitko oikeasti tällaisia rikkaita ihmisiä?

"Tunsin tunsin."

Tunsitko oikein rikkaitakin?

"Tunsin oikein rikkaitakin. Heh, semmosen vertauksen yks heitti, että aina kun tulee ulos, eikä lopu..hehe."

Kuka tämä rikas oli?

"En sano."

Jussi pääsi rikkaitten suosioon sillä lailla, "että ne kuvitteli, että nyt löyty kerrankin semmonen taiteilija, joka osaa antaa omaisuudelle ja rahalle arvoa, ja käsittivät sen oikein mieluusti niin, että se on uinu tähän sakkiin sen takia, että itse haluais hirvittävästi omistaa."

Väärä arvio, vai?

"Ne uskoutuivat! Rislakin Eero-Pekkakin tuli mulle Kosmoksessa sanomaan, että saatana sä oot hieno kundi, että sä oot julkisesti voinut myöntää, että joku esine voi olla kaunis tai arvossaan kaunis."

Rislakki ei nyt kyllä ole välttämättä ole mikään järjettömän rikas. Eikä Suomessa ylipäätään ole paljon oikeasti rikkaita. Täällä pidetään suurta meteliä pienellä rahalla. Täällä on poor and famous eikä rich and famous. Tai sitten joku Gilbert von Rettig, joka on rich and unknown.

"On täällä muutamia tosirikkaita, jotka tuolla resuaa…"

Kuten?

"En viitsi sanoa."

Onhan ne julkisia henkilöitä?

"Niin heheh... mutta että kukaan ei näkis sitä että ketä mä tuossa näytelmässä kuvaan."

Ahaa, siis esikuvia on sittenkin?

"Tässä on isoja esikuvia ja tapahtuneita kohtauksia."

Että tosissaan on?

"Kylläkyllä, riskialttiutta."

Ettei vain olisi nyt kiero-Jussi, joka puhuu ja heittää tuosta noin puolihuolimattomasti ison koukun rikkaitten vesiin: tulkaa katsomaan, kyllä siitä näkee...

Omakohtaista

Periaatteessa Jussi tuntee rahaa ihan omakohtaisestikin enemmän kuin tavallinen resuaja.

"Niin no mä yhtenäkin vuonna tienasin verokirjalle miljoonan niinku duunissa käymällä."

Paljonko nettoat tuosta Rikkaasta?

"Voi vittu... näytelmäkirjailijaliiton minimi on 12 prosenttia pääsylipuista. Kun ne aina itkee kirjoittajat, että ei oo rahhoo, ei oo rahhoo, ja jollakin Kylävaarallakin meni se Aurinkoranta satakunta kertaa. Se on helppo laskee että se otti siitä monta sataa tuhatta provikoita."

Tästä on helppo laskea, että Jussi ottaa tästä monta sataa tuhatta provikoita. 

"Dramaturgit ja kääntäjäthän vetää aivan saatanasti rahaa. Kääntäjätkin, onko se neljä tai viisi prosenttia kun ne saa kassatuloista... Eihän siinä oo isokaan homma vääntää ruotsista tai englannista vittu täräyttää, ja yhtäkkiä ne repii siitä monta sataa tonnia vuodessa kun ne monella näyttämöllä yhtä aikaa pyörii."

Kuulostaa melkein katkeruudelta. Semmoistakin kuulee puhuttava, ettei Jussi varsinaisesti olisi kielimiehiä. Mene ja tiedä.

Ultrarehellisyyttä

Kolme vuotta ei taiteilijaelämässä ole yhtään mitään. Varsinkin kun samalla tekee taiteilijan työtä, kirjoittaa näytelmää ja rilluttelee tulevien päähenkilöiden kanssa kaiket yöt. Mutta miten Jussille oikein kävi tuolla kolmen vuoden reissulla?

Pitäisi saada rehellinen vastaus. Mitkä olivat ne lähtömotiivit ja mihin ne katosivat vai katosivatko?

"Varmaan mä aloin hävetä sitä valitsemaani aiheen motiivia tai sen valinnan motiivia sen aiheen suhteen."

Hetkinen...

"Siinä oli kuitenkin niin isoja hyötymispyrkimyksiä siinä..."

Tässä pitäisi nyt pysäyttää ja kysyä: onko tämä totta? Mutta Jussilta sellaista ei kysytä.

"Mä olisin sillä analyysillä rahasta lunastanut itselleni omistaisenoikeuksia..."

Seis, voiko se olla noin rehellinen?

Mutta Jussi antaa paineen purkautua kuin isossa rippituolissa.

"...tai yritin niinku ratkasta, että miten täällä vois hyvällä omalla tunnolla olla varakas."

Kiskon liikuttuneena lipereitäni suoraan.

Poikani, kun se nyt ei sitten onnistunut, niin millä olet ratkaissut ja lunastanut, kun kuitenkin niin hyväomatuntoiselta jullikalta näytät?

"En oo lunastanut tai ratkassu... tai siis julkisesti pystyny sitä määrittelemään sillä tavalla kuin pyrin..."

Julkisesti? Mutta sydämessä on kuitenkin rauha?

"Sitäpaitsi enhän mä nyt mikään varakas edes ole..."

Tämä tulee hiljaa, etten sanoisi nöyrästi maistelemalla.

Onko sydämessä rauha?

"Mä aattelin, että ratkaistuani sen mä alkaisin hankkimaan itselleni omaisuutta, alkaisin niinku tehdä ja touhuta, tuottaa televisio-ohjelmia ja jotakin sellasta... Elikkä hain sitä itseni ulkopuolelta tullakseni sen aiheen käsittelyn kautta suuremmaksi tässä asiassa ja samalla myös varakkaammaksi."

Puhu, poikani, se tekee hyvää. Jumala kuuntelee joka sanan ja raapustaa sinne valtavaan muistikirjaansa ettei unohdu. Siksi juuri totuus ei koskana unohdu.

Jussi, olitko siis silloin vähän epärehellinen?

"Kylläkyllä."

Niin. Elikkä sinä Jussi ihan reilusti menit ja uskoit siihen, että olet semmoinen kiva raharakas taiteilija?

"Eiku mä pidin jokaista joka niin usko vähä tyhmänä, mutta toisaalta tietysti tiesin sen olevan juuri niin. Niitten perusteluja sille asialle en niinku millään hyväksy, mutta itse taas ajattelin, että niinhän se on, mutta taas kuitenkin aivan toisista lähtökohdista."

Poikani, tuommoista rehellisyyttä kuulee vain harvojen suusta. Tätä me sanomme seminaarissa rehellisyydeksi, jonka vastapooliksi ei enää riitä epärehellisyys. Tämä on ultraa, ultrarehellisyyttä.

"Mutta mua vitutti se elämä alusta pitäen kuitenkin. Kuinka kauan semmosta kestää vaan materiaalinhankintareissun nimikkeellä ilman että alkaa oksentaa?"

Niin, no mitä minä seurasin sivummasta, niin kyllähän siinä pari vuotta hyvinkin hulahti... Oksenna pois, anna kaiken pahan tulla!

Osallistuitko koskaan kokaiinipartyihin?

"En, ei niitä oo, paitsi että niitä on kyllä. Emmä mitään semmosta dolce vitaa ikinä eläny, mä oon aina käyny töissä. Mutta sen alkumenestyksen mukanaan tuoma huuma ja julkisuus ja tämmönen sosioekonomisen statuksen nousu ja kaikki..."

Kihahti päähän?

"Niin..."

Jäikö sinua, poikani, yhtään kaivelemaan tuo rikkaiden maailma, "jota kukaan ei tunne"?

"Ei mua... emmä tiedä... Todennäköisesti mä jossakin elämäni vaiheessa oon hyvin varakas, niin tuota kyllä mä sen aiheen pystyn sitten käsittelemään."

Kaikkihan haluaisivat tulla rikkaiksi, Jussi?

"No se on aina ennen sotaa ollu just näin, suhtauduttu omaisuuteen näin villisti."

"Mutta suurin osa ihmisistähän on sielussaan huomattavasti pienemmän rahamäärän kokoisia. Kuinka paljon sitten toiset pystyy sietämään huumeita ja toiset juomaan viinaa, tai käyttämään jotain tämmösiä henkisiä huumeita... Jotkut ei tuu hulluiksi järjettömän suuristakaan määristä. Toiselle jää se ensimmäinen ryyppyreissu päälle... se voi olla se ensimmäinen tilipussi joka sekottaa ihmisen lopullisesti."

Huijarisaarnaaja

Mennään nyt sitten uskontoon ihan reilusti. Eli miten se on tämä uskontopuolielämä sinulla, Jussi?

"Näissä näytelmissä se uskonto koettaa kyllä koko ajan olla sen hengenpuutteen tilalla. Siellä ei oo minkäänlaista hengenelämää tai sielunelämää... että jos tahtotoiminta ja muu ajattelu keskittyy pelkästään olosuhteiden rakentamiseen, jotka kaikki tavallaan on itsestä irti. Kaikki on tuossa elämänmuodossa instrumentaaliseksi alistettua. Silloinhan siihen kuuluu sitten niinku murtautuvana mallina uskonto, joka sitten koettaa täyttää näitten kaikkien puuttumisen."

Hetkinen, eikös Jussin pitänyt olla "uskovainen poika"? Eikö uskonto ylipäätään olekaan mikään oikeasti olemassa oleva sielunosasto?

"Ei näille, ei näille kuvaamilleni ihmisille!"

Näitä ei sitten voi myöskään pelastaa näissä näytelmissä?

"No missään mun näytelmässä ei ole, vaikka sitä käsitellään, niin yhtään siinä asiassa onnistunutta, koska sen näyttäminen on tavattoman vaikeeta. Mutta niissä esiintyy kuitenkin se mahdottomuus niin monialaisena, että se pyrkii sulkemaan pois muut kuin sellaiset ratkaisut, joita taas minä en ole edes mahdollinen tai mitenkään käypä esittämään."

No tulipas sieltä suora uskontunnustus! Ovatko nämä ihan oikeita asioita sinulle?

"Kylläkyllä, puhtaasti ovat."

Oletko uskovainen?

"Mä en elä sitä uskovaisen elämää, mutta kyllä mä oon uskova ihminen."

Kristillisessä mielessä?

"Kristillisessä, kylläkyllä."

Kuulut kirkkoonkin?

"Kylläkyllä."

Periaatteesta?

"No missään tapauksessa en eroaisi kirkosta missään olosuhteissa. Siitähän on paljon ihmisiä eronnu, jotka eivät tekoansa selvästi käsitä... Onhan nuoria ihmisiä järjettömästi teatterikoulussakin eronnu kirkosta jostain hevon vitun syystä."

"Mulla varmaan on semmonen vika että mä koetan tunkea ratkaisuksi sitä uskontoa ikäänkuin saarnaten. Mä en oikein muuta tietä siihen nää kun puhua niitä dogmeja alituisesti ääneen, vaikka ne olis sitten kuinka hullun suussa."

Hullujen, kuten Kristo Hurtan ääni on siis myös sinun äänesi? 

"Kylläkyllä, vaikka se olis kuinka mielenvikasen suussa, koska en pysty millään rakentamaan henkilöä, joka niin kuin asiallisesti näitä esittäis."

Mikset pysty?

"Koska se olis sillon harras, ei semmonen ole draamallinen henkilö. Niistä puheista tulee sillon semmonen järjettömän kookas moraalisaarna."

Eli sinä sitten teet tämmösen kompromissin saarnaamisen ja teatterintekemisen välillä. Mikset voisi ryhtyä saarnamieheksi ihan kokonaan?

"Silloin olisin huijarisaarnaaja."

Miten niin?

"Kylläkyllä."

Olet siis huijariuskovainenkin?

"Eiei..."

Jussi menee tai näyttää menevän vakavaksi.

Yleensä kun ihmiset tulevat uskoon, ne heittävät entisen ammattinsa jos se ei sovi...

"Niin tekevät, niin tekevät."

Tämä on se vanha kuvio.

"Jättää kaikki ja seurata..."

Jeesusta?

"Mutta kun eivät ne seuraa sitä!"

Eihän sinun hyvä mies tarvitse muiden huonoa esimerkkiä tuijottaa!

"Kelle sitä sitten saarnaisi?"

No näille tädeille!

"Saako lihapullat?"

Tarjoilija menee keittiöön.

Ai niin, ollaan oltu jo jonkin aikaa Kaupunginteatterin näyttelijöiden kantapaikan Kallion Grillin peränurkassa kaljalla. Kello on noin viisi. Keski-ikäisiä naisnäyttelijöitä, jotka tuovat ruusun mieleen vain siksi, että niiden naamat ovat runsaan alkoholinkäytön vaikutuksesta pöhöttyneet punaisiksi, istuu siellä täällä jotenkin aina paremmin viinankiroja kestävien mieskollegojen vitsiporukoissa. Vähän sitä kiittelee, ettei mennyt Teatterikouluun?

Teatteri on ihmeellinen asia, silkkaa magiaa. Niin kuin että siitä puhutaan niin paljon, vaikka kukaan tuntemani ihminen ei siellä käy, ja niiden tuntemattomien naistenkin määrä laski viime vuonna yli kahdellasadallatuhannella.

"Kristinuskon koko rakennesisältö on jotenkin niin luonnonlakien mukainen. Se on niin järjettömän vaikeesti kumottavissa oleva."

Lihapullat tulevat.

Entäs Jeesuksen ylösnousemus?

"Ylösnousemusta en oo koskaan edes miettiny. Mutta en kiellä vaikka en ole vielä ymmärtänyt sitä funtsia, en missään tapauksessa sano, että en siihen usko, kun en ole sitä vielä tutkinu, vaan uskon siihen kärkeen mahdollistaakseni sen myönteisellä tavalla tajuta sitten... Koska kielteisesti suhtautumalla se on sitten vaikeampaa. Sen takiahan mun kaikki näytelmät on teologisesti niin tarkkoja."

Kellarissa kumahtelee

"Tossa Rikkaassa todistuu se omistamisen mahdottomuus. Emmä käsitä, että miten vois olla järjettömän varakas ja sitten kuitenkin niinku hieno ihminen.

Mutta etkös sanonut itse tulevasi kuitenkin rikkaaksi? Eikö se pelota?

"Täytyy löytää se subliminaatio!"

Onko se hyväntekeväisyys niin kuin Amerikassa?

"Ei! Se on varmaan kaikista järjettömintä, millä taatusti sairastuu ja saa järjettömän rangaistuksen. Että siis lahjoittaa sen kaiken pois, jää onnettomaksi sen suhteen, eikä oo alkuunkaan hyväksyny sitä moraalista päätekijää, jonka varassa piti toimia."

Et siis usko, että siihen ratkaisuun voisi kukaan mitenkään päätyä?

"On se varmaan mahdollista. Se tuntuu vaan ihanteellisena ratkaisuna sekaisin menemiseltä..."

Mikä se rangaistus sitten on, joka siitä tulee, kuten vihjailit? Että vituttaa tässä elämässä vai sitten Viimeisellä Tuomiolla?

"Ainakin tässä elämässä varmaan. Emmä tiiä mitä tommonen Viimenen Tuomio tarkottaa oikeestaan muuta kuin että pienenä näki painajaista, ettei päässy johonkin."

Jussi nauraa.

"Ensimmäistä kertaa kun oli uskontotunnilla se uutinen, että rapaa tulee ja salamaa..heheh..."

Sinä Jussi kuitenkin puhut tästä uskonnosta, josta aika kivasti muuten vaietaan?

"Mä näkisin ton kiertelevän suhtautumisen olevan semmosta niinku synninpelkoo. Ja usko Jumalaan on tietysti huomattavasti vähäisempi kun Perkeleen pelko. Mutta kuitenkin, se tuntemattoman pelko, pelätään joka tapauksessa vaikkei mitään kunnioiteta. Kaikki jotka on kunnon kankkusen tai jonkun kokeneet ainakin..."

Että sullä on tietoa tästäkin puolesta? Kun kellarissa kumahtelee?

"...tai huumeissa... niin kyllä ihmiset sitten tietävät mitä pelätä, että eihän se tule pelkästään siitä, että keskushermoston painetila on niin kova, tai että hermosolujen rasvakalvolla on liian vähän toimintaa..."

Että se ei olisikaan pelkkää kemiaa?

"Kyllä sensuroivien aivokerrosten toiminta kun tarpeeksi laskee niin alkaa kummalta näyttää."

Jussi nauraa.

"Mä en tiedä yhtään hyvää naytelmää, jossa ei olis Jumalaa! Että näytelmän energiatalous toimis ilman että siellä olis tämmönen irrationaalinen pointti."

Senkö takia sinä Jussi uskot Jumalaan, että voisit kirjoittaa näytelmiä.

Jussi näyttää menevän taas vakavaksi.

"E-ei... Mutta sen alkaa niinku nähdä hitaasti, että se organismi on mahdollinen vaan silloin kun se johtaa johonkin jota ei voi lopultakaan selittää, päättyy niinku johonkin suurempaan ja jättää vaan ison kysymyksen avaruuden rajattomuudesta tai jostakin joka pelottaa vähintään kankkusessa... tai siitä kun kaveria viedään hautaan."

Ja vielä kerran koko totuus suoremmin.

"Se on joka tapauksessa siinä mittakaavassa, jo kasvatuksessa sillon kun sinne ei oo päässy ite vaikuttamaan, se on lyöty niin vahvaan että vaikka se ei perustuisi millekään, niin jotenkin järjetöntä olisi olla käyttämättä sitä valtavaa kokonaistekijää."

Siis... näytelmässä vai elämässä?

"Näytelmässä. Mikä on elämässä selviö."

Herran haltuun.

Tuntuu turhalta kysyäkin, että oletko pelkkä pintajätkä, kuten väitetään?

"Minä oon äärimmäisen syvällinen ihminen, ollu jo pienestä pitäen."

Jussi huomaa pöydällä kolme vuotta vanhan 1999-Citylehden kannessa olevan kuvan, jossa hän keikkaloi Hantan kanssa.

"Hantan kanssa.. heheh..."

Vieläkö toimii Hantan kanssa?

"Eeeei...heheheee..."

Onko Hantta uskonnollinen ihminen

"No ei todellakaan."

Mikäs se on?

"En sano."

Jussi virnuilee. On menty muutamassa vuodessa pitkä matka - Hanttakin on jo taaksejäänyttä elämää...

Mutta mitkä ovat näytelmän tekemisen reunaehdot?

"Kyllä kai näytelmiä voi tehdä missä olosuhteissa tahansa."

Mutta voiko tämmöinen maailmanloppuminen avaruuden loppumattomuuden tapaan olla jonkinlainen psyyketekijä, tai edes kankkusen tilatekijä?

"No joo, totta helvetissä. Ne on kuitenkin aina jotenkin mahdottomia kysymyksiä tämmöset", Jussi hakee täsmennystä.

Sitten se löytyy.

"Tuossa todellisuudessa, missä puhutaan maailman hädästä, merkit viittaavat vain toisiinsa. Ei tarvitse olla edes pessimistinen, tai vaan tympääntynyt nähdäkseen että huonosti tässä käy. Mutta olis silti järjetöntä tehdä joku luonnonsuojeluoperetti."

Niin kuin uskonnollinen näytelmä?

"Yhtä mahdotonta."

Jätämme Jumalan, jonka väitetään kuolleen jo ajat sitten, hylkeet, jotka parhaillaan tekevät kuolemaa, Enzo Ferrarin, jonka kuolinilmoitus on saman päivän lehdessä, rauhaan, ja Jussille,joka parhaillaan elää mitä vehreintä nuoren näytelmäkirjailijan luomiskautta, toivotamme hyvää ja menestyksekästä matkaa Broadwaylle.

"Broadwaysta ei koskaan tiedä, sillä voi tapahtua mitä vaan. Mä en ite usko koko asiaan."