Kun tapasin pari viikkoa sitten Yonan, puhuimme paljon ruuasta. Laulajan puheesta jäi mieleeni yksi osuva tiivistys.
"Jos en pysty syömään itse ampumaani eläintä, on tekopyhää syödä lihaa ollenkaan."
Siihen sisältyy tärkeä pointti lihansyönnin etiikasta, mutta se on niin kulunut aihe, ettei siitä sen enempää.
Riistassa on nimittäin myös se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse vinguttaa kaupan kassan kautta. Siitä ei saa bonuspisteitä, toisin kuin muovisesta sikanautajauharipaketista kaupan hyllyltä.
Sillä sitä ruokamme on. Bonuspisteitä.
En tosin ole kuullut vielä kenenkään kehuvan, että ketjujen bonusjärjestelmät olisivat oikeudenmukaisia. Päinvastoin. Nelilapsinen lähiöperhekin päivittelee monimutkaista järjestelmää, vaikka heidän tililleen sentään ropisee jotain.
Toisin kuin yksin- tai kaksineläjien. Me maksamme suoraan ne eurot. Ruuan hinnassa.
Jos et ole samaa mieltä lähikauppasi etukorttijärjestelmän kanssa, älä tyydy valittamaan. Leikkaa kortti kahtia. Älä tue rahansiirtoa niiden pussiin, joilla sitä jo on.
Leikatut kortit voi lähettää meille. Osallistuneiden kesken arvotaan jotain turhaa kamaa toimituksesta.