Kaupungin Paras 2005

Kenelle kuuluvat kaupunkikulttuurin Oscarit? Lue Cityn suuri selvitys kaupungin parhaista asioista!

Kiitokset scouteillemme! Kiitos, hyvät lukijat lukuisista mahdottoman hyvistä ja mahdottomista ehdotuksista Kaupungin Parhaiksi asioiksi. Muiden muassa Kaupungin Paras snägäripalvelu ja Kaupungin Paras hämähäkkinainen löytyivät vinkkienne perusteella.

Näe heidät livenä ja juhli kanssamme!

Kerho

LIVE “Haluamme parantaa elämänlaatuamme. Esikuvanamme on Paris Hilton”, kertoo Prinsessakerhon perustajajäsen, pornotähti Mariah. 14-jäseninen kerho on nostanut elämänlaatuaan samppanjatarjoilujen ja ravintolakierrosten ohessa myös pienlentokoneajeluilla ja huvijahtikyydeillä. Kolme vuotta sitten perustetun kerhon jäsenet tunnistaa ravintoloissa helposti. Päällä on Prinsessakerhon jäsenpaita, kutreilla tiara ja ranteissa, sormissa sekä kaulassa mahdollisimman paljon säihkyviä koruja.

“Timantteja ei koskaan voi olla liikaa. Tavoitteena on antaa kuva siitä, että meillä on hauskempaa kuin muilla. Niinhän meillä onkin”, Mariah toteaa.

Prinsessakerhoon kuuluvat mm. Rakel Liekki, valokuvaaja Olga Poppius sekä laulaja Claudia Carnal. Huhujen mukaan myös Saimi Nousiainen olisi hakenut jäseneksi, muttei ole tullut hyväksytyksi. Jokaisella kerholla on säännöt, niin myös Prinsessakerholla.

“Prinsessa ei koskaan kanna matkalaukkuja, eikä jonota. Jos prinsessa syö hampurilaisravintolassa, pitää aina syödä suurin mahdollinen ateria. Se aiheuttaa muissa kateutta. Paastota voi kotonakin”, kertoo prinsessa Rakel Liekki.

Eikä tämä ole vain naisille!

“Kyse on asenteesta, ei sukupuolesta. Kerhossamme on kaksi homoa ja myös prinsessamiehet pitävät tiaraa.”

Pihviliha

Waguy-karjasta Kobessa, Japanissa lellimällä tuotettua marmorifileetä pidetään maailman parhaimpana lihana. Tiukalla ruokavaliolla ja hoidolla, johon kuuluu muun muassa runsas oluenjuonti ja päivittäiset sakekylvyt, saadaan aikaiseksi niin vahvasti marmoroitua lihaa, että se näyttää siltä kuin sen päälle olisi juuri laskeutunut ensilumi.

Kun ohuita leikkeitä paistaa nopeasti kuumalla pannulla sulavat sisärasvajuomut herkullisesti. Kobe-härkä on niin hyvää, että sen kanssa mausteeksi riittää hyppysellinen Maldon-suolaa. Mutta hintakin on sen mukainen. Stockmannin Herkussa tästä pihvien hanhenmaksasta saa pulittaa 230 euroa kilolta. Erinomainen vaihtoehto ruokajuomaksi on samppanja.

Stockmann Herkku, Aleksanterinkatu 52. 230e/kg, minimitilaus yksi kilo, toimitusaika viikko.

Designer

LIVE Low waist astuu uuteen aikaan ja vetoketju virnistää vihjailevasti Kalle Kuuselan astuessa sisään itsesuunnittelemissaan farkuissa. Strategisen alhaalla keikkuvan vyön solki tiedottaa: koneHELSINKI. Kaupungin paras designer on itse vaatteidensa tehokkain mainos.

Kuuselan farkut ja trikoot ovat tyylikkäällä tavalla seksikkäitä. Materiaalit ovat rajuja ja värimaailma hivelee silmää. Ja KoneHELSINKI denimia käyttääkseen ei tarvitse olla pätkääkään hörhö eikä erikoisuudentavoittelija.

Vaatesuunnittelija Kuusela on oman tiensä kulkija. Hän ei ole opiskellut päivääkään alan oppilaitoksissa, mutta taitaa mitä tahansa tummasta puvusta bikineihin. Nekään eivät riitä. Monipuolinen kolmikymppinen on suunnitellut Aarikan Peto- ja Toro-korumallistot. Koruissa on uutta asennetta, puuhun ja nahkaan yhdistetty metalli on rohkean maskuliinen materiaalivalinta. Kalle on suunnitellut myös DTM-ravintolan henkilökunnan vaatteet ja tanssija Minna Tervamäen joulukuisen balettiesityksen asut. Lisäksi Kuusela disainaa denimista hääpukuja ranskalaiselle hääpukuvalmistajalle Cymbelinelle. Puvut ovat ennättäneet jo Voguen sivuillekin.

KoneHELSINKI, Annankatu 21.

Keitto

Hakaniemen hallin Soppakeittiön Bouillabaisse on oodi keitolle. Päivittäin tarjolla on kolme erilaista, herkullista vaihtoehtoa. Soppakauhan varressa on ennen Vellamossa vaikuttanut Marc Aulén.

“Hyvän keiton salaisuus on uskaliaisuudessa, soppaan täytyy laittaa tarpeeksi makuja. Leikitään suolan, sokerin ja happamuuden kanssa.”

Bouillabaissen aromit syntyvät valkosipulista, oliiviöljystä, sahramista, fenkolista, juureksista ja merenelävistä. Ja raaka-aineetkin tulevat läheltä Hakaniemen hallista. Etsivä Karmavuo tutkii Soppakeittiön sivulla 61.

Soppakeittiö, Hakaniemen halli.

Pisuaari

Yökerhon sisustussuunnittelussa avainsana on differoituminen: kuinka paikka saadaan erottumaan kilpailijoista, joita kaupungissa toden totta riittää. Kun Yrjönkadun Stockholm Diskotekia suunniteltiin, oli tiedossa ettei Museoviraston suojelemaan kohteeseen voisi suuria rakenteellisia muutoksia tehdä. Siksi pieniin yksityiskohtiin oli kiinnitettävä tavallista suurempaa huomiota. Kun Stockiksen osakas Wille Niinistölle tuli taannoisella Bangkokin matkalla hätä ja mies hakeutui lähimpään toilettiin, lahkeessa värähti. Tässä se on: Maailman hienoin pisuaari! Kotona Helsingissä alkoi pisuaarin valmistajan metsästys. Lopulta toimittaja löytyi Hollannista ja ravintolan keskikerroksen miesten wc:seen saatiin kuin saatiinkin ennen ovien avautumista upeat, punahuuliset pisuaarit.

Stockholm Diskotek, Yrjönkatu 31.

Pukeutuja

LIVE Miten lohdullista. Valtakunnan – ja samalla myös kaupungin – parhaaksi pukeutujaksi City-lehden suuressa OOH&HUH 2005-listauksessa valittu Saimi Nousiainen on kerran elämässään pukeutunut väärin.

“Asuin silloin Milanossa ja sain kutsun maaseudulla pidettäviin juhliin. En tarkkaan ottaen tiennyt millaiset kestit olivat kyseessä, joten laitoin päälle parasta mitä kaapista löytyi.”

Astuessaan autoon Nousiainen huomasi, että nyt tuli mokattua: “Jengi oli siellä farkuissa ja kumppareissa, kuin englantilaisille puutarhakutsuille menossa. Minulla oli pitkä iltapuku ja korkokengät, joilla kompastelin nurmimatolla.”

Poikkeus vahvisti sen säännön, että Nousiainen onnistuu asuvalinnoissaan aina lähtiessään ulos ovesta. Miten valmistautua ensi vuoden äänestykseen, jos himoitsee samaa titteliä?

“Kannattaa seurata marginaaliryhmien pukeutumista ja välttää massajuttuja”, vaatteilla extremeilevä Nousiainen vinkkaa.

Paljonko pitäisi maksaa, että kulkisit viikon tuulipuvussa ja lenkkareissa?

“No en mä kulkisi, mistään hinnasta.”

Löytöretki

Löytöretkien aika ei ole ohi. Helsingin keskustan Kierrätyskeskuksessa menneiden vuosikymmenten trendisedimentit tuottavat seikkailijalle yhä löytämisen riemua.

“Meiltä saa huonekalut, kodin pientavarat, vaatteet, kengät ja astiat pikkuhinnalla. Eikä löytämiseen edes aina tarvita rahaa: Lönnrotinkadun myymälässä on kokonainen huone varattu ilmaistavaroille,” kertoo Kierrätyskeskuksen Minna Auravuo.

“Pyöritämme myös askartelutarvike-pörssiä, vuokraamme astioita, annamme ympäristöneuvontaa ja noudamme lahjoitettavat tavarat kotoa tai työpaikalta.”

Kierrätyskeskuksesta voi löytää myös muuta kuin tavaraa: kesäkuussa Lönkalla järjestettiin sinkkubileet teemalla Exät kiertoon.

Kierrätyskeskus, Lönnrotinkatu 45.

Sisustaja

LIVE Vertti Kiven erityisen innovatiivinen, raikas, moderni ja rohkea tyyli hivelee estetiikannälkäisen silmää ja sielua. Taideteollisesta korkeakoulusta sisustusarkkitehdiksi ja muotoilijaksi valmistuneen Kiven taidonnäytteitä ovat muun muassa ravintolat Mecca ja La Cocina sekä Dieselin myymälä ja Sampo Pankin uusi brändi. Suuri osa kohteiden huonekaluistakin on Kiven suunnittelemia.

“Tärkeintä on vision luonti, löytää se kultahippu. Haen tilalle tunnelmia. Mutta en pärjäisi yksin. Minulla on aivan loistava kuuden henkilön tiimi ja haluamme kasvaa kuralammikon suurimmaksi sammakoksi.”

Sisustusarkkitehtitoimisto dSign Vertti Kivi & Co www.dsign.fi

Tuotelupaus

Yleensä kengät on jaoteltu pelkästään sukupuolten mukaan, kaupungin parhaiten piilotetuksi kenkäkaupaksi itseään mainostava Skuutio lupaa nettisivuillaan kenkävalikoimansa ulottuvan myös homoihin.

“Eilen olin pyörähtämässä liikkeessä. Siellä on hyvännäköisiä tossuja. Skuutio on uskaltanut ottaa erinäköistä mallistoa kuin muut kenkäliikkeet”, kertoo Sillä silmällä sarjan Mikael Hytönen.

Ja vaikkei tuotelupaus tulisikaan täysin lunastetuksi, ainakin Skuutio on ollut tempauksellaan luomassa piirun verran avoimempaa kaupunkikuvaa.

Skuutio Annankatu 21 (Emporiumin alakerta). www.skuutio.com

Pieni kahvila

Kahvila Taikalamppu on jo legenda. Omaperäisyydessään ja tunnelmallisuudessaan ylivertainen kahvila hellii sisään piipahtajaa muun muassa paikan päällä leivotuilla mantelipossukkailla. Kahvilan nurkassa on piano, jota tolkku päässä soittava asiakas saattaa päästä pimputtelemaan ja punaisesta kaapista löytyy leikki-Stockmann. Kokoontuupa tiloissa kerran viikossa seitsemän hengen venytysjumpparyhmäkin. Kahvilan omistaja Kirsti on yhtä värikäs kuin kahvilansakin.

“Täällä kaikki voivat tehdä arkisia askareitaan. Teen kaikki leivonnaiset itse, koska se on niin kivaa, mutta ambitioni on tehdä sanoituksia oudoilla kielillä.”

Kahvila Taikalamppu, Torkkelinkatu 21

Rekisterikilpi

Amatsonia-ohjelman juontajana ja Harness Piercing Studion pyörittäjänä tunnetuksi tulleen Yazkan KUR-1 -rekisterikilvellä varustettu musta citymaasturi on tuttu näky Punavuoressa.

“Rekkarin keksi entinen tyttöystäväni, ja se tuntuu herättävän oikeanlaista hilpeyttä ihmisissä”, kertoo Yazka.

Itse rekisterilaatta on kulkenut viimeisen viiden vuoden aikana aivan liian monta autoa läpi ja on myös liberaalina pysäköijänä tunnetun Yazkan nimissä kerännyt enemmän kuin oman osansa parkkisakkoja.

“Jengi ottaa autot liian tosissaan.”

Espresso

Kaikki espressosta! Pursimiehenkatu 25:n harmaassa kivijalassa sijaitsee kahvifriikin taivas. Kaffecentralenin myymälä on pyhitetty kahvikulttuurille ja parhaalle italialaiselle kahville. Kaffecentralen tuo maahan laatukahveja ja kaikkia kahvihampaan hellimiseen tarkoitettuja laitteita. Kahvia myydään papuina tai jauhettuna, vähittäiserissä tai tukussa. Kahvilaitteita koti-tai ammattikäyttöön.

Italialaisen kahvielämyksen voi kokea Kaffecentralenin etuhuoneessa, missä kulloinkin vuorossa oleva “barista” keittää kaupungin ehdottomasti parhaan espresson. Poseeraaminen on parin neliön Kaffecentralenissa mahdotonta, mutta keskitytäänkö asiaan? Danesia, Monterivaa vai Moakia? Vai pitäisikö tänään kokeilla Danesin Danciocia, cioccolata caldaa, aitoa italialaista kaakaota?

Kaffecentralen, Pursimiehenkatu 25.

Malli

LIVE Lööpit ovat tikahtua Kate Mossin kokkelisekoiluihin, kun suloinen Julia Välimäki puhaltelee teekuppiinsa.Vuosi sitten hän lähetti ujon sähköpostin Jyväskylästä maan mahtavimpaan mallitoimistoon Paparazziin. Pian sen jälkeen hän seisoi Helsingissä Talvipuutarhan edessä Ninja Sarasalon stailaamana.

“Yritin olla reipas ja näyttää kuvissa parasta puoltani.”

Joka on..?

“Oikea. Sitten tajusin aika äkkiä, että kuvista tulee parempia jos en yritä poseerata, olen vain ihan luonnollinen. On tärkeää, että malli tuo kuvaan tunnelman rajauksen ulkopuolelta.”

Talvipuutarhan jälkeen Julia on jo ollut Milanossa ja Dublinissa sekä kuukauden Pariisissa.

“Se oli isoin juttu, jonka olen tehnyt ilman äitiä”, sanoo Julia, joka laskee päiviä 18-vuotissyntymäpäiväänsä.

Julian kuva on tuoreimmassa Tank-lehden kannessa, ja Italian Voguessa, joka on maailman arvostetuin muotilehti.

“Mutta äiti sanoi, että yhtään koulupäivää ei jätetä väliin mallitouhujen takia.”

www.paparazzi.fi

Humidori

Fennia-kortteliin hyvin kotiutunut panimoravintola Teerenpeli palvelee erinomaisesti myös sikarinystäviä, niin satunnaista tupruttelijaa kuin tosi aficionadoakin. Ravintolan tiloissa on hyvin hoidettu humidori, jossa on tarjolla lähes 60 eri sikaria, joko paikan päällä pössyteltäväksi tai mukaan otettavaksi. Ja mikä parasta, pöllit irtoavat vähittäiskauppahintaan. Esimerkiksi klassinen Montecristo I kustantaa 18,90 €. Valikoimassa on kuubalaisten lisäksi myös muita Etelä-Amerikan herkkuja. Arki-iltana sopii sytyttää vaikka pönäkkä Joya de Nicaraguan Robusto (8 €) tai miedompi dominikaaninen Hommage Corona (6,50 €). Haikujen seuraksi sopii mainiosti talon itse kypsyttämä, Speysidessa tislattu viski.

Ravintola Teerenpeli, Vuorikatu 16.

Sähköliike

Punavuorenkadulla sähköliikettään pitävä Jorma Siro määrittelee itsensä Viimeiseksi mohikaaniksi. Sähköliike Siro onkin olennainen osa Rööperin kaupunkikuvaa, jossa se on palvellut asiakkaitaan jo kohta kolmekymmentä vuotta.

“Punavuoressa oli aikoinaan kymmenen sähköliikettä. Nyt jäljellä on enää puotini. Täällä käy asiakkaita jo kolmannessa sukupolvessa.”

Ravintola Torin naapurissa sijaitseva liike on niin täynnä tavaraa, että liikkuminen tapahtuu pieniä intiaanipolkuja pitkin. Tavarataloista voi löytyä laajempi valikoima, mutta Siron liikkeeseen monet asiakkaat saapuvat juuri sen persoonallisen tyylin takia. Myös takahuonetta hallitseva iäkäs susikoira näyttää kuuluvan kiintokalusteisiin, eikä lattialla lojuvia koirankeksejä osaa oikein ihmetelläkään.

Sähköliike Siro, Punavuorenkatu 2. Aukioloajat vähän miten sattuu huvittamaan.

Piilopaikka

Aleksanterinkadun Kruununhaan päässä sijaitseva Ritarihuoneen puistikko on ainutlaatuinen rauhan tyysija Helsingin ydinkeskustan vilinässä. Vaikka puistikko sijaitsee vain kivenheiton päässä Kauppatorilta, saa siellä lähes aina istuskella täysin omassa rauhassa. Tuuheat koivut suojaavat pientä aukeamaa katumelulta kolmelta puolelta, komean uusgoottilaisen Ritarihuoneen seisoessa tyynen arvokkaasti vartiossa pohjoisreunalla.

Puistikko on omiaan romanttisiin kohtaamisiin ja kaikenlaiseen kuherteluun, mutta ympäröivät puut saattavat antaa väärän näkymättömyyden tunteen. Julki-irstailuun taipuvaisten on hyvä pitää mielessä, että viereisen presidentinlinnan kamerat kuvaavat suoraan kohti.

Ritarihuoneen puistikko, Aleksanterinkadun ja Mariankadun kulma.

Arcade-peli

Tennispalatsin yläkerrassa jytkyy. Kyse ei kuitenkaan ole elokuvien äänitehosteista, vaan arcade-tanssipelistä Dancing Stage Fusion. Pelin ääressä hengaa teinejä vesipulloineen ja pyyhkeineen. Joukossa on yllättävän paljon poikia.

“Tanssiminen on siistiä. Se vaatii paitsi rytmitajua, niin myös kovaa kuntoa. Hienoa on myös, että tässä voi otella toista vastaan”, tanssipojat kertovat.

Ja näin se toimii: tanssisimulaattoria ohjataan jaloilla. Nuoli näyttöruudussa kertoo, mihin neljästä täpästä käpälän pitää osua ja tahti kiihtyy koko ajan.

“Tennarin tanssipeli on paras, se on hieman syrjässä ja siinä on hienot tehosteet ja parhaat biisit. Ja paikka on auki aika myöhään.” Ja tämä kaikki eurolla. Halvempaa kuin tavalliset tanssitunnit.

Dancing Fusion, Tennispalatsi.

Keskustavessa

Akateemisen kirjakaupan Keskuskadun myymälä ei ole pelkästään pohjoismaiden suurin kirjakauppa, vaan eräs Helsingin kulttuurielämän arkisista kohtauspaikoista. Siellä on lähestulkoon mahdotonta asioida edes aamuyhdeksältä törmäämättä vähintään puoleen tusinaan kulttuuripersoonaan. Lisäksi myymälän toisessa kerroksessa sijaitsevat yleisövessat ovat myös monen keskustassa hädän yllättämäksi tulleen pelastus. Ne ovat maksuttomat, aina moitteettoman siistissä kunnossa. Jonoa ei ole juuri koskaan. Ja jos pokkaa riittää, voi matkalla napata hyllystä täysistunnolle lukemista mukaan.

Akateeminen Kirjakauppa, Keskuskatu 1. Arkisin 9-21, la 9-18

Viinikellari

Viinilista, joka heti kärkeen esittelee 37 erilaista samppanjaa, saa viininhimoisessa asiakkaassa aikaan vauhtisokeuden. Tarttuisiko piskuisen Vilmartin Grande Réserve Brutiin (54 €) vai laittaisiko pöydän kerrasta sileäksi jumalaisella Krugin vuosikerran 1989 luksustuotteella (220 €). Jos palkkapäivään on vielä matkaa, voi illan toki hoitaa maltillisemminkin. Carelia hinnoittelee viininsä helsinkiläisittäin poikkeuksellisesti kiinteällä katteella; kertoimella 3 tai 4 olevia ryöstöpulloja ei täältä löydä. Milloin paikalla sattuu olemaan sommelier Tuomo Laitinen, kannattaa häntä tarttua hihasta viinivalinnan suhteen, sillä Carelian lähes 300 nimikkeen lista saattaa uuvuttaa valveutuneenkin harrastajan.

Ravintola Carelia, Mannerheimintie 56.

Kassa

Pietu Korpelainen on piristävä poikkeus usein apaattisten market -kassojen joukosta. Sokoksen S-Marketissa työskentelevä Pietu hoitaa hommat ammattitaidolla ja hymy huulessa. Silmiin katsova ja “hyvät päivän jatkot” toivottava kassa hoitaa hankalatkin asiakkaat huumorintajuisesti ja saa jonossa seisovat unohtamaan kiireensä.

“En ole lainkaan yllättynyt Pietun nimeämisestä”, toteaa Sokoksen S-Marketin päällikkö Raimo Vellamo.

“Pietu huomioi jokaisen asiakkaan ja saa heiltä paljon kiitosta”, kehuu Vellamo.

Pietu tuntuu aidosti pitävän tekemästään työstä.

“Olisivathan päivätkin pitkiä, jos töitä tekisi aina naama peruslukemilla”, sanoo Pietu ja hymyilee - veikeästi.

S-Market Asematunneli.

Cover-bändi

LIVE Mitä syntyy kolmesta näyttelijästä ja yhdestä poliisista? Kaupungin paras cover-bändi FORK. Musiikin luomisessa vain omia äänijänteitään käyttävä bändi on juuri julkaissut ensimmäisen levynsä Cover To Cover ja keikkarintamalla pitää kiirettä.

“Niitä tulee päivittäin lisää, tällä hetkellä tahti on kolmisen keikkaa viikossa. Teemme pääsääntöisesti yksityiskeikkoja, myöhemmin syksyllä laulamme yleisölle Tavastialla”, kertoo Kasper Ramström a.k.a. Winston Chill, joka hoitaa suullaan muun muassa rumpukompit ja bassoriffit.

Kahden naisen ja kahden miehen FORK on ollut täysipäiväinen pop-bändi kohta kaksi vuotta. Nelikko treenaa stemmoja maanantaista perjantaihin kuusi tuntia päivässä.

Repertuaarissa on reilut 20 kappaletta, Bon Jovia, Robbie Williamsia ja Michael Jacksonia. Ja mikä parasta, yhtyeellä on lauluäänten lisäksi lavakarismaa.

“Viihdymme lavalla ja se välittyy yleisöön. Show on rakennettu kunnolla, kansainväliseen tyyliin. Esimerkiksi stylisti Minttu Vesala on tehnyt meille vaatteet ja meillä on oma valotekniikka aina mukana. Mitä suureellisempaa, sen parempi”, Ramström naurahtaa.

Välillä show on mennyt liiallisuuksiin.

“Levynjulkkarikeikallamme peitimme Savoyn konserttipommeilla. Paikka jäi niin kauheaan kuntoon, että jouduimme palkkaamaan sinne seuraavaksi päiväksi siivoojan.”

Mutta miksi cover-bändi ilman soittimia?

“Jäsenet hallitsivat vääränlaisia soittimia. Ei olisi ollut kovinkaan rock-uskottavaa, jos bändissä olisivat soineet piano, basso ja viulu. Itselläni on klassisen musiikin nokkahuilistikoulutus.”

Ja lavalla siis heiluvat Chiq LaDesire, Cindy Vine, Miles Precious ja Winston Chill.

“Kaikille on kehittynyt lavapersoonat, joten oli luotevaa ottaa taiteijanimet. Fiilis tyssäisi kummasti, jos puolen tunnin keikan jälkeen minut esiteltäisiin Kasperiksi.”

www.fork.fi

Kieltomerkki

Ohittaminen kielletty, matkapuhelimen käyttö kielletty, traktorilla ajo kielletty, tupakointi kielletty. Kieltomerkkejä piisaa ympäri kaupunkia. Mutta joskus sellainen saa jopa hymyilemään, kuten Tavastia-klubin narikan seinän tarraplakaatti, joka käskee jättämään kravatit naulakkoon.

“Se on portsareiden inside-vitsi ja muistutus siitä, että jättäkää narikkaan edes jotain”, naurahtaa Tavastian Juhani Merimaa.

“Kieltomerkkimme on hyvä symboli. Kravatti on anti-rock ja lisäksi se kiristää kaulassa. Veren pitää virrata päästä molempiin suuntiin bailatessa.”

Tavastia, Urho Kekkosen katu 3-5

Yleisönosastokirjoittaja

Tuskin kellekään yleisönosaston kirjoituksia seuraavalle on jäänyt tuntemattomaksi sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos. Hän ottaa kantaa ja lietsoo debattia yleisönosasto-kirjoituksillaan mm. Hesarissa ja Hbl:ssa.

“Kirjoitukseni ovat suoria reaktioita siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Kirjoitan pari kolme juttua kuukaudessa”, Roos kertoo.

Lempiaiheita ovat päivänpoliitiikan lisäksi EU, lasten oikeudet sekä ammattikysymykset kuten yliopiston palkkajärjestelmä.

“Yleisönosastoa luetaan huolella. Olen saanut jopa uhkauksia kirjoitusteni johdosta. Esimerkiksi kriittinen kirjoitus Mauno Koiviston puheesta poiki heti pari puhelua, joissa minut luvattiin tulla ‘käsittelemään’.”

“Kun vielä kirjoitettiin nimimerkillä, tuli lähetettyä paljon räväkämpiä juttuja kuin nykyään. Se oli täyttä sala-ammuntaa.”

Wieninleike

Huoltoasemien jänteisiin wienerschnitzeleihin tottuneilla on ihmettelemistä ravintola Sea Horsen klassikkoannoksessa. Sikalan wieninleike valmistetaan vasikasta, kuori on rapea ja annoksen kruunaavat talon paistetut perunat sekä anjovisfileistä ja voista tehty maustevoi.

“Wieninleike on klassikko, joka on ollut listalla todennäköisesti jo yli 60 vuotta. Se kuuluu tilatuimpien liharuokien top 3:een”, kertoo ravintolapäällikkö Kia Helenius.

Wieninleike 14 euroa Sea Horsesta, Kapteeninkatu 11.

Puutarhuri

Käsityötä, kaivuutyötä, puiden istuttamista ja vanhojen oksien leikkaamista. Kuka tällaista enää koneiden aikana tekee? Puutarhuri Pauli Holopainen.

“Puutarhurointi on muutakin, kuin pelkkää istuttamista tai oksien leikkausta. Rakennan myös laattakäytäviä ja pihakokonaisuuksia”, 37-vuotias Holopainen kertoo.

Hän on onnistunut mullistamaan monen monta aavikkoa vehreään kukoistukseen, esimerkiksi Sinebrychoffin puistoon rajautuvalla yksityispihalla. Mutta mikä puiden kaitsimisessa viehättää?

“Saa olla ulkona. Homma on monipuolista, kahta samanlaista päivää ei näe. Kädenjäljen huomaa konkreettisesti”, Kauniaisista puunoksalta tavoitettu Holopainen luonnehtii.

Takana on jo kaksi vuosikymmentä puutarhurin työssä, opit ovat isältä peräisin. Holopainen on jo toisen polven puutarhuri. Hänen isänsä Aimo nimittäin toimi aikoinaan Helsingin kaupunginpuutarhurina.

Hämähäkkinainen

LIVE Camilla Ekbergillä itsellään on kaksi jalkaa, mutta taloudesta niitä löytyy 2000. Kodin hämähäkkihuoneessa nimittäin asustaa 250 hämähäkkiä, heidän joukossaan muun muassa Blondi, Sykkyrä ja Emilia - kaikki omissa terraarioissaan.

“Ensimmäinen tuli minulle vähän vahingossa ja siitä se sitten lähti”, kertoo Ekberg.

Kaikki Ekbergin hämähäkit ovat myrkyllisiä ja isoimmilla on jopa kahden senttimetrin hampaat.

“Vain muutama vieraista on ollut ”yök yök”, mutta yleensä kaikki haluavat katsoa niitä.”

“Hienointa hämähäkeissä on se, ettei niitä voi kesyttää. Ne eivät opi tunnistamaan ketään, vaan ovat pala villiä luontoa.”

Bagel

Miten voivat suomalaisen donitsiketjun vesirinkelit maistua paremmilta kuin lahdentakaiset serkkunsa?

“Kävimme New Yorkissa ottamassa bagel-oppia ja ajattelimme tehdä vielä vähän parempia”, kertoo Tero Lassila Arnoldsista.

“Bageleitamme ei tehdä valmiiksi odottelemaan, kokoaminen tapahtuu ostajan silmien edessä. Täytteet saa itse valita, ja ne ovat ihan oikeata kamaa. Ei siis mitään valmistahna-juttuja.”

Laiskemmille on tarjolla kahdeksan valmiiksi mietittyä täytekokonaisuutta, savulohesta poroon ja texmexistä salami-sinihomejuustoon. Hintaa esitäytetylle bagelille kertyy reilut neljä euroa. Huhujen mukaan makuarkkitehtina on toiminut itse Harri Syrjänen. Arnolds ei kommentoi kokin osuutta bagel-sopassa, mutta ehkäpä maku puhuu puolestaan?

Arnold’s, esim. Forumin 1. kerroksessa.

Häviäjä

Snägäripalvelu

Karhupuiston Harrin Nakki on täyden palvelun nakkikioski. Siellä saa jopa maistaa etukäteen paikan chili-, valkosipuli-, curry- ja perusmajoneeseja. Vaikka alueella onkin hieman rauhaton maine, on Harrin Nakin öisessä snägärijonossa hyvä mieli.

“Meille asiakas on ihminen jota palvellaan niin, että tämä lähtee tyytyväisenä pois”, kertoo Harri Kohonen.

“Jos joku vaikka haluaa iltapalansa kaikilla majoneeseilla ja täytteillä, niin laitetaan. Meillä saa kaikkea.”

Niinhän sitä sanotaan: Hyvä mieli on puoli ruokaa.

Harrin Nakki, Agricolankatu 11

Teuvoa on potkittu julkisesti päähän enemmän kuin ketään ja hänen päälleen on konkreettisesti syljetty. Mutta se ei ole miestä lannistanut. Päinvastoin. Hän on hyvien häviäjien kiistämätöntä aatelistoa. Näin esimerkiksi Loman kommentoi valitsemistaan Suomen huonoiten pukeutuvaksi mieheksi:

“Hieno tunne olla ykkönen. Olen tottunut voittamiseen viime aikoina. Minut on juuri valittu Suomen huonoimmaksi laulajaksi ja johdan Turhin Julkkis-nettiäänestystä. Seuraavaksi mut varmaan valitaan Suomen huonoimmaksi ihmiseksi.”

Vitsailusta huolimatta jotkut jutuista ovat oikeasti koskeneet.

“Olen helposti kiusattava tyyppi, kun olen tällainen draama queen. Tiedän kyllä ketkä minua lyttää ja niitä harmittaa, kun olen heille vain ystävällinen. Ilkeistä ihmisistä ei kannata välittää. Niillä on vaan paha olla. Pienenä minua pelotti mennä kouluun ja nyt pelottaa mennä kaupungille, mutta ei minua kukaan stylisti tai toinen ihminen kaada. Tämä on vielä pientä mitä olen elämässä nähnyt ja jonain päivänä tulen tosi vahvaksi”, sanoo Teuvo, parhaista luusereista paras.

Klubisekatyöläinen

Alex Kunnari on todellinen klubisekatyöläinen. Hän isännöi Colors-klubia ja on tuonut Suomeen maailman suurimpia deejii-tähtiä, kuten Tiëston, Paul Oakenfoldin ja Paul Van Dykin. Lisäksi Kunnari tekee musiikkia Modulation-nimellä Dallas Superstarsin Heikki Liimataisen kanssa ja on soittanut päätyökseen levyjä jo 16 vuotta. Ulkomaankeikkoja kertyy 50 vuodessa, Ibizalla, Ruotsissa, Venäjällä. Kaiken kukkuraksi Kunnari soittaa 200 iltaa vuodessa mm. Studio 51:ssä, Kaivohuoneella, Sohossa ja Onnelassa.

“Soittamiseen ei kyllästy, kun saa samalla tehtyä muitakin asioita. Ainoa ongelma on, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja.”

Kunnari saa viikottain ihmettelyjä siitä, miksi Ibizalla soittanut dj pyörittää levyjä myös Onnelassa.

“Olen ammatti-deejii, jos haluaisin soittaa Suomessa samaa musiikkia kuin Ibizalla, olisin työtön. Sitä paitsi, ei ravintolamusiikin tarvitse olla huonoa.”

Alex Kunnari mm. Onnelassa ja Studio 51:ssä. www.alexkunnari.com

Tietopalvelu

Helsingin kaupunginkirjaston vuonna 2001 perustama Tietohuoltoasema IGS on jokaisen tiedonjanoisen paras ystävä. IGS:n iloiset sedät ja tädit kaivavat vastauksen mihin tahansa esittämääsi kysymykseen, oli sitten kyse tampio-sanan etymologiasta tai kynsimarron tarpeellisuudesta. Ja mikä parasta, kaikki tämä on ilmaista. Vastaus saapuu yleensä muutamassa päivässä, ja sen saa halutessaan myös tekstiviestitse.

Palvelua käytettäessä on hyvä pitää mielessä, että vastauksien nopeus ja perusteellisuus on suoraan riippuvainen kysymyksen mielenkiintoisuudesta sekä löydettävyydestä. IGS ei siis kirjoita puolestasi kouluaineita eikä vältäämättä referoi yhden Google-haun päässä olevia sivustoja.

igs.kirjastot.fi

Salaatti

Kaupungin parasta salaattiannosta etsivän kannattaa suunnata Ludviginkadun Viaan. Kolmisen vuotta listoilla ollut grillattu tonnikalasalaatti (13,90e) on paikan suosituimpia ruokia, eikä suotta. Vaikka reilunkokoiset tonnikalaviipaleet hallitsevatkin annosta, on itse salaattikin onnistunut täydellisesti. Sokeriherneet, ananas ja sitruunakastike muodostavat pirteän mutta harmonisen kokonaisuuden, jonka annokseen piillotetut rapeat wasabiherneet kruunaavat.

“Meillä käy asiakkaita pidemmältäkin nimenomaan tonnikalasalaatin takia. Annos on muuttunut hivenen vuosien varrella, mutta suosio tuntuu säilyneen”, toteaa Vian tarjoilijatar Inke.

Via Ravintola, Ludviginkatu 8-10. Avoinna joka päivä 11-24.

Yhden miehen yhtye

LIVE Monesta yhteydestä tuttu Zarkus Poussa on hämmentävä ilmestys. Harva onnistuu kuulostamaan itsekseen kokonaiselta live-bändiltä.

“Yhdistän elektronisia laitteita ja orgaanisia ääniä. Keikkavarusteisiini kuuluu niin tietokone kuin 1980-luvun analoginen rumpukonekin.”

Lisäksi Poussa soittaa koneiden käytön ohessa kitaraa ja laulaa.

“Olen vahvimmillani laulun ja rumpujen parissa. Itseisarvona ei ole esiintyä yksin. Keikalla saattaa olla joskus myös käyrätorvikvartetti tai stemmalaulajia.”

30-vuotias Poussa aloitti todellisen soolouransa kolme vuotta sitten. Edesmenneen Kerman nurkassa soitetun debyytikeikan jälkeen Poussa on ennättänyt kerätä jopa pienen fanilauman.

“Tietyt tyypit käyvät katsomassa keikkojani useita kertoja. Pikkuhousuja ei ole vielä lähetetty.”

Ja luvassa on lisää sielukkaita rytmejä. Poussa on nimittäin saanut juuri valmiiksi uuden kymmenen biisin levynsä Love Tracks.

ZARKUS: Love Tracks ilmestyy lokakuussa.

Beatboxaaja

LIVE Human beatboxing, suomeksi rytmien tekeminen suulla. Mongolialaista kurkkulaulantaa muistuttava äännähtely on tärkeä osa hip hop -kulttuuria, ja onpa lajilla jopa omat MM-kisansakin.

Suomea tämän syksyn mittelöissä Saksan Braunschweigissa edusti 18-vuotias Jere Pehkonen a.k.a. Iskulaatikko, joka voitti Suomen-karsinnan Turnin’ Festillä Tampereella.

Iskulaatikko aloitti beatboxingin kolme vuotta sitten, kun hän löysi helpoimpien äänten tekniikkaohjeet netistä.

“Alku on hankalaa, mutta kun peruskompin oppii, sitä ei malta lopettaa. Olen jo oppinut kuulemaan, mistä eri äänet lähtevät. Vaikeinta on keksiä uusia ääniä.”

Suulla voi matkia rumpujen lisäksi myös vinyylilevyn raavintaääntä tai vedentippumista. Iskulaatikko treenaa äänenkäyttöään kaksi tuntia päivässä, hallussa on vajaa sata erilaista ääntä.

“Harjoitellessani tukevaa bassosoundia varten heviörinää, ääni meni siihen kuntoon, etten voinut puhua muutamaan päivään.”

Jokaisella beatboxaajalla on oma bravuurinsa. Iskulaatikolla seuraamisen arvoinen temppu on vocal scratching.

“Saan soundista särisevän vetämällä äänen sisäänpäin.”

Kaikki rytmit eivät tule hatusta, mukana on myös covereita.

“Esimerkiksi Justin Timberlaken Rock Your Body. Yleisön suosikki on puolivitsillä vedetty Antti Tuiskun En halua tietää.”

Remonttifirma

Remppafirma Alterno mainostaa itseään sloganilla Kaksi naista ja leka. Kahden alta kolmikymppisen Jennin luotsaama yritys avustaa asiakkaitaan kaikissa remontointiin liittyvissä asioissa alkaen toimitilan tai asunnon etsinnästä ja kuntokartoituksesta kustannuslaskelmiin ja työn seurantaan.

“Monilla asiakkaistamme ei ole aikaa tai halua tehdä kaikkea itse. Pystymme hoitamaan projektin niin, että sovitussa budjetissa pysytään ja ettei asiakkaan makuuhuoneessa loju betonimyllyä vielä seuraavana jouluna”, toteaa Jenni Ojala.

“Toinen tärkeä asia on osata ostaa oikeat materiaalit ja tarvikkeet sekä keskustella alan termeillä remppareiskojen kanssa. Lopputuloksena asiakas saa oman näköisensä asunnon tai toimitilan sovitettuna olemassa oleviin realiteetteihin”, täydentää Jenni Tuominen.

www.alternodesign.com

Kierrätysidea

Hukumme jätteeseen, se on selvä. Mutta jos kaikki olisivat yhtä kekseliäitä kuin Secco-työryhmä, niin maailman jäteongelma olisi piirun pienempi.

Secco koostuu kahdeksasta taiteilijasta ja suunnittelijasta, joita yhdistävä nimittäjä on työskentely kierrätysmateriaaleilla. Seccon myymälästä saa täten ostaa vaikka tietokoneen tai kännykän näppäimistöstä tehtyjä koruja ja näppäimistön piirilevyistä valmistettuja magneetteja.

Jokaisessa tuotteessa killuu hintalappu, jonka “I´ve experienced a lot as...” -tekstistä voi lukea, missä käytössä materiaali on ennen ollut.

Hittejä ovat autonrenkaan sisäkumista valmistetut kassit ja lompakot sekä vanhoista vinyyleistä venytetyt kulhot ja cd-telineet. Talveksi voi hankkia armeijan makuupussista tehdyn vihreänpullean toppatakin. Ei palella.

Secco, Fredrikinkatu 33. www.seccoshop.com.

Vaihtoehtobaari

Kruununhaassa vuoden päivät toiminut Ravintola Piano on löytänyt paikkansa kaupungin baarikentässä. Arkisin lounasravintolana toimiva Piano on auki perjantai- ja lauantai-iltaisin neljään, joka tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon keskustan yökerhojen meluisuuteen ja mainosjonoissa seisoskeluun kyllästyneille. Pianossa soi toisinaan elävä musiikki, mutta pääsääntöisesti suuren ravintolasalin täyttää miellyttävä puheensorina.

Lounaalla käy porukkaa rakennustyömailta, paikalliset seniorit sekä lähiministeriöiden ja virastojen henkilökuntaa. Iltaisin on asiakkaita kolmesta sukupolvesta, kertoo paikan omistaja Kirsi Ikävalko. Pianoon on iltaisin ikäraja 22 vuotta.

Piano, Ravintola & Baari Kruununhaassa, Rauhankatu 15. Arkisin 10.30-14.30, pe-la 23-04. www.ravintolapiano.fi

Design-projekti

Suljetaan kahdeksan nuorta suunnittelijaa viikoksi taloon, annetaan tehtävä ja katsotaan mitä tulee ulos. Uusi tosi-tv-ohjelma? Ei onneksi, vaan design-viikkoon liittyvä taideprojekti Jollaskoti.

“Halusimme nähdä mitä tapahtuu, kun eri alojen lahjakkuudet yhdistävät talenttinsa”, kertoo Pirjo Suhonen IVANAhelsingistä.

Jollaksen kotiin muuttivat Teemu Suviala, Antti Hinkula, Paola Suhonen, Marjukka Mäkelä, Timo Salli, Klaus Aalto, Pieta-Linda Auttila ja Jani Leinonen. Tehtäväksi tuli suunnitella mobiilifilmi Nokialle.

“Lisäksi talossa oli 40 teoksen taidenäyttely sekä kaikille avoimia illanviettoja eri teemoilla. Todellista elävää taidetta.”

www.jollaskoti.com

Jäätelöbaari

Vihdoinkin Helsinki on saanut oman italialaisen jäätelöbaarin. Heinäkuusta lähtien pala Italiaa on löytynyt Kauppakeskus Kluuvista. Mites nyt suu pannaan Berlusconi? Ciao! Gelateriassa on päivittäin tarjolla 24 vaihtuvaa eri makua, eikä tavara ole tusinaa: jätski tehdään paikan päällä italialaiseen tapaan suomalaisista ja italialaisista huippuraaka-aineista. Jäätelö on pehmeämpää kuin kotimainen kermajäätelö, ja sitä annostellaan lastalla. Ei siis tarvitse pelätä edes jätskineidin jännetuppitulehdusta. Vetäjä Hanna Jonesin mukaan parhaiten tekevät kauppansa kaikki suklaan eri maut. Paikan päällä on neljä pöytää, ja valitsemansa jätskimaut saa myös mukaan, 0,5 tai 0,75 litran laatikoissa. Ciao! Gelateria on tarkoitus laajentaa ketjuksi, Vaasakin on jo ilmoittanut kiinnostuksensa. Jätskit paikan päällä 2,70-3,90 euroa, mukaan 4,90/6,90 euroa. TJEU: Frutti di Bosco, marjajogurttijäätelö.

Ciao! Gelateria, Kauppakeskus Kluuvi, Aleksanterinkatu 9, 1 krs.

Snägäripalvelu

Karhupuiston Harrin Nakki on täyden palvelun nakkikioski. Siellä saa jopa maistaa etukäteen paikan chili-, valkosipuli-, curry- ja perusmajoneeseja. Vaikka alueella onkin hieman rauhaton maine, on Harrin Nakin öisessä snägärijonossa hyvä mieli.

“Meille asiakas on ihminen jota palvellaan niin, että tämä lähtee tyytyväisenä pois”, kertoo Harri Kohonen.

“Jos joku vaikka haluaa iltapalansa kaikilla majoneeseilla ja täytteillä, niin laitetaan. Meillä saa kaikkea.”

Niinhän sitä sanotaan: Hyvä mieli on puoli ruokaa.

Harrin Nakki, Agricolankatu 11

Kahvilatyöntekijä

Kaivopihan, eli viralliselta nimeltään Ylioppilasaukion UniCafe olisi ihan tavallisen tylsä laitosruokala ilman Simo Matikkaa. Matikka, 37, on ollut UniCafessa töissä kunnioitettavat 17 vuotta, ensin Dommalla ja nykyään Kaivopihalla. Eikä leipiintymistä näy missään. Lettipartainen Matikka tervehtii kovalla äänellään jokaista sisääntulijaa, häneltä saa suosituksen päivän parhaasta ruoasta, ja tuttujen (eli kaikkien) kanssa vaihdetaan aina pari sanaa.

“En koskaan lähde sillä asenteella liikkeelle, etten tulisi toimeen jonkun kanssa”, Simo kertoo salaisuutensa.

“Tulee iloiseksi, kun ovesta sisään tullessaan näkee Simon naaman”, ylistää myös kollega.

Matikka on muuten huomattu muuallakin. Leikekansiosta löytyvät ainakin jutut Kodin Kuvalehdestä, Hesarista ja Ylioppilaslehdestä, eikä Matikka saa rauhaa edes baarissa iltaa istuessaan: aina joku tunnistaa hänet ja tulee juttelemaan. Jopa Tallinnassa.

Ylioppilasaukion UniCafe, Mannerheimintie 3 b.

Optikko

Siinä kun muut optikot kilpailevat hinnalla ja laajoilla mallistoilla, tarjoaa Vesa Pallasvesa uniikkikehyksiä ja vanhanajan käsityöläistaitoja.

“Kun muut sanovat, ettei onnistu, olen minä jo tehnyt sen. Korjaan kehyksiä, teen uusia vanhan mallin mukaan sekä suunnittelen itse. Nykyoptikot vain myyvät, minä luon,” toteaa vuodesta 1965 alalla ollut Pallasvesa.

Hänen pajassaan syntyvät kehykset ovat ainutlaatuisia ja käyttäjiensä näköisiä.

“Eivät kaikki halua tällä hetkellä muodissa olevia kehyksiä, eivätkä ne edes sovi kaikille. Hyvännäköiset ja persoonallisuutta korostavat silmälasit ovat kuitenkin kaikkien oikeus.”

Sitten seuraa paljastus:

“Olen syyllinen esimerkiksi Esa Saarisen ja Mikko Alatalon silmälasi-imagoihin.”

Vesa Pallasvesa, Optishop Fredrikinkatu 26.

Bileristeily

Ruotsinlaivat on mummoille, Tallinnanlaivat poroille ja Party Boat Nikolai II bilettäjille! Kerää kaverit kasaan, ota oma dj mukaan ja järjestä Helsingin edustalla neljän tunnin etkot. Fregatti Oy vuokraa 1903 valmistunutta entistä höyrylaivaa myös yksityiseen käyttöön aina kun tilaa löytyy. Nikolai starttaa Kauppatorilta pari kertaa päivässä ja Liikkeellelähtömaksu on 750 €. Esimerkiksi 60 hengen seurueella risteilyn hinnaksi tulee 12,5 euroa per jamppa. Lisäksi baaria tulee käyttää vähintään 350 eurolla eli käytännössä riittäisi jos jokainen ostaisi yhden drinkin.

www.fregatti.fi

Lautapelikauppa

Lautapelien suosio ravintoloissa on ollut nousussa jo pitkään. Mutta hei, pelejä voi hankkia myös kotiin. Lautapelit.fi on kaveriporukan ylläpitämä kauppa, joka tuo itse maahan lautapelinsä.

“Olemme erikoistuneet niihin peleihin, joita ei löydy joka marketista”, kertoo toisen omistajan Markus Bremerin vaimo Linda.

Hyllyistä löytyvät myös klassikot, kuten Monopoli, Trivial ja Alias. Kauppaan voi marssia sisään, kertoa illanvieton tyypin ja pelihalun, ja henkilökunta etsii toiveita vastaavan pelin. Tänä vuonna se on enemmistön mielestä ollut strategiapeli Carcassonne, joka valittiin viime vuoden parhaaksi perhepeliksi. Seuraavaksi hitiksi kaupasta ennustetaan tämän vuoden parhaaksi peliksi valittua Menolippua. Kaupan yhteydessä on myös pelihuone, jonne voi kokoontua pelaamaan korttia tai tiskiltä lainattavia lautapelejä. Kaupalla on nimenvaihdos käynnissä, joten Safe Havenin kaipailijoille, Lautapelit.fi on ihan sama paikka.

Lautapelit.fi, Mikonkatu 8 A, 2 krs, Bristolin aula.

Putki

Se lähtee Humallahdelta ja päätyy Töölönlahden luoteisrannalle. 1650 metriä mustaa kovamuoviputkea, halkaisija 1,2 metriä, sisuksissa virtaa merivettä puoli kuutiota sekunnissa – siis 43,2 miljoonaa litraa vuorokaudessa aina toukokuusta lokakuuhun. Vaikka se on paljon, Töölönlahden puhdistuminen vie enemmän kuin aikansa.

Lahden tila on ollut surkea jo sadan vuoden ajan. Puhtaamman meriveden lisäksi lahden pohjan sedimenttejä hoidetaan nyt kemikaaleilla.

Putki on tullut maksamaan Helsingille noin miljoona euroa. Se on pikkuraha siitä, että muutaman vuoden kuluttua Töölönlahdella voi uida ­– jos päättäjillä on kyllin järkeä ja näkemystä – hiekkarannalta. Minkä muun eurooppalaisen pääkaupungin keskusta-alue voisi ylpeillä vastaavalla? Aivan.

Stand up -tulokas

LIVE 30-vuotias Harri Lagström ei kuulu perinteisten stand up –koomikoiden katraaseen, vaan iskee punch linensa aiheista, joihin muut koomikot eivät juuri koske.

“Välillä vain fiksummat saavat jotain irti jutuistani. Tyhmimmät eivät edes tajua nauraa niille. En puhu parisuhteesta juuri yhtään, vaan esimerkiksi Afrikan nälänhätätilanteesta. Median kaksinaismoralismiin olen paneutunut puoli vuotta.”

Tämäkö muka hauskaa? Kyllä. Lagström voitti tänä vuonna Vuoden Stand Up Koomikko Tulokas -tittelin. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana keikkoja on kertynyt jo 170.

“Jopa 30 keikan kuukausia on tullut vastaan. Olen ansainnut elantoni tällä viime helmikuusta lähtien. Välillä tulee otettua lavalla kunnolla turpaan, sillä kokeilen uutta materiaalia heti lavalla.”

Lagström onkin uuttera uusien juttujen keksijä. Samaa repertuaaria tuskin kuulee toistamiseen.

“Viimeksi olen hakannut päätäni seinään jutussa, joka yhdistää taisteluhelikopterihankinnat ja vanhustenhoidon tilan. Se ei vielä toimi.”

Drinkki

Kaupungin parasta drinkkiä metsästäessä parhaaksi valikoitui ehkä hieman yllättäen Sea Breeze, joka on noussut tämän vuoden aikana monessa kuppilassa oluen jälkeen tilatuimmaksi juomaksi. Yksi Sea Breeze -tehtaista on ollut Korjaamon baari. Raikas Sea Breeze on myös hyvin helppo valmistaa vaikka kotona. Kas näin:

• 4 cl votkaa
• 5 cl karpalomehua
• 5 cl greippimehua
• Jäitä
• Koristeeksi limelohko

Ja loppuun pieni varoitus: Elokuvassa Naisen Tuoksu Al Pacino kiskoi muutaman Sea Breezin liikaa, tupeksi käsikranaatin kanssa ja menetti näkönsä. Olkaa varovaisia.

Sitcom-hahmo

“Meillä oli harjoitusjakso Firman ohjaajien Juha ja Rike Jokelan sekä näyttelijöiden kanssa. Löysin Artun hahmon nopeasti puhuvan radiopersoonan pohjalta aika nopeasti, ja sitten se vain oli siinä”, kertoo Artun näyttelijä Tommi Korpela rakkaan lapsensa synnystä.

Televisiosarja Firman Arttu on filosofoiva mainostoimiston johtaja, joka puhuu taukoamatta ja antaa piissiä ja rispektiä kaikille. Artussa on nähty Jari Sarasvuota, Esa Saarista ja Uuno Turhapuroa, mutta hahmo ei ole imitaatio.

“Filosofit Esa Saarinen ja Pekka Himanen ovat lähellä sen takia, että Arttu rakastaa omaa puhettaan, ja käyttää rikasta ja kaunista kieltä, niin kuin filosofit yleensä”, Korpela selittää.

Arttu on hauskinta ja rohkeinta mutta silti uskottavaa hahmonäyttelemistä, mitä suomalaisessa televisiossa on pitkään aikaan nähty. Miten Korpelalla itsellään pysyi pokka toissa kesän kuvauksissa?

“Pystyin loppujen lopuksi improvisoimaan Arttuna, kunhan oli joku haju siitä, mistä repliikissä puhutaan. Tipuin silloin, kun lähdin todella sivuraiteille omien filosofioideni kanssa, enkä enää itsekään tiennyt mitä puhun.”

Firma MTV3:lla tiistaisin klo 20.

Kirjailija

Olemme nähneet kirjallisuuden tulevaisuuden ja sen nimi on Juha Itkonen 30-vuotias ex-basisti(!) julkaisi vastikään toisen romaaninsa Anna minun rakastaa enemmän. Se kertoo suomalaisesta poptähdestä, joka katoaa keskellä mustaa Afrikkaa.

Itkosen kirjalliset taidot ovat sitä luokkaa, että pöytälaatikkokirjailijalle niihin perehtyminen on vaarallista. Voiko Itkosta ylittää? Päästä edes lähelle? Itku ja masennus.

Itkonen on kirjoittajana äärimmäisen tyylitajuinen, mies, joka tietää, että turha sana on vain turha sana. Itkosella on tuntuma kieleen siinä kuin kielellä kitalakeen.

Vetoapuja on epäilemättä antanut työ Apu-lehden toimituspäällikkönä ja toisaalta päätoimittaja Matti Saaren ­– jolle Itkonen osoittaa kirjassa kiitoksensa – pitkämielisyys. Ei kukaan voi naulata sanoja noin kohdalleen leipätyönsä ohessa.

Itkonen tunnetaan myös Rumba-lehden hienotunteisena kriitikkona, joka vuonna 1997 kiitti kolmesti lehden toimituspäällikköä saatuaan arvioitavakseen uuden Ultra Bra-levyn.

Juha Itkonen nousi jo viime vuonna Finlandia-kandidaatiksi esikoisellaan Myöhempien aikojen pyhiä. Nyt on palkinnon aika.

Anna minun rakastaa enemmän (Teos).