Kaupunki 04-07

Lauantaina kello neljältä aamuyöllä Helsingin keskustaan pakkautunut juhlijoiden joukko kanavoidaan busseihin ja takseihin. Alkaa joukkopako lähiöihin, Espooseen ja Vantaalle. Puolessa tunnissa keskustan pääluku supistuu kymmenestä tuhannesta muutamaan sataan. Mitä yön viimeiset vaeltajat tekevät ja ajattelevat? Ja mitä tapahtuu yökerhossa, kun se nukkuu?

03:45

Baarit ovat vilauttaneet pilkkunsa. Levotonta ihmismassaa valuu Rautatientorille jokaisesta ilmansuunnasta. Ihmiset ryhmittyvät omille bussipysäkeilleen valmiiksi letkamaiseksi kuvioksi, ennen kuin bussit ovat edes saapuneet.

Kaksi kolmekymppistä nahkatakkista miestä kulkee naisen luota naisen luo. He yrittävät naurattaa tyttöjä, he yrittävät tehdä parhaansa, mutta flaksi ei vain näytä käyvän. Miehet ovat hyvin sopeutuvaisia; heille on aivan sama mennäkö meille, teille vai heille. Vastaavanlaisia herrasmiehiä näkyy pyörivän Rautatientorilla kymmeniä.

04:15

Ilmapiiri on rauhaton, sillä jonotus busseihin kestää liian kauan. Nuori blondi tyttö huutaa kovaan ääneen ja ottaa itkuraivarit. Ihmisvalli minun ja kuskien välillä on ainakin kymmenen minuutin paksuinen. Takanani mies ryhtyy potkimaan ovea. Miehen täytyisi päästä Keravalle. Selitän miehelle, että nyt ei taida muu auttaa kuin odottaa ensimmäistä aamujunaa.

"Ei Kristus Jeesus, no sille ei voi sitten mitään", toteaa mies.

Edessäni kolme kolmekymppistä miestä kaulailee ja hoilaa kovaan ääneen Pikku G:tä: Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. Viimeisen yöbussin lähtöön on aikaa 15 minuuttia. Portailla nuokkuu kourallinen ihmisiä, jotka ovat liian humalassa ymmärtääkseen lähteä kotiin. Poliisiauto ulvoo kauempana ja edessäni olevaan poliisiautoon viedään nuori siisti nainen pikkutoppi päällään. Tupakkaa tullaan pummimaan säännöllisin väliajoin. Ihmiset pyrähtävät lähteviin busseihin viime hetkellä. Koomiselta tuntuu tilanne, jossa ensimmäinen bussi tungetaan täyteen, niin että hädin tuskin ovi saadaan suljettua, toiseen bussiin kävelee ainoastaan yksi herra. Bussit lähtevät samaan aikaan liikkeelle.

Tusinan verran miehiä istuu portailla. Olemme ystäväni kanssa ainoat naiset paikalla, ja jotkut heistä yrittävät saada meistä vielä viime hetken seuraa kotiinsa. Osa myöhästyi busseista, koska oli nauttimassa grillillä pientä yöpalaa. Toinen osa jättäytyi tahallaan busseista, jos löytyisi jostain vielä hyvät jatkot tai joku "kiva tyttö".

Portailla istuu myös Pohjanmaalta kotoisin oleva Juha, joka ystävällisesti ojentaa käyntikorttinsa istuessani hänen viereensä. Juhan mielestä kaupungilla on öiseen aikaan kiva meininki, eikä hänellä ole kuulemma kiire minnekään. Juha myöntää myös etsivänsä seuraa yöksi.

"Minua on pyydetty Dressmanin mainokseen, koska olen niin karismaattisen näköinen", hän kertoo heti kättelyssä.

04:45

Huomio kiinnittyy huppupäiseen poikaan, joka polttaa tupakkaa hyvin itsevarman näköisenä. Rasmus Grundström, 12, odottaa aseman ovien avaamista, jotta pääsisi lämmittelemään.

"Mä en halua mennä kotiin, joten odotan, että ensimmäiset junat lähtee ja sit mä ajelen niillä edestakaisin. Sitten mä odotan, että ensimmäiset metrot lähtee ja ajelen niillä edestakaisin. Sitten kun bussit kulkee, ajelen niillä ympäri Helsinkiä."

Tiedustelen Rasmukselta, milloin hän sitten mahtaa nukkua?

"Tänään mä nukuin päivällä bussissa, se riittää. Oon viettänyt Rautatientorilla öitä ennenkin, täällä riittää tekemistä: voi esimerkiksi seurata muiden puukkotappeluita. Jos itse menee hakemaan hankaluuksia, niin niitä tulee, muuten saa olla rauhassa. Täällä tapaa ihmisiä, oon mä saanut täältä frendeikin."

Kesken jutustelun Rasmus sanoo voivansa huonosti ja piiloutuu pylvään taakse. Poliisiauto ajaa ohitse.

"Anteeksi, mihin jäimmekään?" hän kysyy miehen elkein palatessaan hetken päästä takaisin ja jatkaa: "Mä tiesin, että kytät ajaisi tästä kohta ohi, mun täytyy nyt vähän vältellä niitä."

Bussipysäkin katoksen alla värjöttelee pariskunta toisiinsa kietoutuneina. Pian selviää, etteivät Jani ja Tanja ole edes miettineet kotiin lähtöä, sillä he ovat tavanneet baarissa tänä iltana. Nuori pariskunta ei ole myöskään tietoinen siitä, miten kauan he joutuvat odottamaan seuraavaa bussia. Tanja kertoo vastustavansa takseja, koska on värjötellyt jo niin kauan ulkona, ettei aio antaa periksi. Jos kertoisin, että ensimmäisen bussin lähtöön on aikaa vielä kaksi tuntia, saattaisi Tanja joustaa periaatteissaan.

05:15

Rautatientori on tyhjillään. Yksi grilli on enää hetken auki, eikä asiakkaita näy. Vanhempi mies tutkiskelee ruokavaihtoehtoja, mutta tokaisee sitten, että ei tässä ollut sitä, mitä olisin halunnut.

Kierrämme asemaa Sokoksen suuntaan. Vastaan kävelee kaksi reippaanoloista japanilaista turistia kamerat kädessä, vyölaukku lantiolla ja lenkkarit jalassa. Yritän saada turisteja pysähtymään kysyäkseni pari kysymystä, mutta he säikähtävät ja ottavat muutaman juoksuaskeleen.

Siirrymme sisätiloihin asemalle. Vastassamme oleva näky yllättää meidät. Aseman lähes joka nurkka on vallattu. Arviolta parisensataa juhlijaa on hakeutunut lämpöön meidän laillamme. Väki koostuu kuhertelevista ja nukkuvista pariskunnista, yksittäisistä nuorista miehistä, muutamasta laitapuolenkulkijasta ja iäkkäämmistä ihmisistä, jotka ovat menossa töihin. Kaikki istuvat asemalla sulassa sovussa, ja monet ovat luoneet uusia tuttavuuksia.

Kaverukset Dang Phi Hieu ja Krisu ovat löytäneet istumapaikakseen lipunmyyntiluukun. Dang on tulossa töistä Zetorista ja odottaa usein ensimmäistä aamujunaa. Krisu puolestaan oli joutunut värjöttelemään Hesarin ulkopuolella tunnin siinä toivossa, että olisi päässyt yöksi baarista löytämänsä tytön luokse. Krisua ei onnistanut, mutta hän oli tyytyväinen, ettei tyttö ottanut mukaansa ketään toistakaan miestä. Ihmiset ovat avoimia tähän aikaan aamusta.

Ensimmäinen kahvila on asemalla jo auki, ja kahvi maistuu taivaalliselle rankan yön jälkeen. Alkoholia nauttivat enää tamperelaiset Kaisa, 16, ja Riina, 17. Tytöt viettivät iltansa Malmilla bileissä, mutta tyttöjen sanoin heidän yösijansa lähti baariin. Nyt he odottavat Tampereelle lähtevää pikajunaa, joka lähteepuolentoista tunnin päästä. Tyttöjen seuraan on hakeutunut kolmekymppinen "Legion", joka kutsuu itseänsä Black Metal Freakiksi. Hän nostelee jalkaansa ylös ja alas ja kuvittelee olevansa Mike Monroe. Minua hirvittää.

Palaamme aseman portaille, joilla Juha istuu samassa paikassa, johon jätimme hänet puolitoista tuntia sitten.

"Olen juonut tässä viskiä yhden hörhön kanssa, ja me juteltiin kaikesta. Sitten lompakko meinattiin varastaa, mutta sanoin, että älä viitti, sattuu mun lompakkoon. Oon vaan tällainen leppoinen ja siisti mies, en viitsinyt edes suuttua."

06:30

Asema alkaa tyhjentyä lähteviin juniin. Junassa viereeni istuu Tommi, 22, joka ryhtyy heti tekemään tuttavuutta.

 "Näin filosofisesta näkökulmasta olen utilitaristi eli haluan päästä mahdollisemman halvalla, siksi menen ensimmäisellä junalla."

Tommi jää usein odottamaan ensimmäistä junaa, sillä hänestä on hienoa tavata ihmisiä riippumatta heidän erilaisista taustoistaan. Kuinka suvaitsevaista. Hänen mielestään odottelu tuo yhteenkuuluvaisuuden tunteen, sillä kaikilla on sama tavoite. Lopuksi hän kuittaa puheensa:

"Kyllä sulla on kauniit silmät, mihin sä olet menossa?"

Yökerho nukahtaa

Kuusisataa vierasta ja valomerkki. Mitä jää jäljelle?

Juhlijan huvin hetket kärjistyvät yökerhoon: viikonlopun viidakko kihisee drinkkilaseja, tyylikkäitä vaatteita, seksiä ja juhlan tuntua. Helsinki Clubilla asiakkailla on käytössään neljästä viiteen tuhanteen lasia, neljä baaritiskiä, kahdeksan baarimestaria ja tuoreeltaan uusittu sisustus. Entä kun juhlat ovat ohi? Mitä tapahtuu yökerholle?

03:00

Ovi suljetaan. Sisällä meno jatkuu vielä tovin, kuten aiemminkin, mutta julman oloisten ovimiesten ilmeet muuttuvat hetki hetkeltä piirun verran kireämmiksi. Luotiliivit painavat takin alla, ja tipeistä huolimatta koti-ikävä alkaa kalvaa jo karskeintakin miestä.

03:29

Valomerkki. Musiikki jatkuu, mutta henkilökunta lopettaa myynnin ja kiirehtii siivoamaan juhlijoiden jälkiä. Tavallisesti ravintolahenkilökunta vastaa pöytien siisteydestä, siivoojat lattioiden.

Ensimmäisenä katoavat tuhkakupit, ja yläkerran baarin tiskin takana piileksivä astianpesukone pörähtää käyntiin. Myös tyhjät lasit alkavat kulkeutua tiskien reunoille muuriksi. Suurin osa astioista pestään kolmen ravintolan yhteisessä pääkeittiössä. Narikkaan alkaa välittömästi muodostua jonoa.

03:40

Musiikki loppuu. Osa baarimestareista ryhtyy päättämään eli laskemaan illan myyntiä ja tilittämään kassoja. Tavallisesti perjantaiyön saldo on noin 75 prosenttia viikon huippuillan, lauantain, myynnistä.

Muotoseikoilla ei ole enää merkitystä, ja kolme plokkaria kahmii pöydiltä tyhjiä laseja tarjottimien ja käsien sijasta suoraan astiapakkeihin.

Astioiden jälkeen katoavat järjestelmällisesti roskat: pillit, sitruunanviipaleet, tyhjät savukeaskit ja katkenneet tupakat. Helsinki Club tuottaa yksittäisenä perjantai-iltana noin kuusisataa litraa roskaa.

03:55

Vielä parikymmentä asiakasta viivyttelee jo autioituneessa yökerhossa. Kellon käydessä henkilökunta muuttuu entistä ärtyneemmäksi, vaikka keskinäiset puheet sivuavat jo helpottuneina vapaa-ajan asioita. Ovimiehet patistavat viimeisiä hoipertelijoita kohti ulko-ovea varsin tuimin ottein.

Pöydät ovat jo lähes tyhjät, ja tuhkakupit kiiltävät jälleen puhtaana, valmiina siirrettäviksi takaisin pöytiin. Ensin pöydät kuitenkin pyyhitään kosteilla räteillä.

04:15

Giant Robotin Tuomas Toivosen ja design-kollektiivi M41LH2:n suunnittelema klubi on valaistu ja autio. Äsken niin vilkkaasta viidakosta puuttuu jotain. Yökerhon valaistuksenkin arvon ymmärtää vasta, kun se muuttuu: kirkkaassa valossa tyhjä Hesari voisi melkein olla vaikka varastohalli.

Henkilökunta kaipaa kotiin. Ylimääräiset, toimittajatkin, toivotetaan kohti ulko-ovea mahdollisimman pian.

Tiskijukka kuitenkin istuu vielä kopissaan ja tarkkailee tyhjää tilaa kuin puujumala.

04:30

Henkilökunnan työvuoro päättyy virallisesti. Viiteen mennessä yökerho on tyhjä. Väliin jää tovi vapaa-aikaa, jonka henkilökunta käyttää mielensä mukaan. Työvaatteista vaihdetaan vapaalle, juodaan kahvit ja ruokaillaan.

"Hesarilla ei jatkoja järjestetä", toteaa ravintolapäällikkö Niko Hallamäki. "Mutta viereisessä hotellissa niitä on joskus pidetty. Huoneet tosin otetaan omaan piikkiin."

Viimeisenä poistuu vuorovastaava. Hän lukitsee ovet ja kantaa vastuun, mikäli jotain unohtuu.

07:00

Aamusiivoojat saapuvat paikalle. Noin seitsemänsadan neliön tilaa siivoaa arkisin kaksi ja viikonloppuisin kolme siivoojaa. Yksistään lattiassa on kuutta erilaista pintaa, niinpä aikaa kuluu enemmän kuin samansuuruisen toimiston puhdistamiseen. Tänä yönä lattioilla odottaa peräti kaksi oksennuslammikkoa. Yleensä yksi riittää.

12:00-15:00

Siivoojat ovat saaneet työnsä päätökseen. Hälyttimin, kameroin ja liikeentunnistimin varustettua tilaa vartioi ympäri vuorokauden viereinen hotelli. 12 tuntia sulkemisen jälkeen Helsinki Club on valmis uuteen iltaan.

Mieluummin taksi kuin...

03N

Reitti: Rautatientori-Itäkeskus-Kontula-Mellunmäki-Länsimäki

Jos satut matkustamaan Länsimäkeen, pidä varasi. Ensiksi joudut ottamaan bussissa vastaan Bohemian ja Eastclubin asiakkaat, minkä jälkeen kiertämään heidän kanssaan tunnin ympäri Helsingin gettoaluetta. Kun luulet jo nähneesi yhdelle illalle tarpeeksi, bussi pysäytetään Helsingin ja Vantaan rajalla ja lippusi tarkastetaan. Bussi viettää Vantaan puolella aikaa yhteensä kolme ja puoli minuuttia, mutta jos et ole hankkinut seutulippua, sinut pistetään kylmästi kävelemään Länsimäen yöhön.

04N

Reitti: Rautatientori-Roihuvuori-Vuosaari

Tämän reitin sanotaan olevan pahin kaikista. Matkasi tulee sisältämään uskomattoman määrän uskomattoman humalaisia nuoria, uskomattomia syitä tappeluihin ja uskomattoman määrän oksennusta. Lisäksi matka kestää uskomattoman kauan ollakseen totta.

05N

Reitti: Rautatientori-Malmi-Jakomäki-Puistola.

Useat keski-ikäiset miehet, joiden ilta on venynyt pilkkuun asti, matkustavat tällä linjalla perheittensä luokse Malmin ja Puistolan omakotialueille. Suomalaisen keski-ikäisen perusjätkän kärsivällisyys ei tunnetusti ole kovin pitkä, ja viimeistään, kun matkaa on taitettu puoli tuntia, alkaa purnaaminen. Tässä vaiheessa ollaan Jakomäen ostarin kulmilla, ja kaikki jakomäkeläiset viedään kotioviensa eteen. Kun Jakomäkeä on kierretty kymmenen minuuttia, ollaan jälleen samalla ostarilla, josta Jakomäki- sightseeing alkoi. Kun keski-ikäiset kitisevät vieressä kuin leikki-ikäiset, toivoisit olevasi ihan missä vain muualla.

Pysäkkejä, joilla ei ole aina kiva jäädä pois

Mellunmäen metroasema: Bussipysäkki sijaitsee melkein sillan alla, jossa näkyvyys on huono, ja kuka tahansa voisi tulla yllätetyksi. Sillan alta löytyy humalaisia, narkomaaneja ja liian reipasta nuorisoa.

Kontulan ostoskeskus: Pysäkit sijaitsevat aukealla paikalla, mutta ostoskeskuksen baarit houkuttelevat lähistölle hämäräperäistä porukkaa.

Pihlajamäen ostoskeskus: Pysäkin vieressä on grilli, ja grillin ikkunassa kalterit.

Tattariharjuntie: Ympäristö on rakennusvaiheessa: valot puuttuvat, ja tie on tehty mudasta.

Paavalinkirkon pysäkki: Onko puistossa tänään humalaisten hullut päivät vai narkomaanien namikestit?

Ja lattialta löytyy...

Mitä kuutisensataa vierasta jättää jälkeensä? Tavallisin Helsinki Clubilta kyselty löytötavara on kaulaliina, sitten tulevat hatut ja hansikkaat. Kännyköitä lattioilta löytyy viikoittain pari kolme. Lähes aina ne kuuluvat miehille, sillä naisten käsilaukusta luuri ei putoa yhtä herkästi kuin taskusta.

Tavarat kirjataan illan päätteeksi tuntomerkkeineen kalenteriin, jota säilytetään yön löytölapsien kanssa ravintola Memphiksessä. Näin etsivä löytää ne jo seuraavana aamuna.

Nuohosimme lattiota.

Nämä löysimme:
130 tulitikkua
28 savuketta
5 sytytintä, kaikki merkkiä Colt
2 täyttä siiderituoppia
2 vapaalippua Jumo Jazz Clubille
2 huulikiiltoa
1 Nokian matkapuhelin
1 musta nahkalompakko
1 HKL:n matkakortti
1 Lumenen puuteri
1 kengänkoron pohjaosa
1 L’Oréalin ripsiväri
1 Nordean pankkikortti