Kuulkaa tätä.
Pirtissä oli valoisaa ja aurinko paistoi pöydälle ja lattialle mansikkamaan puoleisesta ikkunasta. Seinäkello tikitti, jääkaappi surisi ja lakkasi. Toiset nukkuivat. Edessäpäin seinän takana olivat ruohokentät ja sauna, puut, kivet, pensaat, ranta ja meri. Hän mietti, että muutaman päivän perästä juhannus olisi takanapäin. Ihmisellä on aina näin aamulla aikaisin hyvä ja virkeä olo. Ulkona on kirkas ja lämmin kesäaamu. Ihminen odottaa, että tulee juhannusaattopäivä ja juhannusaattoyö ja juhannus, kaksi lämmintä valoisaa pyhää ja juhannusseurat joella ja sitten arkipäivä, yhtä lämmin ja valoisa, mutta ihan erituntuinen.
Ote on Antti Hyryn kirjasta Maatuuli (1980). Varsin harvoin tarkkailemme ympäristöämme tällaisella hartaudella. Juhannus saattaa olla siinä poikkeus. Vaikka tänä vuonna ei saatu kirkasta kesäaamua taikka lämpimiä pyhiä, Hyryn arkisissa ajatuksissa ja rauhallisuudessa on jotain juhannukseen hyvin sopivaa. Juhannuskokon olette varmasti nähneet kaikki. Se on komea etenkin silloin, kun liekit nuolevat kohti taivasta ja ihmiset ovat sankoin joukoin kerääntyneet tulen ympärille. Taivas painuu kohti tummansinistä. Valo ei lopu yöhön. Keskikesän juhla.
City ei käynyt katsomassa kokkoa. Sen sijaan pyörähdimme Vuosaaressa, Kontulassa, Käpylässä, Kulosaaressa ja jo perinteeksi muodostuneilla We Love Helsinki -juhannustansseilla.
Taltioimme tunnelmia juhannusviikonlopun kaupungista ja ihmisistä. Tsekkaa lyhyt videokooste tästä:
