Keith Armstrong - Kuningas Keke

HJK:n valmentaja Keith Armstrong ei pidä sosiaalijalkapallosta, ei saunasta eikä makkarasta. Hän ei myöskään pidä Antti Muurista huonona maajoukkueluotsina eikä siitä, että häntä kutsutaan edelleen brittivalmentajaksi. Hän rakastaa aasialaista keittiötä ja pitää itseään hyvänä valmentajana. Onhan taskussa tuore jalkapallon Suomen mestaruus.

Keith Armstrong saapuu Korkeavuorenkadun turkkilaisravintolaan hopeisella Volvo S 60:llä suoraan huonekalukaupoista. Hän etsii uutta lasivitriiniä vastaremontoituun keittiöönsä Tampereelle. Collegehousuihin ja harmaaseen Newcastlen jalkapallojoukkueen neulepaitaan pukeutunut Armstrong laskee puhelimensa, Nokian viimeisimmän Communicator-mallin, pöydälle.

“Nykyään puhelimet ovat liian pieniä. Minulla on hävinnyt kännykkä jo parikymmentä kertaa. Tämän hankin siksi, että se on tarpeeksi suuri. Tiedän aina, onko se mukana", kertoo Armstrong.

Haastattelu keskeytyy. Tarjoilija tuo ruokalistat ja haluaa välttämättä kertoa ruokalistan sisällöstä sekä suositella annoksia.

Pikkulinnut lauloivat, että tulit alun perin Suomeen naisen perässä.

“Joo, olen kuullut saman huhun. Tulin tänne kyllä ensimmäistä kertaa pallon perässä. Se oli vuonna 1979. Newcastle oli tarjonnut minulle sopimusta ja olin juuri joukkueen managerin toimistossa allekirjoittamassa papereita, kun hän sai puhelinsoiton Suomesta. Oulun Palloseuralle oli luvattu pelaaja ja alun perin silloisen Skotlannin maajoukkuepelaajan Jim Pearsonin piti lähteä, mutta hän oli vielä loukkaantunut.

Satuin olemaan lähimpänä manageria, joten minut passitettiin Suomeen. Puhuin vain lyhyesti OPS:n puheenjohtajan kanssa puhelimessa. Hänen aloituksensa oli: ‘Hi, this is Matti Heikkinen from Oulu, Finland. Will you come and play for my football team?’"

Olet ollut vuosia tv:ssä kommentaattorina, viimeksi moottoriturpana jalkapallon MM-kisoissa. Milloin alkoi suomi taipua?

"Tapasin naisen ja jäin vakituisesti Suomeen asumaan vuonna 1984. Tällöin opettelin puhumaan suomea. Sanoin joukkuetovereilleni, ettei minulle saa puhua englantia kuin hätätapauksessa. Ensimmäiset sanani suomeksi olivat yksi lonkero ja yksi pitkä (lausu: uks lonkuro ja uks pitka). Ajattelen kyllä vieläkin englanniksi."

Suomen passihan sinulla on ollut jo kymmenen vuotta?

"Kyllä, mutta monessa asiassa olen pysynyt englantilaisena. En käy saunassa, en syö makkaraa enkä juo juurikaan olutta, ainoastaan lageria kiinalaisen ruuan kanssa. Tapa juurtui pelatessani ammattilaisena Hongkongissa 1980-luvun alussa.

Ärsyttävintä on se, että esimerkiksi Shefki Kuqista puhutaan lehdistössä suomalaisena, vaikka hänellä on ollut Suomen passi vasta reilun vuoden. Olen ollut Suomen kansalainen vuosikausia ja silti minusta käytetään termiä brittivalmentaja."

Englantilaiset ovat tunnetusti jalkapallohullua kansaa, mutta mistä sinä sait kipinän jalkapalloon?

"Pääsin vuonna 1962 kaverini ja hänen isänsä kanssa katsomaan Newcastlen ottelua Southamptonia vastaan. Oli melkoinen kulttuurishokki, kun 25 000 ihmistä hurrasi kotijoukkueelle. Sen jälkeen jalkapallo on kuulunut elämääni. Äitini suuttui aina, kun olin potkinut tennareista kärjet hajalle. Ensimmäiset nappikseni ostin vuonna 1967 käytettynä kaveriltani viidellä shillingillä eli vajaalla puolella eurolla. Meillä ei ollut varakas perhe, joten se oli kova raha siihen aikaan."

Haastattelimme entisiä valmennettaviasi. He kuvailivat sinua näin: "Vittumainen valmentaja, joka ei kaveeraa pelaajien kanssa" ja "Itsepäinen ja peluuttaa aina samoja pelaajia"...

“Olin aika jäyhä alasarjoissa valmentaessani, kokematon ja kunnianhimoinen. Kun valmensin Rovaniemellä, meillä oli peli Jyväskylässä. Lähtö oli jo kuudelta aamulla. Yöllä oli ollut sähkökatkos. Yksi pelaajamme oli myöhässä tapaamisesta, sillä hänen kelloradionsa ei ollut hälyttänyt. Mies tuli paikalle puoliunisena polkupyörällä kilometrien päästä. Sanoin hänelle, ettet taida välittää pelata, kun et edes varaherätyskelloa hankkinut.

Käskin bussikuskin laittaa ovet kiinni ja lähdimme ilman häntä. Kyseinen pelaaja ei koskaan myöhästynyt enää.

Tietyissä asioissa voi pelaajien kanssa kaveerata, mutta jos heillä on saunailta tai risteily, pysyn kaukana sieltä. Kun vähän peliaikaa saaneet pelaajat ottavat pari drinkkiä, he tulevat repimään hihasta valittaakseen.

Joku on väittänyt minua jopa diktaattoriksi. Olen sitä mieltä, että jos minä olen valmis antamaan sata prosenttia, niin kaikkien muidenkin pitää olla.

Valmentajan tehtävä on saada pelaajista kaikki irti, eikä olla heidän kaverinsa. Olen rehellinen valmentaja. Peluutan parasta mahdollista kokoonpanoa ja sanon suoraan pelaajalle, jos hän ei ole tarpeeksi hyvä joukkueeseen."

Millä sarjatasolla pärjäisit pelaajana nyt Suomessa?

“En millään. Vanhetessa tekniikka pysyy kyllä hyvänä, mutta nopeus kärsii. Sitä paitsi olen huonossa kunnossa. Kahden viime vuoden aikana olen kuntoillut vain rakastelemalla."

Haastattelu keskeytyy. Tarjoilija tulee hakemaan pois alkupaloja, joita Armstrong ei puhetulvaltaan ole juuri maistellut. Hän viipaloi kiireesti vielä oliivista kaksi siivua.

Mutta urasi on ollut melkoinen. Olet voittanut pelaajana OPS:ssa kaksi ja Kuusysissä yhden Suomen mestaruuden, Hakan valmentajana kolme kultaa ja nyt HJK:n kanssa viimeisimmän mestaruuden.

"Kuulin juuri, että olen tehnyt 47 maalia SM-sarjassa 160 ottelussa, melkein joka kolmannessa pelissä. Se oli yllätys, sillä pelasin harvoin hyökkääjää. Viimeinen SM-kauteni oli vuonna 1986. Sen jälkeen leikattin molemmat nivuset, takareisi ja nilkka.

Ensimmäinen valmennustehtäväni oli Vaasa IFK:ssa. Sen jälkeen olen valmentanut Ahvenanmaalla, Rovaniemellä, Seinäjoella, Valkeakoskella ja Helsingissä. Yhteensä jo 15 vuotta.

Tuntipalkkani ei tosin ole kovin erikoinen, kun valmentamiseen, video- ja pelianalyyseihin sekä vastustajien scouttaamiseen kuluu noin 70 tuntia viikossa."

Suomessa olet jo valmentajalegenda, mutta haaveiletko valmentamisesta Englannin Valioliigassa tai jossain ulkomaisessa huippuseurassa, jottet vain jää futiksen Neil Hardwickiksi?

"Heh. Tuollaista vertailua en ole aiemmin kuullutkaan. Ei minulla hinku ulkomaille ole, mutta eipä ole tarjouksiakaan vielä tullut. Teen työni niin hyvin kuin osaan. Katsotaan, mihin se riittää. Jos joku huippuseura tarjoaisi kymmenen kertaa enemmän palkkaa, niin ei siinä tarvitsisi edes miettiä."

Paljon on mestaruuksia, mutta Euroopan kentillä menestys antaa odottaa itseään.

“Miksi asiasta on tehty niin suuri numero? Mikä joukkue on menestynyt Euroopan kentillä Suomesta? HJK on kerran onnistunut, mutta silloinkin heillä oli tuuria matkassa. Jos suomalainen joukkue haluaa menestyä Euroopassa, kaikkien hyvien pelaajien pitää olla kunnossa ja hyvässä vireessä oikeaan aikaan.

Jalkapallotoimittajat eivät ymmärrä, että varsinkin itäblokin maat kehittyvät jatkuvasti. Meidän parhaita pelaajia viedään ulkomaille. Itä-Euroopan joukkueilla ei ole samaa ongelmaa, koska heillä ei aina ole agentteja."

Mutta sehän on hyvä asia, että suomalaiset futarit ovat kysyttyjä?

"Ongelmana ovatkin agentit, jotka lupaavat pelaajille ja heidän vanhemmilleen koko maailman. Unohtuu, että menestys on aina kovan työn takana. Poikien pitää tajuta, että kun lähtee ulkomaille, ei riitä, että on hyvä pelaaja. Pitää osata myös sosiaalisia taitoja, jotta pärjää kentän ulkopuolella. Suomessa agentti on pelaajille jumala, jonka löpinöitä uskotaan varauksetta. Sitten tullaan maitojunalla takaisin."

Suomalainen jalkapallo menee silti eteenpäin?

"Paljon on hyvääkin, mutta en pidä sosiaalijalkapallosta, jota Palloliitto harrastaa. He ovat suunnittelemassa ensi vuodeksi 14 joukkueen pääsarjaa, joka huonontaisi taas jalkapallon tasoa. Päättäjien pitäisi tajuta, ettei tuollaiseen sarjaan riitä pelaajat, ei raha eikä olosuhteet. Olen jo toistakymmentä vuotta ollut sitä mieltä, että sarjassa pitää olla kymmenen parasta joukkuetta kolminkertaisessa sarjassa.

Ketään ei kiinnosta tulla katsomaan varmaa 3-0-voittoa. Jos haluamme nostaa jalkapallon profiilia Suomessa, meidän täytyy tarjota tasaisia, tasokkaita otteluita.

Sarjassa on tällä hetkellä vain kolme joukkuetta, jotka pelaavat hyvää jalkapalloa: HJK, MyPa ja Haka. Ja myös talousasiat pitäisi hoitaa kuntoon. Liigan tulisi ottaa tiukka linja. Jos joukkueella on rahapula tai liian vähän pelaajia, niin tylysti pois sarjasta."

Ovatko pelaajien palkat sitten liian suuria?

“Joo, ne vievät liian suuren osan seuran budjetista. Palkat tulevat tippumaan. Niin on käynyt jo Italiassa. Norjassa pelaajilta pudotettiin palkkoja jopa 20 prosenttia."

Haastattelu keskeytyy. Tarjoilija tuo pääruoan pöytään ja vaatii saada kertoa, mitä mikin pikkuannos pitää sisällään.

Urheilulehden artikkelin mukaan jotkut Suomen maajoukkueen tähtipelaajat ovat kritisoineet valmentaja Antti Muurista. Mitä mieltä olet, pärjääkö Muurinen A-maajoukkueen ruorissa?

“En usko, että Muurisesta nousseella kohulla oli mitään perää. Muka isot tähdet olisivat tyytymättömiä valmennukseen.

Esimerkiksi Hyypiä on sen sortin pelaaja, että hän sanoisi valmentajalle sen suoraan, jos ei pitäisi valmennustyylistä.

Enkä tiedä yhtäkään koutsia, johon kaikki pelaajat olisivat tyytyväisiä. Muurinen tekee työnsä hyvin, ja täytyy muistaa, että kentälle mahtuu vain yksitoista pelaajaa.

Penkinlämmittäjillä on omat intressinsä, kuten oman peliaikansa lisääminen. Minulle riittää, että suurin osa pelaajista luottaa osaamiseeni."

Kotimaisen jalkapallon tason nostamiseen kuuluu onnistunut juniorityö. Onko suomalainen jalkapallon tulevaisuus mielestäsi turvattu?

“Pelkään, että nykyajan sukupolvella on vähän liiankin helppoa. Nuoret pelaajat harjoittelevat talvisin lämpimissä halleissa, jonne isät ja äidit kuskaavat heitä.

Aikaisemmin, jos halusi harjoitella, piti palella ulkona. Nuoret ovat kyllä taitavampia kuin ennen, mutta heiltä puuttuu sisua ja halua.

Me potkimme nuorena palloa kadulla. Maaleiksi kelpasi ovien syvennykset tai puseroista tehdyt maalit."

Armstrong vilkaisee huolestuneena kelloaan, kolmetoista vuotta sitten Englannin alennusmyynneistä 80 punnalla ostettua Citizeniä. Alkaa olla kiire. Hän on lupautunut menemään Tikkurilan urheilukentälle antamaan opetusta 12-vuotiaille futisjunioreille.

“Tällaisia keikkoja on kerran pari kuussa. Yleensä he ihmettelevät, kun papalla pysyy pallo hallussa."

Veikkausliiga-ottelu HJK-MyPa Finnair Stadiumilla 26.10.2002 Liput 10-15 e.