Lauri Johansson

16.9.2001 Lauri Johansson ampui Sami Huhtimon Porvoossa. Huhtimo halusi eroon Johanssonin rikollisjärjestöstä NBK:sta. Se ei ollut mahdollista. Joulukuussa 2002 Late Johansson tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. 28.11.2007 hän tuli uskoon. Uskon lisäksi hän tunnusti kaksi uutta murhaa. Nyt hän kertoo tarinansa toimittaja Panu Rädylle.

Elinkautisvanki Lauri Johansson astuu vartijan saattelemana Riihimäen vankilan perhetapaamishuoneeseen ja istuutuu nojatuoliin huoneen nurkkaan. Vartija jättäytyy ikkunoilla varustetun seinän taakse, josta hänellä on näköyhteys Johanssoniin.

Johansson tunnetaan huumekauppaa ja velanperintää hoitaneen rikollisjengi Natural Born Killersin johtajana. Hän sovittaa Riihimäen vankilan turvaosastolla elinkautista tuomiota, jonka hän sai jengitoverinsa Sami Huhtimon murhasta. Johansson ampui jengistä eroon pyrkinyttä Huhtimoa syyskuussa 2001 revolverilla päähän.

Nyt Johanssonilta puuttuvat jengiliivit ja lehtien oikeudenkäyntikuvista tutut mustat aurinkolasit. T-paidassaan, sortseissaan ja tohveleissaan hän näyttää pikemminkin leppoisalta naapurin sedältä kuin paatuneelta ammattirikolliselta ja murhaajalta.

Viime kuukausien uutiset Johanssonista ovat kuulostaneet ammattirikollisen maineeseen nähden oudoilta.

Jengipomon on kerrottu soittaneen rikoslehti Alibin päätoimittajalle Mika Lahtoselle, puhuneen Jumalasta ja tunnustaneen samalla kaksi pimeää, aiemmin selvittämätöntä murhaa.

Varmasti jotkut tulevat vankilassa uskoon.

Mutta että juuri pääkallokuvalla varustettuja jengiliivejä kantanut Johansson?

Siis se sama Johansson, joka asetti jenginsä pääsyvaatimukseksi varmennetun henkirikoksen?

Johansson töksäyttää, että hänen uskoontulonsa on aito asia. Se alkoi vankilapastorin antamasta Jeesuksen kuvasta, jatkui Raamatun lukemisella, käynneillä vankilan kirkossa ja vankilan raamattupiirissä.

“Keskiviikkoiltana 28. marraskuuta rukoilin, että Jeesus tulisi minun sydämeeni.”

Viimein Jeesus tuli.

“Itkin katkerasti monta tuntia. Tunsin, että saan syntini anteeksi.”

Johansson toi sellistä mukanaan punakantisen Raamatun. Jätetään se vielä hetkeksi pöydälle.

Molemmat Johanssonin tunnustamat murhat liittyivät huumerikollisuuteen. Vanhempi niistä koski Pauli Saastamoista, jonka ruumis nousi heinäkuussa 1992 pintaan Hallan satama-altaassa Kotkassa. Toinen murhista tapahtui elokuussa 1998. Uhri oli Jari Aaltonen, Remu Aaltosen veli. Mies katosi jäljettömiin sen jälkeen, kun hän oli astunut Mellunmäellä tummansiniseen Audiin.

Poliisi oli epäillyt Johanssonia molemmista murhista, mutta pitävät todisteet puuttuivat.

“Aaltosen juttu on painanut minua ihan alusta asti. Halusin ennen kaikkea, että omaiset saisivat pitää hautajaiset”, Johansson sanoo.

Aaltosen murha oli hänen mielestään typerää jo pelkästään siksi, että Aaltosen velka hänelle oli suhteellisen pieni.

“Vain jotain 63 000 markkaa. Muutaman kymmenen tuhannen markan takia ammuin sitä päähän. Vähän harkitsematonta, vaikka se oli harkittu murha.”

Poliisi suhtautui Johanssonin puheliaisuuteen vakavasti. Helmikuun lopulla lehdet ja televisio kertoivat poliisin suuretsinnöistä Uudellamaalla. Johansson oli näyttänyt poliisille, mihin Aaltosen ruumis oli haudattu.

“Aika tarkkaan näytin paikan, mutta sitä ei meinaa löytyä. Harmi juttu, jos se jää kateisiin.”

Perhetapaamistilan ikkuna antaa Riihimäen vankilan sisäpihalle. Ikkunan eteen on asetettu matala pöytä ja kaksi perheen pienimmille tarkoitettua pikku tuolia. Hyllykköön on varattu värikyniä, pari satukirjaa ja värityskirja.

Johanssonin oma lapsuus Pukaron kylässä Lapinjärvellä kuulostaa tismalleen sellaiselta kuin miehen uranvalinnasta voisi päätellä. Isä ryyppäsi ja pieksi säännöllisesti sekä vaimonsa että esikoispoika Laurin.

“Se tyypillinen tarina. Lumihankeen ja varpaat jäässä karkuun naapuriin. Naapurista soitettiin poliisit, jotka vei faijan putkaan. Sitten palattiin rikottuun kotiin.”

Kolmentoista vanhana Lauri oli saanut remmistä tarpeekseen. Hän puolusti itseään isää vastaan ranstakalla, hiilihangolla. Äiti otti eron ja vei Laurin ja tämän viisi vuotta nuoremman veljen kunnan vuokra-asuntoon. Äiti ajoi taksia pitääkseen tenavat leivässä.

“Olen aina sanonut, etteivät sirkuksen miekannielijät ole mitään. Faija veti kurkusta alas kymppipyörä-Scanian, omakotitalon ja ison tontin.”

Ensimmäisen keikkansa Lauri teki neljätoistavuotiaana murtautumalla kaverinsa kanssa Lapinjärven osuuskauppaan. Saalis ei ollut häävi. Lauri tunki kassasta löytyneet seitsemänkymppiä taskuunsa, kaveri vei tupakat.

Opinto-ohjaaja puhui pojalle ATK-alasta. Tietokoneiden sijasta Johansson opetteli autovarkauksia, nyrkkitappeluita ja ryyppäämistä paikallisten puliukkojen kanssa. Koulu jäi, kun levoton poika veti välitunnilla myssyn opettajan silmille ja löi tämän tainnoksiin.

Katajanokan tutkintavankilan sellin Lauri näki ensi kertaa kuusitoistavuotiaana. Ehdotonta vankeutta aloitteleva kriminaali sai heti kahdeksantoista vanhana.

”Neljä vuotta, kuukausi ja viisitoista päivää. Siinä oli pari törkeää pahoinpitelyä ja tapon yritys. Viilsin yhdeltä vastustajalta kurkun auki, mutta se ei kuollut. ”

Kovan tuomion vuoksi nuorisovankia ei huolittu Keravan nuorisovankilaan. Johansson passitettiin Konnunsuolle, samaan selliin kokeneen ammattirikollisen Lusu Ahlqvistin kanssa.

“Siitä lähti mun ura sitten nousuun”, Johansson sanoo.

Myöhemmin Johansson teki Ahlqvistin porukassa kilikalikeikkoja kautta Suomen. Tuttu maalari ruiskutti rosvojoukon kuorma-auton viikoittain uudella värillä.

”Lusulla oli hyvät suhteet. Veimme kaupoista kaiken makeisia ja makkaroita myöten.”

Jokainen Johanssonin saama tuomio tarjosi uusia verkostoitumismahdollisuuksia ammattitovereiden kanssa. Hän kokeili pilvikauppaa ja erikoistui amfetamiinin myyntiin. Amfetamiini oli kelpo kauppatavara Suomen käytetyimpänä piikkihuumeena.

Myyntiartikkeli kelpasi myös kauppiaalle itselleen. Niin kuin muutkin huumeet.

“Kokaiini, amfetamiini, heroiini, pilvi – ne kaikki on tullut kokeiltua ja kunnolla. En ole koskaan piikittänyt, mutta olen syönyt, polttanut ja vetänyt nenään.”

Johanssonilla on taas tunnustettavaa. Tällä kertaa tunnustus käsittelee terveysasioita.

Hän kertoo sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, maanisdepressiivisyyttä. Sairaus vaatii jatkuvaa lääkitystä.

Kun Johansson löysi Jeesuksen, hän jätti pillerit syömättä. Hän uumoili Pyhän Hengen pitävän hänet kunnossa.

“Pamahdin hirveään psykoosiin. Katsoin maapalloa avaruudesta ja Lordilla oli siellä juhlat. Kuulostaa ehkä hauskalta, mutta sitä se ei ollut.”

Hän soitti Alibiin ja Helsingin rikospoliisiin juuri viime hetkinä ennen sekoamista. Pari päivää tunnustamisten jälkeen hänet kyyditettiin vankimielisairaalaan Turkuun.

Alibi-lehti sopi rippi-isäksi siksi, että lehti oli aiemminkin osoittanut kiinnostusta hänen edesottamuksiaan kohtaan. Johansson muistaa saaneensa esimerkiksi lehdeltä tuhatlappusen siitä hyvästä, että piti lehden mainoslippalakkia päässään oikeudenkäynnissä.

Murhien tunnustaminen ei kuitenkaan kaduta.

“Oli johdatusta, että soitin Alibiin. En voinut enää vetää puheitani takaisin. Sittenhän vasta pelle olisin, jos nyt kieltäisin uskoni”, hän sanoo.

Nyt viimein hän hyväksyy pysyvän lääkityksen. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään.

Hoidossa hän on ollut monet kerrat ennenkin. Hän itse asiassa keksi Natural Born Killersin ollessaan hoidossa Niuvanniemellä 1999. Johansson virnistää ja sanoo, ettei muita liivijengejä ole varmasti suunniteltu valtion mielisairaalassa.

“Kun olen ekstrovertti ja narsisti, totta kai meilläkin piti olla liivit, että kaikki näkevät.”

Ensimmäiset kaksi suutarin ompelemaa, valoisin Natural Born Killers -tekstein varustettua liiviä, kuuluivat Johanssonille ja toiselle ammattirikolliselle, Tapio “Murha-Maija” Kekkoselle. Vielä tuolloin jengin pääsyvaatimuksiin kuului selvittämätön henkirikos.

Johansson hörähtää.

“Oltiin sitten tyhmänä kahdestaan. Mene nyt kyselemään jengiltä, että oletko tehnyt selvittämättömän henkirikoksen. Muutettiin sääntöä niin, että selvitettykin käy.”

NBK:n perustamisen tarkoitus oli turvata liiketoimet kovalla organisaatiolla. Jälkikäteen katsoen jengiliivit ja julkisuus eivät olleet strategioista fiksuin. Poliisi vain kiinnostui Johanssonin touhuista entistä enemmän.

“Ammuimme itseämme nilkkaan”, Johansson sanoo.

Viime viikkoihin saakka NBK:lla

oli jopa omat internet-sivut ja nettikauppa, jossa myytiin T-paitoja jengin tukemiseksi. Sivuja koristi pitkään kuva pääkallosta, jonka otsassa oli reikä. Kallo kuului Johanssonin ampumalle Huhtimolle. Johansson otatti kuvan pois Huhtimon äidin toiveesta.

“Mielentilatutkimuksissa selvitettiin, ettei minulla maniaa ole, vaan megalomania, suuruudenhulluus. Minähän olin Jumalasta seuraava, ainakin omasta mielestäni.”

Taas Johansson puhkeaa puhumaan maallikkosaarnaajan nuotilla. Jengipomo näyttää heittäytyneen kristityn elämään samalla päättäväisyydellä kuin aiemmin julkkisrikollisen uraan. Hän selittää arvovaltatappiosta, jonka hänen uskoontulonsa itselleen saatanalle aiheutti.

“Jokaisen polven on notkistuttava edessäni, sanoo Herra. Mun polvi notkistui nyt”, hän todistaa.

Lehtien mukaan Johansson on tullut uskoon henkensä kaupalla. Jengitoverit uhkaavat pomoa, koska tämä on rikkonut NBK:n sääntöjä, jotka kieltävät poliisille puhumisen.

Johansson pitää lehtijuttuja perättöminä, vaikka muutama vanha kaveri hänelle vihainen onkin. Kaikki eivät ole silti kääntäneet hänelle selkäänsä.

Poliisille puhuessaan hän ei sanojensa mukaan ollut enää NBK:n jäsen. Rikollisen ura päättyi uskoontulon hetkeen.

“Vanhan liiton sääntö menee niin, että omat jutut saa tunnustaa, jos kukaan muu ei kärsi. Noudatan nyt sitä sääntöä.”

Hän sanoo entisen elämän näyttävän nyt roolilta, jota hän veti.

“Menin siinä roolissa aika pitkälle: kolme kylmäveristä murhaa, satoja kiloja huumeita – kaikki mahdolliset rikokset, paitsi väkisinmakaaminen ja maanpetos.”

Hänen mielestään ammattimaiseen rikollisuuteen liittyvä glamour on liioiteltua. Hän muistuttaa Sisilian mafian “päälliköiden päälliköstä” Bernardo Provenzanosta. Provenzano onnistui piileskelemään poliisia kymmeniä vuosia. Lopulta mafioso saatiin kiinni kotikaupunkinsa Corleonen läheltä.

“Se oli asunut jossain heinäladossa ja viestitellyt paperilapuilla. Siinä ei paljon glamouria ole. Juuri oli tekstiteeveessä, että Etelä-Italiassa 100 000 ihmistä oli osallistunut mielenosoitukseen mafiaa vastaan. Alkuperäisellä 1800-luvun puolen välin agraarimafialla oli vielä kansan tuki takanaan, mutta ne ajat ovat ohi.”

Konnuudet ovat mennyttä myös hänen kohdallaan, sitä hän teroittaa moneen kertaan.

“Tien lopussa olisi odottanut ennenaikainen hauta. Se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Olisin joko narkannut itseni kuoliaaksi tai sitten minut olisi tapettu.”

Johansson kurkottaa käteensä Raamatun. Hän kumartuu kirjan puoleen ja etsii Paavalin kirjeen roomalaisille.

Hän lukee ääneen: “Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin. Häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalaan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. – – – Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta, vaan myös omantunnon vaatimuksesta.”

Eli kunnioittamalla esivaltaa kunnioitat Jumalaa.

Näistä säännöistä on melkoinen harppaus Johanssonin puheisiin Nelosen Rikosraportti-ohjelmassa pian NBK:n perustamisen jälkeen. Silloin Johansson kertoi saamiensa vankeustuomioiden tulleen aiheesta. Sitten hän lupasi, että jos joutuisi istumaan väärää tuomiota, hän murhauttaisi sen aiheuttaneen poliisin.

“NBK:n perussääntö oli Matteuksen evankeliumin seitsemännen luvun kahdestoista jae:“Sen tähden kaiken sen minkä toivoisitte muiden tekevän teille, tehkää se heille.” Kun ammuin vasikkaa päähän, lähdin siitä, ettei ketään saa kiduttaa tai härnätä. Jos tapetaan, niin tapetaan kerralla.”

Hän myöntää veritekojen tulevan uniin.

“Se on tekijällekin aina hirveä tragedia. Sen takia niin moni näitä tunnustaa. Ne eivät pysty elämään tekojensa kanssa.”

Painajaisissa Johanssonin uhrit ampuvat häntä itseään päähän ja poliisit pysäyttävät hänen autonsa, jonka takakontissa on ruumiita.

“Sitten herään ja huomaan olevani vankilassa lusimassa elinkautista – kaikki on siis hyvin.”

Mutta nyt on puhuttu riittämiin näistä ammattiasioista. Onhan rosvopäälliköllä myös yksityiselämänsä.

Johansson meni naimisiin samana kesänä, jona hän perusti jenginsä. Rouva työskentelee osastonhoitajana K-marketissa, maksaa asuntolainaa pariskunnan kodista Espoon Viherlaaksossa, elää tavallista arkea miehestään huolimatta.

Johansson tietää, että vaimon pinna on ollut koetuksella. Siviilissä aviomies nousi usein sängystä vasta vaimon lähdettyä töihin ja aloitti aamunsa amfetamiinilla terästetyllä Redbull-energiajuomalla.

“Vaimo kävi säännöllisessä ansiotyössä. Minä toin himaan kaikenlaista porukkaa. Pidimme esimerkiksi NBK:n kokouksia meidän parvekkeella. Kun vaimoa kuulusteltiin todistajana Huhtimon jutussa, häneltä kysyttiin, mitä NBK:n miehet tekevät. Vaimo vastasi, että ne vetävät piriä, pelaavat bilistä ja leikkivät kovaa jätkää.”

Pari viikkoa sitten vaimo lähetti eropaperit postissa. Ne nähtyään Johansson risti kätensä: tapahtukoon Sinun tahtosi.

Hän kertoo vaimon säikähtäneen internetin keskustelualueiden huhuja. Niiden mukaan NBK saattaa kostaa rikollispomon äkillisen elämänmuutoksen hänen läheisilleen. Johansson murahtaa, että teinipoikien nettiuhoamisia semmoiset.

“Vastasin vaimolle, että kumma kun kelpasin murhamiehenä ja huumekauppiaana – ja nyt kun rupesin rehelliseksi, en kelpaakaan. Vaimo on nyt käsittääkseni perunut eroaikeensa.”

Johansson on istunut elinkautistaan kuusi vuotta. Armahdus on luvassa aikaisintaan kuuden vuoden kuluttua.

Elinkautisen rangaistuksen päälle ei voi Suomessa tuomiota toista elinkautista. Johansson voi nyt istua kolme murhaa ikään kuin yhden hinnalla. Vapautumisen hetkeä hänen tunnustamisensa tosin saattavat lykätä.

Ei ihme, että vaimo on hankkinut saksanpaimenkoiran pennun seurakseen.

“Jos ajatellaan kuusi vuotta eteenpäin, olemme olleet neljätoista vuotta naimisissa, joista kolmetoista olen ollut linnassa.”

Ikkunan takana vartija tökkii sormella rannettaan. Aika lopetella.

Vapautumisen jälkeistä tilannetta Johansson ei ole vielä pohtinut. Hänellä on yhä tekemistä tuoreen maailmankatsomuksensa kanssa.

“Epäuskon hetkiä tulee melkein päivittäin”, hän sanoo.

Entisille jengitovereilleen Johansson toivoo parasta. Hän sanoo rukoilevansa joka ilta miesten puolesta.

“Olen viimeinen ihminen osoittamaan ketään sormella. Mutta maailma olisi hyvä paikka, jos kaikki noudattaisivat Jeesuksen opetuksia.”

Ja Jumala loi rikollisen

Kenestä tulee rikollinen? Selvitimme todennäköisyyksiä.

Mies

Naiset tekevät lievistä pahoinpitelyistä viidesosan, kuolemaan johtaneista väkivallanteoista kymmenesosan.

Perimä

30–50 prosenttia antisosiaalisesta käytöksestä selittyy geeneillä.

Hidas lepopulssi

Kriminologian yksi parhaiten todistetuista löydöksistä. Ihmiset, joilla on hidas lepopulssi, eivät ole yhtä herkkiä ulkoisille ärsykkeille. Yhteyttä selittäisi se, että ne, joiden autonominen hermosto on jähmeä, eivät ole yhtä herkkiä rangaistuksen kaltaisille ympäristövaikutuksille.

Isän puuttuminen elämästä

Selityksiä on useita, muun muassa se, että yhden vanhemman perheessä lasta valvotaan vähemmän, ja se, että lapsella voi olla samanlainen alttius kuin, esimerkiksi impulsiivisuuden tai alkoholismin vuoksi perheen jättäneellä isällä.

Runsas muuttaminen

Mitä kauemmin perhe on asunut samalla paikkakunnalla, sitä epätodennäköisemmin perheen lapsi osallistuu tappeluun tai varastaa kaupasta.

Tekee ensimmäiset rikoksensä nuorena

Rikoskäyttäytyminen on yleisinä teini-iässä. Varkauksien ikähuippu on 13-vuotiaana, pahoinpitelyjen 18-vuotiaana.

Rikkoo jotain normia, rikkoo helpommin muitakin

Jopa talousrikollisilla on suurempi alttius tehdä muita rikoksia. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan runsaasti talousrikoksia tehneistä jopa puolet oli tehnyt myös väkivaltarikoksen. Erikoistuneimpia olivat arvopaperirikoksia tehneet, ja heistäkin yli 60 prosenttia oli tehnyt muita rikoksia.

Ei lukiokoulutusta

Seitsemän prosenttia lukion aloittavista 16-vuotiaista on syyllistynyt pahoinpitelyyn vuoden aikana. Ammattikoulun aloittavilla osuus on 20 prosenttia. Samanlainen, joskin pienempi, ero näkyy myymälävarkauksissa.

Rikolliset kaverit

Lainkuuliaiset nuoret valitsevat lainkuuliaisia kavereita, ja rikosaktiiviset nuoret ajautuvat toistensa ystäviksi. Sama ilmiö toteutuu myös parisuhteessa.

Eka kerta nuorena

Mitä nuorempana on aloittanut seksin, sen todennäköisemmin syyllistyy rikokseen.

Monta kumppania

Mitä aktiivisempi rikoksen tekijänä, sen aktiivisempi seksuaalisesti. 45 prosenttia niistä 14–16-vuotiaista, jotka olivat syyllistyneet väkivaltarikoksiin, olivat harrastaneet seksiä viiden tai useamman henkilön kanssa. Runsaasti rikoksia tekevät tulevat myös teini-isäksi ikätovereitaan useammin.

Tapaturma-altis

Niistä 13–15-vuotiaista helsinkiläisistä, jotka olivat joutuneet useaan onnettomuuteen, 31 prosenttia oli osallistunut tappeluun. Niistä, jotka eivät olleet kokeneet tapaturmia, vain 12 prosenttia on osallistunut tappeluun. Korrelaation väitetään johtuvan heikosta itsekontrollista, joka siis lisää riskinottoa ja ilmenee muun muassa lyhytjänteisyytenä.

Kodin varattomuus

15–16-vuotiaiden myymälävarkaudet ja pahoinpitelyt vuoden aikana perheen taloudellisen tilanteen mukaan:

Varastaminen:

• perheen taloudellinen tilanne erittäin hyvä 8%
• perheen taloudellinen tilanne erittäin huono 26%

Pahoinpitely:

• perheen taloudellinen tilanne erittäin hyvä 5%
• perheen taloudellinen tilanne erittäin huono 12%

Poliisi-tv:n katsominen

15–16-vuotiaiden Poliisit-tv:n katsominen sen mukaan, ovatko he tehneet vakavan omaisuusrikoksen.

Tehnyt vakavan omaisuusrikoksen:

• ei katso poliisi-tv:tä 2%
• katsoo usein poliisi-tv:tä 18%

Lähde: Janne Kivivuori: Rikollisuuden syyt (Nemo) 35,90 e