Opin Anton Tammen Lyhytkasvuiset-jutusta kolme asiaa.
- Kääpiö on taruolento. Olin toki päätellyt sen olevan epäkorrekti termi puhuttaessa lyhytkasvuisista ihmisistä, mutta kääpiö-sanan todellinen merkitys oli epäselvä. En lue fantasiaa. Silti yleissivistysnoloa.
- Lyhytkasvuiset ovat Suomessa yllättävän pieni vähemmistö: heitä on vajaa tuhat. Silti on helppo muistaa kohdanneensa heitä. Ei halua loukata katsomalla liian pitkään tai olemalla katsomatta. Kiva tää mun puhelin.
- Ja se on suuri ongelma. Kaikille. Tammen jutun perusteella lyhytkasvuisia lähestyvät kaupunkiluonnossa reippaasti vain urpot, jotka haluavat vinoilla. Flashback kouluajoilta. Ja ne muut? Päivittäinen kaupunkikommunikaatio, paljoks kello on?, tuleeks 102 kohta?, jää helposti vajaaksi, jos haluaa olla takuuvarma siitä ettei ole loukkaava. Märehtii vaikka, kun kysyi että onkohan bussin tulemiseen vielä pitkä aika. Pitkä? Sanoinko tosiaan pitkä? Luulikohan, että vittuilin?
Olisi kannattanut olla hiljaa.