Miespaholainen

24-vuotias, kaikkia paheita harrastava Kim Herold on miehemme maailman mallimarkkinoilla. Jaana Rinteen tehtävä on urkkia häneltä kaikki oleellinen: Miksi miesmalleista ei tule tähtiä? Kuinka kestää seksuaalinen ahdistelu? Hoitavatko mallit liikakilojaan amfetamiinilla? Ja: onko Kim Herold viimeinkin rakastunut?

Perjantai-iltapäivä Tony’s Delissa. Iso latte. Kim Herold saattaa olla huippumalli, mutta hän himoitsee suklaata. Törkeän paksut huulet. Pulisongit. Musta nahkarotsi ja matalalantioiset kireät farkut. Iso latte ja kaksi palaa suklaata. Kaikkia paheita harrastava Herold näyttää räkämuusikolta ja kuulostaa homolta.

Hei Kim. Oletko tulossa maestro Rautiaisen studiolta?

"Kuvat otetaan huomenna. Kuvaaja sanoi mun näyttävän vähän Kellopeliappelsiinin Alexilta. Me tehdään semmoinen, ilman partaa. Mä tykkään hirveästi siitä leffasta, itse asiassa kaikista Stanley Kubrickin elokuvista. Se sai tappouhkauksia, koska käsitteli riskaabeleja aiheita. Pidän hänen maailmannäkemyksestään, mutta tykkään myös Akira Kurosawasta… ja ranskalaisista filmeistä. Varsinkin siitä, missä on se viidentoista minuutin raiskauskohtaus."

Mitä pidit Luc Bessonin Yamakazista?

"En mä ole nähnyt sitä. Onko se hyvä?"

Se on sellainen postmoderni samuraileffa. Mustat ja marokkolaiset nuoret kundit näyttelevät siinä itseään. Okei, aletaan sun taustasta.

"Mä olen suomenruotsalainen, isoisän isän puolelta sodan jaloista Suomeen paenneen venäläisen Asbukinin jälkeläinen. Espoo, Haukilahti, Kauniainen. Ysiluokan jälkeen Kokkikoulu. En viihtynyt, lähdin moikkaamaan siskoa Milanoon."

Sielläkö sut bongattiin catwalkeille?

"Joo. Joku huusi ikkunasta haluanko malliksi, ja sain duunia samaksi päiväksi. Siitä on nyt kulunut kuusi vuotta. Milanosta muutin Pariisiin ja sieltä Nykkiin. Olen pyörinyt näissä kaupungeissa."

Tuo kuulostaa paremmalta kuin hampurilaisten vääntäminen gourmetpohjalta?

"En tiedä missä olisin ilman tota bongausta. Varmaan Leppävaaran grillikiskalla tehtailemassa Kimin porilaisia."

Miksi sä olet nyt stadissa?

"Tulin kaksi kuukautta sitten, enkä tiedä mihin olen menossa. Pariisissa pelasin ajankuluksi pleikkaria. Kolme vuotta sitten se hajosi, ja kävellessäni kitarakaupan ohi päätin, että nyt mä ostan skeban. Mä olen aina rakastanut musiikkia, ja juuri nyt mun sydän kuuluu kitaralle. Teen biisejä ja yritän saada ne eteenpäin. Omaa stailia, vähän Ben Harperia. Mallintöitä teen kun huvittaa. Olen hölösuu, tykkään puhua ja esiintyä. Mä olen ollut vähän semmoinen. Mallintöissä seisot vaan hiljaa kameran edessä."

Miesmalleista ei ole tehtailtu yhtä suuria tähtiä kuin naisista.

"Kundeilla on paljon vähemmän duunia. Saksassa asuvat, neljä katalogia viikossa vääntävät vähän vanhemmat miesmallit saavat hyvää elantoa, mutta nuoren kundin pitää olla huipulla pystyäkseen elämään duunillaan. Tuhannet eivät ikinä tienaa mitään. Kaksoistornien romahduksen jälkeen bisnes ei ole ollut samaa. Kaikki on muuttunut. Riskejä ottavat, käteisellä maksavat korealaiset, ovat häipyneet, palkat laskeneet."

Miten kova nimi luodaan?

"Aloittaessa kannattaa tehdä hyviä lehtiä, L’Uomo Vogueta ja Italian Vogueta. Sitten on näytökset. Jos tekee kaksikymmentä näytöstä peräkkäin, ihmiset näkevät sut. Jos pääsee avaamaan Guccin näytöksen sen jälkeen, kun Tom Ford on bongannut sut kadulta niin kaikki haluavat sut."

Sä tehnyt tuon kaiken?

"Olen, olen mä tehnyt. Jos sattuu olemaan lyhyt miesmalli, joka ei pysty tekemään näytöksiä ja lehtiä, mutta jolla on kauniit kasvot voi tehdä hiusjuttuja ja katalogeja. Paras on vuoden eksklusiivinen kontrahti Calvin Kleinin tai Pradan kanssa. Ne pitävät sut vuoden, ja sinä aikana et saa tehdä mitään muuta kuin lehtiä. Siitä saa hyvät liksat. Tunnettu malli voi tehdä puoli miljoonaa dollaria vuodessa, uusi naama tekee vähemmän. Naama voidaan myös käyttää niin loppuun vuodessa, että se kuolee pois, mutta sitten voi mennä loistokkaan kirjansa kanssa jonnekin Japaniin, ja ne on ihan uuuh."

Supermalleja lanseerataan samaan tyylin kuin ennen vanhaan rocktähtiä. Rocktähdet kelpaavat enää huippumallien kundi- tai tyttökavereiksi.

"Näin pitää olla. Kaikki isoimmat rokkitähdet kansoittavat Victorias’ Secretin alusvaatenäytöksen ja valitsevat lavalta ton, ton ja ton tytön. Mutta nyt kun Pariisissa on jossain klubissa jonkun bändin levynjulkkarit, soitetaan ja pyydetään roudaamaan tytöt paikalle, että juttuun saadaan oikea meininki."

Fashion ja rock’n’roll ovat molemmat jonkun sortin prostituutiosirkusta?

"Joo, tosi sirkusta."

Monet designerit, valokuvaajat ja stylistit ovat homoja. Onko joukossa heteroita?

"Mä luulen, että useimmat ovat vähintään bi. Anna kun mä mietin olisiko yksi tyyppi hetero."

Giorgio Armanista en tiedä, mutta Dolce&Gabbana ovat pariskunta. Kuinka paljon sua yritetään iskeä kun haet duunia?

"Homous tekee bisneksen hauskaksi. Iskuyrityksiä on sattunut, niitä sattuu koko ajan. Useimmat tunnetuimmat valokuvaajat yrittävät ensimmäisellä kerralla, mutta niille täytyy sanoa suoraan."

Käyvätkö ne perseeseen kiinni vai miten ne yrittävät?

"On eri tapoja, perseeseen tai jotain muuta. Jotkut mallit ovat niin kusessa, etteivät sano mitään, mutta mä sanon suoraan: nou, nou, nou. Toi ei toimi. Jos tää ei lopu, mä lähden pois täältä. Ne on ihan, että okei. Voi olla, että ne ovat ottaneet sut vaan sen takia, että ne luulevat sun olevan homo, mutta arvostavat sitä, että sanot suoraan ja käyttävät sua sen jälkeen aina. Mä otan sen huumorilla. Joskus, kun menee castingiin joku kysyy, että onks sulla iso. Jos olisi konservatiivinen, jämähtäisi siihen, mutta kun sanoo, että joo, ihan sairaan iso ne on ihan että uuh, okei, mä buukkaan sut!"

Heität niiden kanssa läppää ja homma toimii. Seksuaalinen ahdistelu ei häiritse?

"Mun mielestä homokulttuuri on aika ihana kulttuuri. Monissa maissa homoklubit ovat parhaita paikkoja, niissä on paljon hauskempaa kuin heteropaikoissa. Joo, mä tykkään niin paljon niistä. Ja jos haluat löytää kauniin naisen se löytyy usein homobaarista. Siellä saa olla rauhassa."

Mikä on mallin duunin paras puoli?

"Saa työskennellä maailman parhaiden valokuvaajien kanssa. On ihanaa duunata Mario Testinon, Steven Meiselin kanssa, ja Satochi Saikuksen kanssa. Ne ovat niin taitavia. Tietää, että kuvista tulee tietsä omalla tavallaan taidetta."

Mallin duunista puhutaan kovana duunina, mutta eikö poseeraaminen ole aika glamoröösi ammatti?

"Loppupeleissä se ei ole kovin rankkaa. Sä lennät vähän lentokoneissa, näet maailmaa ja saat ilmaisia drinkkejä. Naismallit pystyvät elämään aika pitkälle ilmaiseksi, jos haluavat. Kaikki maksetaan."

Mikä kaupunki on sulle läheisin?

"Mä rakastan Pariisia. Olen asunut siellä pisimpään, ja se vaan on niin kaunis paikka. New Yorkissa on oma sydämenlyöntinsä, huumansa, epätodellisuutensa, mutta se on enemmän kone? Aina välillä vuokrattiin auto ja ajettiin Normandiaan viikonlopuiksi. Asuin hotelleissa, kämpissä. Tavarat pienessä matkalaukussa, laukku olalla. Kun jään pidemmäksi ajaksi johonkin kaupunkiin hankin kämpän tai asuin mallikämpässä. Nyt mä olen vähän rauhoittunut."

Rakastunut?

"Mulla on pieni kylmä ovi mun sydämessä. Joku hakkasi sitä, katsoin ovisilmästä, päästin sisään, ja me ollaan päästy suunnilleen teen äärelle."

Kuinka hemmotelluksi namuksi kundi kehittyy maailman kauneimpien naisten kanssa hengaillessa?

"Harva uskaltaa lähestyä niitä, mutta kun saan pari kaljaa, meen heti hömpöttämään niille koko elämäni. Olen tutustunut aika mielenkiintoisiin mimmeihin."

Hoidellut huippumalleja?

"No, muutaman."

Onko tavallisilla tytöillä mitään mahdollisuuksia suhun?

"On. Jopa paremmat kuin malleilla. Mä rakastan kaikkia naisia, nainen on hyvä keksintö."

Amen. Puhuvatko mallit keskenään muusta kuin ulkonäöstä?

"Aika paljon jutut pyörivät niiden ympärillä. Juuri siksi mulla on Pariisissa ja Nykissä ihan muiden alojen ystäviä. Arkkitehteja, jalkapalloilijoita, tarjoilijoita. Yksi parhaista frendeistä omistaa pienen jazzravintolan. En ole ikinä oikein ollut sisällä mallibisneksessä."

Et ole edes vaatefriikki?

"En, hukkaan kaikki vaatteet. Mä en ikinä shoppaa, inhoan sitä. Tykkään rikkinäisistä, kämäsistä vaatteista. Tää nahkatakki on Japanista, 5351 näytöksestä. Tosin vähän revennyt. Viime kerralla designer pyysi mut officeen, jossa oli koko vuoden collection ja pyysi ottamaan mitä huvitti. Otin varmaan kymmenen nahkarotsia, jotka annoin kavereille. Mutsi oli samaan aikaan Japanissa katsomassa näytöstä ja siitä tuli hyvä ystävä tän designerin kanssa. Se lähetti mutsille jouluksi ison paketin turkkeja ja mekkoja. Kerrankin hyvät joululahjat, ei Tiimarista."

Kuinka turhamaisia mallikundit ovat?

"18-vuotiaana asuin New Yorkin rämysessä Gerswin Hotellissa kahden kolmekymppisen kundin kanssa. Niillä oli proteiinit matkalaukuissa ja ne kävivät joka päivä punttiksella. Molemmat lukivat Wilhelmiinan How To Become A Topmodel kirjaa ja kyselivät: Have useen Mark Vonderloo, have u seen him? Oikeesti. Mun oli pakko muuttaa ulos."

Millä liikakiloja hoidetaan? Amfetamiinilla?

"Jotkut hoitavat, useimmat miesmallit ovat luonnostaan laihoja ja pienikokoisia. Syövät Mäkissä ja juovat bisseä iltaisin. Jos vauhdista puhutaan, niin huippukirurgitkin varmaan käyttävät, ei mallinduuni niin rankkaa ole. Huumeet ja mallit ovat vähän klisee, totta kai huumeita saa jos haluaa."

Sekoilu kuuluu nuoruuteen. Me keski-ikäiset voitaisiin useammin muistella omaa nuoruutta. Rosa Meriläisen blossia ympäröivän mediasavun keskellä.

"Suomessa seitsemän promillen kännissä ajelevat rekkakuskit ovat normaali uutinen."

FILE: Kim Herold

• Ikä: 24
• Pituus: 184 cm
• Paino: 77 kg
• Auto: Opel Corsa
• Tuoksu: Issay Miyake
• Juoma: Jägermeister