Mike Pohjolan Pyhä henki

Kun kirjailija ja roolipelisuunnittelija Mike Pohjola putos puusta alkoi hänen hengellinen matkansa Jumalan valittuna, Jeesuksen toisena tulemisena. Vai onko kyseessä tavallinen pulliainen, joka vetää mediaa narussa?

Toimittajat ovat pyörineet housuissaan odotellessaan Mike Pohjolan tuoretta, omaelämäkerrallista romaania Ihmisen poika. Mies, joka ajattelee olevansa Jeesuksen toinen tuleminen! Iih!

Vietettyäni 607 sivun verran miehen pään sisällä minun oli tavattava hänet niin pian kuin mahdollista. Mieli, joka on luonut Turussa pyörineen hevimusikaalin 1827 – Infernal Musical sekä Emmyn voittaneen ruotsalaisen tv-sarjan, ei voi olla penaalin tylsimpiä.

Viime vuonna roolipelitapahtuma Ropecon kunnioitti häntä Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnolla. Miken jumalallisen tarkoituksen lisäksi Ihmisen pojassa käsitellään turkulaista poliittista korruptiota, roolipelaamista, aktivismia ja tietenkin, seksiä.

Nyt mustanpuhuva, pitkäkyntinen ja -tukkainen mies istuu aamiaisella kertaamassa tarinaansa. Rauhallinen ääni ja värähtämätön katse herättävät luottamusta, toisin kuin tarina saappaasta, suojelusenkelistä ja sitä seuranneesta ahaa-elämyksestä.

Miken uskonnollinen herätys koitti männynlatvan ja alla olevan kivikon välillä. Kiipeilemässä ollut viisivuotias Mike putosi, mutta jäi kuin ihmeen kaupalla roikkumaan saappaastaan oksaan juuri ennen maata. Suojelusenkeli oli matkassa, Mike päätteli lapsenuskossaan. Jumala ei olisi voinut pelastaa häntä ilman suunnitelmaa: suojelusenkeli plus jumalallinen tarkoitus on yhtä kuin Jeesuksen toinen tuleminen.

"Otin kaiken tosissani, senkin mitä ei olisi pitänyt." Hän viittaa lapsuudessaan sisäistämiinsä raamatunoppeihin.

Uskontoon ja isänmaahan luottaneet vanhemmat luotsasivat poikansa pyhäkoulun priimusoppilaaksi ja partioon.

"Lopetin partion, koska se oli niin kaukana ideaaleistaan, metsäretkistä ja hyvistä töistä. Metsään mentiin lähinnä ryyppäämään. Lisäksi jaettiin ruumiillisia rangaistuksia kiroilusta, meidän venekunnassa neppauksia nenään."

Mike ei koskaan kiroillut.

"Minun takiani tosin alettiin jakaa neppauksia myös näsäviisastelusta, mutta sitä en lopettanut ikinä", Mike sanoo virnistäen.

Auktoriteettien kyseenalaistaminen on Mikessä sisäänrakennettua. Lopulta kristinuskoakaan ei nielty purematta.

"Koko maailmankuvani rakentui uskonnollisille opeille. Kun piti yrittää ymmärtää todellista maailmaa, torni alkoi horjua."

Miken hiekalle rakentama tornitalo kaatui rippileirin jälkeen. Siihen mennessä Mike oli vuosia ollut alkoholi- ja tupakkakokeiluista kieltäytyvä besserwisser, joka moitti kavereitaan kiroilusta. Eihän tuleva vapahtaja voinut tallustella kaupungilla sätkä huulessa, ärräpäät kielellä ja promillet koholla!

"Ajattelin, että jos yhdenkin kerran maistan alkoholia, määrittää se koko kohtaloni. Osaltaan se oli ylemmyydentuntoa ja sitä, etten halunnut turruttaa aivojani päihteillä ja menettää kontrollia."

Hyveellisyyttä ihmettelivät paitsi luokkatoverit myös opettajat.

"Ala-asteen kuvistunnilla käskettiin piirtää samalle paperille kaksi toisilleen vastakkaista asiaa. Piirsin kuninkaan ja käteen piipun. Opettaja ihmetteli, että mikäs tässä on se vastakohta. Minusta oli selvää, ettei kuningas voi polttaa tupakkaa."

Tieto valituksi tulemisesta poltteli Miken sisällä, mutta kertoa ei saanut, ei parhaalle kaverillekaan.

"En voinut kertoa jumalallisesta tarkoituksestani. Mikä synti, jos olisin spoilannut Jumalan suunnitelman! Ajattelin, että ollessani kolmekymmentä, taivaasta tulee sotajoukko trumpetteineen ja enkeleineen julistamaan maailmalle: Tämä Mike tässä on Jeesuksen uusi tuleminen! Jos olisin kertonut sen blogissa tai Facebookissa viisi vuotta aiemmin, olisin pilannut kaiken."

Mike on melkein syönyt vegetaristin aamiaisensa: ruisleivät vihanneksilla ja juustolla, jugurtin hunajalla ja kananmunan. Teetä uppoaa useampi kuppi, keskustelumme keskeytyy hänen hakiessaan santsia.

Olisiko alkuperäinen Jeesus luonut teen tyhjästä, sokerin sakramentilla?

Hitler vai Jeesus, kas siinä pulma

Lapsuuden Naantalissa alkoivat roolipelit kiinnostaa, ja nuori örkinkaataja Mike oli välittömästi koukussa.

Roolipelaaminen oli parasta, mitä Julius tiesi. He olivat seikkailleet jossain toisessa maailmassa – itse!

"On yllättävää, kuinka pienellä huomiolla roolipelit ovat kulttuurissamme. Roolipelit tulivat Suomeen jo 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Kaikki ikäiseni miehet ovat joko pelanneet roolipelejä tai ainakin tunsivat luokkakaverin, joka pelasi. Monet suomalaiset mieskirjailijat ovat roolipelaajia, mutta he pysyttelevät kaapissa. Hallituksessakin istuu pari entistä roolipelaajaa."

Nimiä en saa. Mike ei halua olla se, joka tuo heidät ulos kaapista.

"Kaikki hevimuusikotkin ovat entisiä tai nykyisiä roolipelaajia. Puolet Nightwishin biiseistäkin kertoo roolipeleistä", Mike selittää innostuneesti.

Rippileirin jälkeen Miken usko Jumalaan väheni, mutta vieläkään hän ei päässyt yli ihmiskunnan pelastamisen ajatuksesta. Mitä jos hän olikin Jumalan poika? Lukio ja opiskelu Turun Taideakatemiassa, larppaaminen, näytteleminen ja tytöt veivät ajatuksia mukavasti muille raiteille. Opiskeluaikansa Mike asui kommuuneissa. Huoneen seinillä oli muutama ostettu juliste. Yksi valtava kelta-harmaa Sormusten Herra -juliste, jossa Gandalf, Frodo ja Bilbo katsoivat etäisyyteen. Ja toinen vanhaa Star Trek -tietokonepeliä mainostava. Näiden lisäksi ovessa oli flaiereita, mainoksia ja julisteita Juliuksen omista produktioista, ja niitä hän liimaili aina uuden teoksen myötä lisää voitonmerkeiksi.

"Uskon heikkeneminen ei ole este uskonnollisille kokemuksille", Mike sanoo.

"Pyhään kokemukseen yhdistetään usein pilven päällä istuva valkohapsinen herra. Kaikki, ateistit mukaan lukien, tarvitsevat pyhiä kokemuksia – ne ovat olennainen osa ihmisyyttä."

Hän ei moiti minua siitä, että sain ainoan hengellisen kokemukseni krapulassa serkkuni konfirmaatiossa.

"Päihteethän ovat kautta aikain liittyneet hengellisiin kokemuksiin. Niillä pääsee sopivan herkkään tilaan."

Totta! Jeesuksellekin maistui lasi viiniä silloin tällöin.

"Voimakkain kirkossa saamani hengellinen kokemus tapahtui Tšekeissä, pienessä Kutna Horan luukirkossa", Mike jatkaa.

"Se on kokonaan sisustettu ihmisen luurangoilla. Kirkon ympärillä oli hautausmaa, ja kun kaupunki laajeni hautausmaan alueelle, luut piti sijoittaa kirkon sisälle. Siellä oli kattokruunuja, jotka oli koottu ihmisen pääkalloista ja sormiluista. Hahmotin siellä kouriintuntuvasti oman kuolevaisuuteni ja sitä seuraavan ikuisuuden."

Politiikka ja maailman asiat sekä utopioiden kehittely ovat aina kiinnostaneet Mikeä.

Ehkä diktaattorin oma ego on aina se, mihin utopiat kaatuvat? Oliko hän pienenä Hitler vai Jeesus? Vai oliko niillä mitään eroa?

Kiinnostus on johtanut kahteen kunnallisvaaliehdokkuuteen Vasemmistoliiton riveissä, mutta äänet eivät riittäneet valituksi tulemiseen.

"Maailmaa voi muokata mieleisekseen muillakin tavoilla, kuten kirjoittamalla", uskoo Mike.

"Suomi on ollut monikansallisen kapitalismin tyyssija, ja me kaikki voimme vaikuttaa asioiden kehityssuuntaan. Pelkästään tämän sanominen on kauhistus niille, jotka hyötyvät siitä, miten asiat ovat. He levittävät apatian ilosanomaa, missä kaikki katsovat Big Brotheria ja äänestävät siitä, kuka joutuu ulos talosta, mutta kukaan ei äänestä vaaleissa."

Mike parantaa maailmaa myös kirjallaan: sähköisen version myyntitulot menevät lyhentämättöminä Amnestylle.

Ulvilasta Losiin

Palataan siihen palkintoon. Ropeconin Kultainen lohikäärme -palkinto tuli osuvalla hetkellä: Mike joka tapauksessa kelaili menneitä Ihmisen poikaa kirjoittaessaan.

Jeesus syntyi luolassa, Miken Jeesus-käsikirjoitus Kalliossa. Viisi vuotta sitten Mike alkoi kirjoittaa romaania omasta elämästään, sinkkuudesta Kalliossa. Pian hän huomasi käsikirjoituksen kiinnostavimman osan piilevän lapsuuden Jeesus-kokemuksessa. Sillä käsikirjoitusta oli helppo myydä kiinnostuneille. Lopulta Kallio jäi kokonaan pois.

"Tuttu elokuvaohjaaja Johan Karrento esitteli minut amerikkalaiselle tuottaja-näyttelijä Ron Gilbertille. Hän innostui tarinastani ja pyysi itsenäisyyspäiväksi Los Angelesiin Suomen konsulaatin järjestämiin, ikään kuin paikallisiin Linnan juhliin, allekirjoittamaan paperit. Ron oli paikalla suomalaisten elokuvien sanansaattajana – hän oli levittänyt muun muassa Rukajärven tien Amerikassa. Koko juttu kuulosti pähkähullulta! Vielä on epävarmaa, tehdäänkö kirjasta elokuva, mutta ainakin pääsin askeleen eteenpäin."

Kun Hollywoodista tultiin kädestä pitäen hakemaan, Mike ei meinannut ensin lähteä. Vaimo patisti.

"Onneksi. Itse olisin laiskana nörttinä halunnut hoitaa kaiken sähköpostilla Suomesta käsin."

Aamiaisen jälkeen on aika ottaa Mikestä mittaa. Hän tulee kertoneeksi, että ärsyyntyy toimittajista, jotka nielevät ilmiselvät sepitteet tosijuttuina. Onko tämä paljastus, että juttu Jeesuksen toisesta tulemisesta on sepitettä? Fiktiota kirjoittavana kirjailijana hänen työtään nimittäin on kehitellä epätosia mutta uskottavia tarinoita. Miksei kukaan ole kyseenalaistanut Miken vähintäänkin epäilyttävältä kuulostavaa tarinaa?

"Kirjassa on paljon totta mutta paljon keksittyäkin", sanoo Mike ja naurahtaa hermostuneesti.

"Sen voin sanoa, että uskon olevani Jeesuksen toinen tuleminen. Kumpi sitten on raflaavampaa: se, että minä uskon siihen vai se, että kirjan päähenkilö uskoo?"

Jätän filosofisen kysymyksen roikkumaan. En halua jäädä pekkaa pahemmaksi, joten lupaan kirjoittaa ensi vuoden aikana kirjan, jossa julistan olevani Jumala.

Mike räjähtää nauruun.

"Etkä pelkästään ajattele olevasi, vaan olet Jumala! Sittenhän meillä on tässä koossa sukukokous."

---

Kursiivit ovat lainauksia Mike Pohjolan romaanista Ihmisen poika.