Milla Paloniemi

Vittuileva siili on Suomen suosituin kirja. Sen kirjoittaja Milla Paloniemi taas Jalasjärveltä Helsinkiin muuttanut 23-vuotias graafikko, joka uskoi omaan sarjakuvaansa niin että julkaisi sen ensin omakustanteena. Tuomas Vimma vakoili, miten best seller tehdään ja selvitti samalla, juoko siilin äiti ihan liikaa.

Vastapäätäni mbarin terassilla siideriä siemailevasta takkutukasta on vaikea uskoa, että hän on kevään parhaiten myyvä kirjailija. Toisaalta tylsä ulkonäkö ei ole koskaan ollut mikään erityinen tarinankertomistaidon tae. Punainen tukka ja lukuisat lävistykset melkein huutavat hänen olleen Animalian jäsen. Ja totta tosiaan niin hän on ollutkin. Sitten on vielä se kumma lempinimi...

Mistä taiteilijanimesi Norpatti on peräisin? Sehän on kuin norpan ja tärpätin risteytys.

“Se tuli joskus 7.–8.-luokalla. Täyttelin kaverin luona sanaristikkoa ja rikoin hiljaisuuden kysymällä, että eiks tällainen eläin ole olemassa kuin norpatti? Se on kuittaillut mulle siitä lähtien siitä, ja sitten aloin käyttää sitä nimimerkkinä netin chattipalstoilla. Ajattelin, että se sopii toiminimeksi yhtä hyvin. Se kuvastaa mua jotenkin tosi hyvin.”

Opiskelit Kauhajoella Jeesus-koulussa, kunnes siirryit opiskelemaan graafista suunnittelua Vantaalle EVTEKiin, josta valmistuit tänä vuonna?

”Kauhajoen evankeliuminen opisto oli nimi. Kuulostaa pahalta, ja oli siellä vähän sellaista Jeesus-henkisyyttä, mutta se ei ollut mitenkään liian pahaa. Mä opiskelin vuoden verran graafista suunnittelua ja sain sieltä erittäin hyvät eväät. Ilman sitä mä en olisi päässyt EVTEKiin. Sen vuoden aikana tajusin oikeastaan, mitä graafinen suunnittelu on. Koneella oppi tekemään juttuja ja tajusi mihin oli ryhtymässä. Valitsin EVTEKin, koska sen ennakkotehtävät vaikuttivat aika helpoilta ja mulla oli aika kiire silloin. Muutin sitten Korsoon ja sieltä Koivukylään. Nykyisin asun Helsingissä. Kyllä mulla oli vähän sopeutumisvaikeuksia, voin myöntää. En mä tosin enää ihan heti lähtisi takaisin Pohjanmaalle. Täällä kuitenkin tapahtuu koko ajan kaikkea.”

Ensimmäinen, vuonna 2005 ilmestynyt Kiroileva siili -omakustanteesi oli yhdestä kulmasta niitattu kopioläpyskä. Olit kuitenkin siinä vaiheessa jo opiskellut pari vuotta graafista suunnittelua.

“Mä en vaan osannut. Sen takia mä häpeilenkin sitä, että herranjumala, tällaistakin paskaa on tullut tehtyä. Mä en kestä kun ihmiset tulee pyytämään nimmaria niihin vanhoihin omakustannelehdyköihin. Tekee mieli huutaa: polta se!”

Helmikuussa julkaistu Siili-albumi on myynyt jo yli 10 000 kappaletta. Se on enemmän kuin Jalasjärvellä on asukkaita. Siili lähti maailmalle Virhe.org-sivuston kautta. Sinne postaus taisi kuitenkin olla kaikkea muuta kuin virhe.

“Joo, se oli ihan hyvä sivusto. Harmi, ettei se enää ole pystyssä.”

Albumin lisäksi Siili seikkailee jo oheiskrääsässä avaimenperistä Säästöpankin pankkikorttiin.

“Mä olen yksityisyrittäjä, ja siilin krääsää myydään pääsääntöisesti mun verkkokaupassa. Tosin mä olen saanut apua siihen paljon mun äidiltä, joka hoitaa mun kirjanpidon. Mun mielestä on paljon helpompaa ja selkeämpää hoitaa kaikki laskutusmeiningit oman firman kautta. Siili elättää mut muiden juttujen ohessa, eli me ollaan saatu aika hyvin jalka oven väliin. Mä just valmistuin graafiseksi suunnittelijaksi, ja hyvin sarjakuvapainotteiselta näyttää tällä hetkellä tulevaisuus. Siilin kautta on tullut myös aika paljon kuvitushommia, joita mä tykkään tehdä. Ja sitä kautta ihmiset ovat olleet kiinnostuneempia mun muustakin tuotannosta. En tosin halua jämähtää pelkkään Siiliin.”

Tarjosit Kiroilevaa siiliä ja Tassutellen -sarjiksia usealle kustantajalle, jotka kuitenkin kieltäytyivät siitä. Taitaa niitä nyt vituttaa?

“Silloin ihan aluksi kun aloin tehdä Siiliä, niin monet ihmiset sanoivat, että tarjoa tätä jonnekin. Likelle mä taisin sitä ainakin tarjota. Kiinnostusta oli, mutta ei sitten lyöty mitään lukkoon, joten mä jatkoin piirtämistä ja tein vähän omakustannetta. Sitten mä tapasin Sammakon tyyppejä Helsingin Kirjamessuilla vuosi sitten marraskussa, ja sitten niiltä tuli mulle meiliä, että sulla on tosi hyviä juttuja, toisitko jotain sarjakuviasi meille. Sitten tehtiin tää siilialbumi ja mä olen ollut tosi iloinen, että päädyin just Sammakolle.”

Strippimuotoa ei perinteisesti ole arvostettu sarjakuvan tyylilajina yhtä korkealle kuin pidempiä tarinoita.

“Olen pelkistämisen ja hetkien ystävä ja tykkään vangita sellaisia juttuja. Olen joskus pidempiä juttuja tehnyt, ja tulen varmaan tekemäänkin. Se kaikkien omin tyyli on kuitenkin pienestä saakka ollut sellainen suht lyhyt ja napsakka.”

Sarjakuvissasi hahmot ovat myös etusijalla ja taustat jäävät vähemmälle.

“Mä tykkään keskittyä olennaiseen... No, okei myönnetään; mä olen todella laiska.”

Pohojanmaalta kotoisin olevana käytät usein termiä häjyyllä. Mitä se tarkoittaa?

“Just sitä miltä se kuulostaa.”

Alkoholin väärinkäyttöä ja huonoa käytöstä?

“Mahdollisesti. Sellaista vähän epämääräistä, ei niin hienostunutta käytöstä.”

Siilikään ei aina käyttäydy hyvin. Mutta vain osa Siilin kiroilusta on kirjoitettu suoraan, osa korvattu sarjakuvatyyliin pääkalloilla, salamoilla ja huutomerkeillä. Miksi sievistely?

“En ole asettanut muita sääntöjä kuin että en hirveesti v-alkuisia sanoja Siilin suuhun laita. Siili on sen verran häveliäs olento, että se on liian ruma sana yhdistettäväksi samaan sarjakuvaan.”

Tapaat siilidikkareita messuilla. Minkä ikäistä juttusille tuleva porukkaa on?

“Ihan kaikenikäistä. Mikä on todella hämmentävää, sillä mä ajattelin aluksi, että tästä tulee hirveä teini-ilmiö. On ollut tosi ilahduttavaa huomata, että eläkeläisetkin tulevat sanomaan, että teen hyviä juttuja. Se on tosi palkitsevaa. Ei mua haittaa, vaikka tulisi enemmänkin juttelemaan. Baarissa on tullut joku muutaman kerran, että hei ootsä se ja se ja voitsä piirtää mulle?”

Sarjakuvablogisi En vaan osaa!

-aiheet muistuttavat Lise Myhren Nemi-sarjakuvan tarinoita. Muistuttaako norjalaisen goottitytyön elämä vain omaasi?

“Täytyy tunnustaa, etten ole lukenut Nemiä kuin muutaman stripin verran. Olen oikeasti aika yleissivistymätön kun puhutaan sarjakuvista. Mutta oon mä kuullut ton vertauksen aikaisemmin.”

Kun blogiasi lukee, voi saada kuvan, että sulla on ongelma alkoholin kanssa.

“Mulla ei ole alkoholiongelmaa, vaikken lasiin syljekään. Mun blogini on hyvin itseironissävytteinen, ja kännimokailuja sattui männävuosina.”

Sarjakuvablogisi jutuista saa sellaisen kuvan, että olet joutunut kohtaamaan kateutta perinteisten sarjispiirien taholta. Uskotko ikäsi tai sukupuolesi vaikuttavan siihen, vai eikö sua menestyksen takia pidetä tarpeeksi UG:na?

“Mä annan lukijan ihan itse tulkita ne jutut. Ei kukaan ole tullut sanomaan mitään suoraan, mutta kyllä se on kateus, joka tätä maata liikuttaa jollain tasolla. Mä pelkään vähän, että Siilistä tulee sellainen ärsyttävä ilmiö, sillä mä inhoan sellaisia juttuja, jotka pomppaavat joka paikasta vastaan. Sitä mä koitan vähän tässä oheiskrääsässä miettiä, etten mä sitä ihan joka paikkaan halua, vaan pidetään jotain rajaa. Tämänhetkiset tuotteet hiirimatoista pankkikortteihin tukevat jollain tavalla Siilin hahmoa ja ovat osa sen maailmaa. Karkkipusseihin tai limsapulloihin mä vedän rajan. Mulle on tullut esimerkiksi yrityksiltä pyyntöjä, että voisiko Siili sanoa tälleen ja tälleen, että me voitaisiin painattaa se meidän firman paitoihin. Kyllä mun on pakko vetää se raja jonnekkin.”

Siilin menestystarina on kuitenkin ollut huiman nopea. Mietitkö aktiivisesti brändinhallintaa?

“Aika fiilispohjalta. Olen tähänkin asti luottanut intuitiooni sen suhteen mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Mitään bisnessuunnitelmaa ei ole. Kustantaja hoitaa tiedottamisen ja tapahtumat. Siitä on iso apu.”

Koetko ikäsi ja sukupuolesi vaikuttavan median kiinnostukseen? Kyselläänkö sulta asioita, joita ei kysyttäisi vanhemmalta mieheltä?

“Saattaa olla. Kyllä se varmaan vaikuttaa, että mä olen nuori ja sitä kautta erilainen kuin muut tunnetuista piirtäjistä, jotka ovat vähän vanhempia miehiä. Oon kuitenki tavannut vain ihan mukavia toimittajia. Tosin silloin kun tuli tieto siitä, että Siili oli taas Mitä Suomi lukee -listan ykkösenä, niin silloin mulla soi koko aamun puhelin, ja oli vähän vaikea keskittyä piirtämiseen. Pyrin suhtautumaan ystävällisesti julkisuuteen. ”

Oletko tutustunut IRCin Kiroileva siili on paska -antifanclubiin?

“Ne ovat kaikki sellaisia tosi angstisia hevarityyppejä. On enemmänkin suloista, että ne vihaa mun sarjakuvia. Mä olen koko ajan suhtautunut itse silleen, että koska ihmiset sanoo, että siili on huono ja paska. Mä en ole missään vaiheessa siiliä lähtenyt myymään, vaan ihmiset ovat vaan ottaneet sen omakseen.”

Tarina siitä, että luentomuistiinpanojen sivuun puolivahingossa sketsattu rääväsuinen siili on lähtenyt netissä elämään omaa elämäänsä, ja siitä on syntynyt kaupallinen menestys on tietenkin draamallisesti mahtava. Oletko suunnitellut Siilin tulevaisuutta?

“Mä yritän olla asettamatta itselleni paineita. Ainakaan piirtämisen suhteen. Kun mä vaan tähänkin asti olen vaan antanut mennä. Musta tuntuu, että opiskeluaikoina oli todella suuri itsekritiikki kaikkien koulutöidenkin suhteen. Jotenkin aina kun mä yritän liikaa, niin sitten se menee perseelleen. Mut jos mulla on kivaa sitä tehdessä ja vaan annan mennä, niin sitten se tuntuu toimivan. Joten mä haluan pitää piirtämisen kivana asiana. Kyllä mulla siilijuttuja syntyy suht helposti, en ajatellut kehitellä siihen enempää hahmoja.”

Myös eläinaiheinen Tassutellen-sarjakuvasi ilmestyi omakustanteena. Siitä tulee vahvasti mieleen Patrick McDonnellin Kamut. Tassutellen on tyylitellymmin piirretty kuin Kiroileva siili, ja graafikkoon se vetoaa enemmän. Siili kuitenkin lähti myymään. Vituttaako?

“Ei ota päähän, enkä odottanutkaan että siitä tulisi suositumpi. Kyllä mä tiedostan sen, että maailmassa on miljoona kissa ja koira -sarjakuvaa, mutta tykkään tehdä sitä. Kaikki vertaa sitä Kamuihin, mutta mä en ole itse edes lukenut Kamuja kuin muutaman stripin verran. Mutta jos maailmassa on ihmisillä lemmikkeinä kissoja ja koiria vaikka kuinka paljon, niin eikö se ole normaalia, että niistä on paljon sarjakuvia?”

Hankit juuri elämäsi ensimmäisen ulkomaanmatkan Islantiin?

“Se on mun ihan eka oma ulkomaanmatka. Mä olen todellakin kasvanut keskellä peltoa.”

www.kiroilevasiili.fi

Oikolukija

Sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola esiluki artikkelin

“Olen tavannut Millan muutaman kerran ja hänet tunnistaa artikkelista. Ujous paistaa läpi. Hän on lähettänyt minulle sähköpostia ja kysynyt miten julkisuuden kanssa pärjää. Kiinnitin Kiroilevaa siiliä lukiessani samaan asiaan huomiota kuin haastattelija: v-alkuiset kirosanat on sensuroitu. En pidä kirosanoista. Ne ovat voimakasta maustetta, jota pitää käyttää säästeliäästi. Kiroilevan siilin suosio perustunee siihen, että siilillä on oma persoona. Sarjakuvan juttujen ei tarvitse olla hauskoja, tärkeintä on että lukija samaistuu niihin.”

File

• Ikä 23
• Pituus 160 cm
• Paino 49 kg
• Juoma kuiva siideri, tee
• Kello kännykässä
• Kännykkä joku vanhahko Nokia

jaa/ei/poissa

• Ravintoloiden ovet auki aamukuuteen POISSA
• Isyysloma pakolliseksi POISSA
• Äänestysikä 16 ikävuoteen EI
• Kannabis laillistettava JAA
• Lapsen tukistus sallittava JAA
• Suomalaismisseille sallittava silikonit POISSA
• Valtio ja kirkko erotettava JAA
• Kuolemantuomio palautettava EI
• Yleinen asevelvollisuus poistettava JAA
• Turkistarhaus kiellettävä JAA
• Ravintolatupakointi vapaaksi POISSA
• Kuukautissuojat verovähennyskelpoisiksi JAA