Miten Suomeen muuttaminen muuttaa ihmistä?

Yhdysvaltalainen Tim Walker kertoo Matador Networkin jutussaan, miten Suomeen muutto muutti hänen tapojaan ja peilaa meikäläistä toimintamallia amerikkalaiseen kulttuuriin. Vaimonsa Johannan perässä Helsinkiin päätynyt Tim on tehnyt klassisia havaintoja suomalaisesta mielenlaadusta ja tavoistamme.

Alastomuus

Saunakokemukset ovat tehneet Timistä vähemmän häpeällisen oman alastomuutensa kanssa.

“On väistämätöntä, että löydät itsesi alasti ihmisten kanssa, joita et tunne. Etkä välitä siitä tippaakaan”, Tim kirjoittaa.

Hän huomasi lähes vuoden Suomessa asumisen jälkeen olevansa varsin sinut alastomuutensa kanssa. Hän tajusi suomalaistuneensa viedessään amerikkalaisen ystävänsä loman päätteeksi julkiseen saunaan. Tim hoiti löylyt, alastomuuden ja pulahtamisen marraskuisessa meressä tyylipuhtaasti, kun ystävällä oli vaikeuksia jokaisella osa-alueella.

Mitä sulle oikeasti kuuluu?

Tämäkin on klassikko. Suomalaiselle “Mitä kuuluu?” (“How are you? What’s up?) ei ole merkityksetön morjestus. Kun kysytään kuulumisia, niitä annetaan. Tim oli tavoitellut ruisleipää illalliskutsuilla ja sanonut ohi mennen vieressään istuvalle keski-ikäiselle naiselle  “miten menee?” Nainen oli kiittänyt kysymästä ja tilittänyt univaikeuksistaan ja lääkityksen tarpeestaan. “Too much information”, ajatteli Tim.

No-go-kahvia

Tim Walkerin havainnoissa näyttäytyy kaksi erilaista kahvikulttuuria. Jos Jenkeissä kahvi on on-the-go, Suomessa se on toistaiseksi no-go. USA:ssa kiireisen elämänrytmin sekaan solahtava take away -kahvi juodaan usein kävellessä, kun taas Suomessa kahville annetaan oma hetki. Se on pysähtymistä, jonka aikana voi vaihtaa kuulumisia tai istua hiljaa.

"He istuvat. He ottavat hörpyn nautiskellen. He ovat niin rentoutuneita, että usein huomaan heidän tuijottavan tyhjyyteen", havainnoi Tim suomalaisia kahvinjuojia.

Walker ei ole suinkaan ensimmäinen, joka on tehnyt vastaavat havainnot. Hienoa, että tapamme välittyvät ulkopuolisen silmiin edelleen ja vieläpä Helsingissä, missä Suomesta katsottuna kulttuuri on ottanut harppauksia matkakahvien ja tylyjen tervehdysten suuntaan.

Kaikki mainitut tavat pitävät sisällään hyviä ominaisuuksia. Mahtavaa, ettei alaston ruumis ole tabu ja typistetty ainoastaan seksuaalisten halujen kohteeksi, vaan siihen osataan suhtautua rennon välinpitämättömästi. Vaatteet ja pyyhkeet ovat saunassa epäkäytännöllisiä, sillä alaston ruumis pitää saada puhdistetuksi.

Tavassa vastata mitä kuuluu -kysymykseen, tulee esiin suomalaisen small talkin omalaatuisuus. Siitä tulee helposti big talkia ja hyvä niin. Jos joku kysyy vointia, siitä kerrotaan avoimesti ja jos ei kysy, niin pidetään turpa kiinni. Saunan lauteilla tai kahvikupin ääressä voi istua hiljaakin, eikä ilmaa ole pakko täyttää turhalla lätinällä. Parhaimmillaan small talk -kulttuuri on taidokasta sosiaalisuutta, mutta pahimmillaan siitä muodostuu muuri, jonka läpi on vaikea päästä asiaan.

Kun suomalainen työmies pitää kahvitauon, on kyse hänen henkilökohtaisesta voimaantumisesta. Hänellä on viisi- tai kymmenminuuttinen itsensä kanssa. Hetki, jolloin kukaan ei käske mitä tehdä tai mitä ajatella. Ne ovat luovuuden hetkiä.