En ole urheilumiehiä, mutta arvostan yksisilmäistä isänmaallisuutta, Tahko Pihkalaa ja sotimista. Siksi odotankin innolla jokakeväisiä jääkiekon MM-kisoja. Jälleen kaikkien suomalaisten maine ja kunnia on tuomiolla molemmissa maissa, joissa kisoja seurataan. Jälleen punnitaan, uskallammeko tulevana kesänä katsoa jämäkästi virolaista poliisia silmiin virtsatessamme vanhankaupungin torille alkuiltapäivällä. Jälleen me ollaan sankareita kaikki.
Tänä vuonna kyse ei kuitenkaan ole vain kansainvälisestä maineestamme, vaan kansallisesta kilpailukyvystä. Talouskriisi on ajanut maamme tilanteeseen, jossa jopa minun ja rotariveljieni on kysyttävä itseltämme: joko kertoisin vaimolleni? Ei kuitenkaan puhuta siitä.Puhutaan siitä seikasta, että puhutaan, että vuoden 1995 maailmanmestaruus auttoi Suomen ylös edellisestä lamasta: vuoden 1995 maailmanmestaruus auttoi Suomen ylös edellisestä lamasta. Nyt kun se on painettu paperille kahteen kertaan, on se ilmiselvästi totta.
Ehkä näin ei oikeasti viimeksi käynyt, sillä reaalimaailmassa pienenkään valtion kokoista talousjärjestelmää ei Hornet-saattueella, ruotsalaisilla veroepäselvyyksillä ja jalkaväenkenraalilla pelasteta. En kuitenkaan näe yhtään syytä, miksei niin kävisi tällä kertaa.
Ja vaikkei kävisikään, se saa joka tapauksessa kymmenettuhannet irtisanotut sekä lomautetut asettamaan omat vastoinkäymisensä järkevään mittakaavaan ja lopettamaan turhanpäiväisen valittamisen. Sen hinnan minä olen valmis maksamaan, jos joku muu kattaa kustannukset. Sillä millä muulla areenalla näin pieni kansakunta voi luulla olevansa yhtä suuri kuin kiekkokaukalossa? Millä muulla areenalla voimme kohdata Venäjän ilman pelkoa suomettumissyytöksistä, Jaakko Laakson välihuudoista täysistunnossa tai energiatuonnilla ja transitoliikenteellä kiristämisestä?
Joku voi väittää, että Yhdysvaltain, Kanadan, Ruotsin, Tshekin, Slovakian ja Venäjän parhaimmisto pelaa edelleen NHL:n pudotuspelejä. Ja joku voi väittää myös, että melkoinen osa muistakin huippupelaajista jää mieluummin golfaamaan kuin pelaa MM-kisoissa. Se ei kuitenkaan merkitse minulle mitään, koska en juurikaan kuuntele ihmisiä.
Kirjoittaja on makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla.