Mystikko Ior Bock

Viisitoista vuotta sitten Walter de Camp tapasi mystikko Ior Bockin ilman vaatteita Goalla. Tuolloin Bockin hovi suojeli guruaan mustasukkaisesti. Myöhemmin Walter juhli Iorin kanssa kesällä Sipoossa, mutta mikään ei ollut muuttunut. Hovi oli ympärillä intohimoisesti. Kunnes joku otti Bockilta hengen.

Minulla oli videokamera piilossa virttyneessä hippityylisessä olkalaukussa, kun eräänä kuumana talvipäivänä yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä kuljin Chaporan kylän pölyisiä teitä Pohjois-Goalla etsien Ior Bockin asuinpaikkaa. Olin sopinut Goahead-nimisen dokumenttifilmin tekemisestä Ylelle. Halusin ehdottomasti tavata Ior Bockin ja haastatella häntä kameran käydessä. En ollut koskaan ennen kohdannut Ior Bockia.

Ior Bock oli hyvin kuuluisa henkilö Goalla. Ei ollut lainkaan vaikeaa löytää hänen luokseen. Kuka tahansa pystyi neuvomaan tien. Tosin yksikään Goalla Kela-korvauksilla talvehtiva suomalainen "työtön työnhakija" ei suostunut paljastamaan minulle Iorin olinpaikkaa. Älkää kysykö minulta miksi, en ole psykiatri.

Koska siihen aikaan ei ollut kännyköitä, en voinut etukäteen ilmoittaa tulostani, vaan putkahdin Iorin rantabungalowille puun (palmun) takaa. Ja siinähän Ior istui talonsa edessä, paljaalle maalle levitetyllä isolla kankaalla, alastomana lootusasennossa, sinisenä hohtavan Arabianmeren rannan tuntumassa. Siinä hän luullakseni vietti kaiket päivät palmujen siimeksessä.

Mereltä puhalsi lämmin trooppinen tuulenhenki. Varikset raakkuivat puissa ja kapiset kulkukoirat kolusivat ruskeaa maata. Kahden palmun väliin oli viritetty riippumatto. Yhtä palmua vasten nojasi ruostunut polkupyörä. Tunnelma oli idyllinen sillä käsittämättömän kauniilla tavalla, jota voi ilmetä vain Intiassa meren rannalla.

Koska oli jo puolipäivä, aamutoimet oli nähtävästi suoritettu. Oli masturboitu ja juotu omat siemennesteet ja kelattu aamukelaukset, noustu ylös ja nautittu aamuteet, ehkä syöty kasvis- ja hedelmäaamiainenkin. Päivän ensimmäinen tsilumi oli polteltu.

Isolla kankaalla Iorin seurassa istui useita ihmisiä. Ystäviä, tuttuja, ihailijoita, hang around -hahmoja. Monet heistä olivat suomalaisia, Goalla talvehtivia "työttömiä", mutta joukossa oli myös muutama muun maalainen.

Esittäydyin Iorille ja hän viittasi minua istumaan kankaalle viereensä. Kerroin dokumenttiprojektistani ja siitä, että halusin haastatella häntä Goa-kuviosta. Vastaus antoi odottaa itseään. Pilvenpolttajat eivät koskaan reagoi juttuihin, ennen kuin ovat kelanneet niitä loputtomiin mielessään. Sitten Ior Bock sanoi:

"Tule käymään joskus ja tehdään se."

Joskus! En aikonut notkua siellä kuukausia.

Tässä vaiheessa huomasin kaikkien muiden epäystävälliset katseet. He olisivat halunneet heittää minut mereen, mutta he eivät voineet tehdä mitään, koska Ior Bock, bossi, Suuri Mystikko, oli hyväksynyt minut.

Siinä sitten istuttiin. Ior Bockin intialainen miespalvelija tarjoili lemon teetä ja kasvisriisiä. Ior puhui kaiken aikaa mytologian juttuja. Hänestä oli erityisen hauskaa käännellä sanoja ja äänteitä ja tuoda esiin niiden salattuja yhteyksiä toisiin sanoihin ja toisiin mielleyhtymiin. Aina välillä joku täytti ja sytytti paksun tsilumin.

Minä en polttanut pilveä. Se ei ole koskaan kuulunut harrastuksiini. Joten Ior joutui opettamaan minulle käyttäytymistapoja.

"Sinä voit olla polttamatta, mutta sinun pitää siirtää piippu toiselle puolellesi, kun se ojennetaan sinulle. Jos et suostu koskemaan siihen, se tulkitaan loukkaukseksi." Ojentelin sitten putkea koko iltapäivän.

Kun päivä alkoi osoittaa ensimmäisiä mailleen menon merkkejä, kysyin taas haastattelusta.

"Tule joskus uudelleen, niin tehdään se."

Seuraavana päivänä saavuin taas paikalle. Kaikki oli entisellään. Ojentelin taas putkea. Kului tunteja sanoja ja äänteitä selitellen, ja aloin hermostua. Tuleekohan tästä mitään? Silloin Ior Bock sanoi yhtäkkiä, että haastattelu voitaisiin kuvata nyt. Missä? Ior Bock osoitti noin kolmen metrin päähän. Hän nousi ylös, ojensi koko jäntevän ja hyväkuntoisen alastoman kehonsa suoraksi, käveli ne muutamat metrit ja asettui taas maahan lootusasentoon.

Hang around -hovi virittyi äärimmilleen seuraamaan valtavaa tapahtumaa.

Asetuin kameran kanssa Iorin eteen ja Ior alkoi puhua Ior-tyyliin. Hän kertoi, miten hän aikoinaan 1960- ja 70-luvun vaihteessa kävi Ibizalla ja kuuli siellä puhuttavan, että Intiassa, Goa-nimisessä paikassa, kokoontui hippejä, jotka elivät alastomina ja tanssivat kaiket yöt, ja virta saatiin omista generaattoreista.

Ior kertoi, miten hän vuonna 1974 lähti ensimmäisen kerran Goalle maita pitkin, kuten siihen aikaan matkustettiin, millaista Goalla silloin oli ja miten ajat sitten olivat muuttuneet. Loistava, tunnelmallinen haastattelu. Olin haltioissani. Jopa Iorin ympärillä olijat huokuivat tyytyväisyyttä.

Sen jälkeen kävin pari kertaa Ior Bockin Kristiinan-päivän bileissä Sipoossa ja eräänä kesänä pyöritin Tavastialla Guru-klubia, jossa soitettiin Goa-trancea. Toimitin kutsun Iorille ja hän ilmestyi klubille jonain iltana ja tanssi Tavastian lattialla.

Näistä vähäisistä tapaamisista minulle jäi Ior Bockista mielikuva avoimena ihmisenä, joka oli totaalisesti omistautunut tietyille ajatuksilleen ja niiden esittämiselle. Jos olit valmis kuuntelemaan häntä, sinulle löytyi helposti sija Iorin luota. Sen sijaan en koskaan vakuuttunut, että Ior Bockin ystäväpiiri olisi ollut yhtä avoin suhtautumisessaan.

Kun Ior Bock 20.10.2010 iskettiin leipäveitsellä kuoliaaksi (poliisi epäilee kodinhoitajia), aloin etsiä Iorin ystäviä voidakseni haastatella heitä tätä juttua varten. Astangajoogan opettaja Juha Javanainen, Iorin pitkäaikainen ystävä ja tuttava oli valmis auttamaan. Aloin saada häneltä Iorin ystävien nimiä ja puhelinnumeroja.

Yksi Ior Bockin ystävä toisensa jälkeen kieltäytyi sanomasta sanaakaan edesmenneestä ystävästään, edes anonyymisti.

Kannattaisikohan näiden vaikenijoiden ehkä miettiä, miten monta kertaa he ovat käärineet jointin Iorin massista? Eikö nyt olisi kuulunut sanoa muutama sydämellinen sana elämästä poistuneesta ystävästä? Eivätkö ihan alkeellisetkin käyttäytymissäännöt edellyttäisi sitä? Mikä teitä kavereita vaivaa?

Viimein soitin Amsterdamiin, jossa Ior Bockin pitkäaikainen hollantilainen ystävä Michel Merle pakkasi laukkujaan lähteäkseen kuukaudeksi Afrikkaan. Pimeyteen syttyi valo, kun puhelimesta alkoi kuulua vapautunutta puhetta. Olin löytänyt ystävän, joka suostui puhumaan ystävästään.

"Tunsin Ior Bockin 35 vuotta. Me tapasimme Pakistanissa, Quettan kaupungissa talvella 1975. Olimme molemmat palaamassa Intiasta. Me tutustuimme toisiimme, ja minä aloin viettää paljon aikaa Suomessa 1970-, 80- ja 90-luvulla, aina nykypäivään saakka. Me matkustimme usein yhdessä pienellä porukalla maata myöten Intiaan. Vietimme kesät Suomessa ja talvet Intiassa."

Vaikka Ior Bock vietti paljon aikaa Intiassa, hän ei ollut erityisen kiinnostunut Intian henkisestä elämästä, Michel Merle sanoo. Ior Bock harrasti joogaa, istui lootusasennossa ja kierrätti omaa spermaansa elimistössään, mitkä kaikki toimet kuuluvat intialaiseen henkiseen elämään, mutta hän oli kiinnostunut Intiasta pääasiallisesti mytologiselta kannalta.

"Ior Bock oivalsi, että Intia oli ainut paikka maapallolla, missä ihmiset yhä elivät tietoisina mytologiasta. Jos menee Kreikkaan, siellä ei kukaan tiedä mitään Zeuksesta tai Apollosta. Intiassa kaikki tuntevat Shivan, Parmatin, Ganeshan ja Raman nimet. Koska Ior Bock oli opiskellut Suomen mytologiaa, hän tiesi että Suomessa Shivan nimi on Väinämöinen ja Parmatin nimi on Suometar jne. Hän pystyi vertailemaan näitä mytologioita oikein hyvin, joten hänestä oli miellyttävää viettää aikaa Intiassa ja valmistella siellä Suomenlinnassa pidettäviä esityksiään."

"Kun Ior Bockista vuonna 1984 tuli Boxströmien suvun viimeinen elossa oleva jäsen, hänelle avautui oikeus kertoa sukunsa historia siitä kiinnostuneille."

Ior Bock tarkasteli sukuaan rinnan Kalevalan kertomusten kanssa. Minun mielestäni Ior Bock oli designermytologi. Hän otti aineksia sieltä ja täältä ja yhdisti sopivat palat vapautuneesti toisiinsa. Jos joku väitti, että Ior Bockin jollain näkemyksellä ei ollut tieteellistä pohjaa, se ei Bockia häirinnyt.

Millaisia kesäpäivät hänen Sipoon tiluksillaan olivat?

"Oli hyvin miellyttävää hengailla päivät Sipoossa. Ior Bock kävi päivittäin pitämässä esitelmiään saarissa. Kahdeksankymmentäluvulla asiat hieman muuttuivat, kun hän alkoi 1700-luvun historian lisäksi puhua sukunsa vaiheista. Silloin me käsitimme, että ennen 1050-lukua, jolloin kristinusko tuli Suomeen, Suomessa oli ollut paikka, jossa oli pidetty yllä käsityksiä vanhasta mytologiasta", Michel Merle muistelee.

Se paikka oli luonnollisestikin Boxströmien suvun tila Sipoossa. Ior Bock ja hänen ympärillään oleileva jengi tunsivat asuvansa, ei ainoastaan mukavassa kesäpaikassa luonnon siimeksessä vaan Suomen muinaisen historian ytimessä. Siellä oli vielä kallion sisään kätkeytynyt Lemminkäisen temppeli, joka pitäisi vain kaivaa esiin. Kun kaikki näkisivät miten asiat ovat, olisi kuvio täydellinen. Olisi tarvittu vain riittävät fyrkat louhintojen suorittamiseen. Niitä ei koskaan saatu.

"Me olemme 26 vuotta yrittäneet kertoa Bockin saagaa, pyytäneet tukea, yrittäneet antaa todisteita. Ja kaiken tuloksena jokainen meistä on vain saanut päänsärkyä", Michel Merle sanoo tarkoittaen Ior Bockin ystäväpiiriä.

Vuonna 1999 yksi Ior Bockin piiriin kuuluva henkilö puukotti Ior Bockia aiheuttaen tälle pysyvän neliraajahalvauksen. Julkisuudessa ei ole kerrottu puukottajan henkilöllisyyttä.

"Iorille oli rankkaa totutella ajatukseen, että hän on toisten hoidettavana", Juha Javanainen kertoo.

"Mutta hän tottui siihen ja hänen luonaan kävi ystäviä. Pitkällisten vaiheiden jälkeen hänelle onnistuttiin järjestämään intialaiset avustajat Intiasta. He vaihtuivat muutaman kerran vuosien varrella."

Kunnes joku tarttui leipäveitseen. Tuntuu oudolta, että Ior Bockin elämä kävi näin vaaralliseksi.

"Ior Bock hyväksyi lähipiiriinsä kaikki, jotka halusivat tulla kuuntelemaan häntä", Javanainen sanoo.

"Mystiikasta kiinnostuneissa porukoissa voi olla kaikenlaisia tyyppejä. Ihmismielessä on sellainen vaarallinen taipumus, että välillä saattaa mieli vinksahtaa. Saattaa tapahtua flippaus."

Sekä Juha Javanainen että Michel Merle vakuuttavat, että Ior Bock ei elätellyt ajatuksia kuolemanjälkeisestä elämästä, uudelleensyntymästä tai Nirvanasta. Michel Merle:

"I’m not sure if there is any afterlife after life."

Ilman puukotuksia Ior Bock olisi täyttänyt ensi vuonna 70 vuotta, lääkäreiden mukaan hyväkuntoisena. Nyt Mystikko on poissa. Ja perikunta vaikenee.

Poikien luolassa

Kimmo Laakso kävi Lemminkäisen haudassa.

"Anteeksi, tiedättekö missä se luola on?"

Gumbostrandin maisemakauniilla kylällä toppatakki haravoi omakotitalonsa pihaa. Toppatakki ei vastaa.

"Ehkä se ei osaa suomee", ehdottaa kamera-assari.

"Kokeile ruotsii."

Koko toppisperhe tuijottaa sanomatta sanaakaan. Ilmassa on jotain todella painostavaa. Sää on kirpeä. Olemme viilitehtailija Patrick Ingmanin naapurissa.

Täällä asuu Hartwalleja. Tunnelma on vauras, mutta sisäänlämpiävä. Sanotaan, että kaikki asukkaat ovat sukunimeltään Martineja. Bockin perhe osti tilansa juuri Martineilta vuonna 1937, kolme vuotta ennen Ior Bockin syntymää.

"Vet du var är den stena av Lemminkäinen?"

Haravointi jatkuu pienen tauon jälkeen. Haravoijan ilme kertoo: Gumbostrandissa pidetään vieraista, jos he eivät liity satusetä Ior Bockiin tai tämän Lemminkäis-sekoiluun. Lemminkäinen eli Ahti Saarelainen on Kalevalassa esiintyvä sotaisa naistenmies joka pääse usein pukille (Bock).

"Hän on sukua Egyptin Osiris-myytille", kertoo ohiajava gumbohippi ja paljastaa, että Bockin Lemminkäisen luola sijaitsee vain viisikymmentä metriä oikeaan haravoidusta lehtikasasta.

Nyt se on täynnä vettä. Kivet ovat liukkaita. Luola näyttää kuolleelta.

Vuonna 1987 Ior Bock alkoi kertoa muinaistemppelistä maan sisällä. Jengi innostui ja alkoi kaivaa. Kallioporaaja Hakulinen Oy tuli paineporalla: kahden metrin korkealla halkema. Puolentoista metrin kohdalla pora meni läpi. Kallio räjäytettiin pois. Perällä oli isompi murikka.

Turkulaismies Juha Javanainen pyörittää joogakoulua Helsingissä. Hän osti Bockin Temppelikallio-nimisen tontin koulun nimiin kymmenen vuotta sitten. Hän innostui Luolasta vuonna 1991 tullessaan tapaamaan Ioria shamanistikavereidensa kanssa. Luolasta tuli paikka, jossa miesenergian uskottiin aiemmin asuneen. Aikana, jolloin miehet olivat miehiä.

"Jos katot sarvipäisiä hahmoja kreikkalaisessa mytologiassa, niin niillä on kyrpä pystyssä", hän sanoo ja naurahtaa. Samalla tulee ilmi, että sana "bock" merkitsee sarvipäistä pukkia.

"Me olemme niin kristillisen tapakulttuurin läpitunkemia, että tällaiset perusjutut helposti unohtuvat", sanoo Javanainen.

Javanainen on kirjoittanut Lemminkäisen luolasta kirjan. Mitä Lemminkäisen luolassa tehtiin jos tarinan mukaan vain alastomilla miehillä oli pääsy sisään?

"Jos me arvioidaan asioita meidän kristillisestä tapanormikulttuurista, niin tottakai joku toteaa että mitä ne on ollut ne seremoniat. Essealaisillakin oli spermanjuontiriitti. Se on ihan uskomatonta."

Javanainen muistuttaa, että päätyi Iorin ystävärenkaaseen lähetettyään Iorille postikortin vuonna 1991. Iorin puhelin oli suljettu maksamattomien laskujen vuoksi. Monia kiinnosti tarina Lemminkäisen luolasta. He imivät Iorin jorinoita kuin janoiset aavikolla.

"Bockin saaga huipentuu Lemminkäisen temppeliin Gumbostrandissa. Siellä on Hall of Records. Se viittaa Egyptiin. Suuren pyramidin sfinksin alla pitäisi olla erityinen luolasto, jossa pitäisi olla muinaishistoria tallennettuna esineiden muodossa. Itseasiassa täällä pohjoisessa on alkuperäinen hall of records. Egyptissä tehty Lemminkäisen temppeli on kupoli. Sen kammion alapuolella pitäisi olla valtava holvijärjestelmä. Sen mukaan kammio on muutakin"

Sydänystävyys oli tärkeä Iorin antamassa opetuksessa. Miehelle jopa vaimoa tärkeämpää on samaa sukupuolta oleva sydänystävä ja helmenanto.

"Annat spermapisaran tai mahlapisaran toiselle. Tulevaisuus, spermaveljet ja mahlasiskot", sanoo Javanainen.

Juha ei ole lopettanut sperman juontia.

"Mä luulen että helmenantoon oli tiettyä varauksellisuutta hemmojen kesken. Mun oma kokemus on, että sitä pitää tehdää säännöllisesti. Se energisoi ja pitää yllä seksuaalista voimaa. Siten sä olet herkempi sun tuntemuksiesi suhteen. Sitten siihen liittyy erityinen pyhän käsite. Jari Tervo heitti Raamatun lattialle. Iorin tarinoissa sperma on pyhintä, mitä ihmisillä on. Meidän omasta siemenestä pitää pitää hyvä huoli ja sitä pitää käyttää harkiten. Jokainen tuntee itsessään, että pitää saada sperma liikkeelle."

Harmittiko Javanaista että kyseessä oli nimenomaan poikien juttu? Olisiko ollut mukavaa jos mukana olisi ollut tyttöjäkin?

"Miehet on taas älyllisempiä. Naiset ovat henkisempiä. Jotenkin se on näkynyt tässä jutussa."

Iorilla oli tarinoita myös naisille, mutta tapa kertoa oli hyvin maskuliininen.

"Tarinoissa oli myös mahlasiskot: helmi tarkoittaa sekä sperma- että mahlapisaraa."

File: Sipoon pukin luola

• Luolan pituus on 50 metriä, korkeus neljä metriä ja leveys 3,5 metriä.
• Ior Bock väitti löytäneensä kotoaan avaimen maailman selitykseen. Saagaan liittyi tarina temppelistä, joka oli Egyptin pyramidin ylösalaisin käännetty toisinto. Bock etsi Lemminkäisen luolaa Gumbostrandissa jo 1980-luvulla ja etsintä jatkui 1990-luvulla.
• Vuonna 1987 Bockin ulkomaalaiset kaverit alkoivat kaivaukset Lemminkäisen luolassa. Rahoittajiksi tulivat Sipoon säästöpankki ja Lemminkäinen Oy. Poliisitutkinnan jälkeen osa kaivauksiin osallistuneista karkotettiin maasta. Sen jälkeen luolan louhimista jatkoi Heikki Hakulinen Oy.
• Bockin Sipoon tontit myytiin luolabisneksessä osallisina olleiden saatavien kuittaamiseksi. Luolan vieressä olevan Temppelikallion tontin osti Juha Javanainen vuonna 2000. Myös Geo-Work Oy on suorittanut kairauksia luolassa. Luolasta ei ole löytynyt merkkejä Bockin perheen saagassa mainitusta v. 987 suljetusta kammiosta.

Lähde: Sipoon Sanomat