Turkulaisen Ville Hytösen, 24 v, kokeilunhalusta kertoo, että hän Itä-Euroopassa pitkällä ja halvalla bussimatkalla ollessaan yritti lämmittää omatekoista ruokaansa bussin ikkunasta tulevassa auringonpaisteessa. Nyttemmin Hytönen on tekaissut omasta elämänkokemuksestaan Nälkätaiteilijan keittokirjan, jossa on 39 ruokareseptiä ja kuusi juomaohjetta. Jälkimmäisistä pistää silmään Koskenkorvan, minttuviinan, colan, sokerin ja äidinmaidonkorvikkeen sekoitus, joka imetään tuttipullosta. Se ei tosin ole erityisen halpaa.
"Talvisodassa tehtiin korsuissa kiljua. Sitten kaveri nousi käsilleen seisomaan ja toiset kaatoivat kiljua sen perseeseen. Se nousi heti päähän. Sitä ei tarvita kuin puoli desiä, ja sen jälkeen on ihan tuubassa. Siitä tuli perskänni-sana", Ville selostaa.
Hytönen on uunituore runoilija Kuolema Euroopassa -kirjallaan, ja hän pyörittää runokirjoihin erikoistunutta Savukeidas-kustantamoa. Hän väittää olevansa boheemi, mikä on jossain määrin kyseenalaista, sillä hän on opiskelija ja innokas puuhamies. Sitä paitsi hän meni naimisiin pari viikkoa sitten toisen runoilijan Vilja-Tuulia Huotarisen kanssa. Ensiksi heidät vihki shamaaniriittejä käyttäen runoilija J. K. Ihalainen asuinpaikkakunnallaan Siuronkoskella, ja virallinen vihkiminen pappeineen tapahtui Kylmäpihlajan majakalla.
Riisiohrasekoituksella ja vanhan ruisleivän murusilla täytetyt tomaatti
nyssykät muhivat uunissa, ja vihreä tee kimmeltää kupeissa nuorenparin valoisassa keittiössä Turussa. Olen testaamassa Villen keitoksia ja tekemässä haastattelua, eikä meillä ole kiire mihinkään, vaikka on maanantai-iltapäivä.
"En koskaan mene toisen palvelukseen", Ville ilmoittaa.
"Olin 16, kun muutin kotoa. Minulla oli 500 markkaa kuussa rahaa vuokranmaksun jälkeen. Eli parikymmentä euroa viikossa. Kaksi ensimmäistä vuotta lukiossa meni köyhästi. Yksi hyvä keino oli dyykkaaminen. Siihen tottui tosi nopeasti, mukavaa hommaahan se on. Kaikki kaverit dyykkasivat."
"Sivarina päiväraha oli aluksi tosi pieni. Oliko se kolme euroa päivässä, mutta sitten se nousi johonkin ihan järkevään summaan, lähemmäs kymmeneen euroon, joten tulotasoni nousi paljon. Kun oli tottunut ultimaaliseen köyhäilyyn niin tollanen raha tuntui älyttömän hyvältä. Sitten alkoi opintotuki, ja sehän jo riittää hyvin elämiseen."
Villen vaimo ei laita koskaan ruokaa, mutta tykkää pitää käsiään vedessä, joten hän tiskaa. Yritän yllyttää Villeä nostamaan paidanhelmansa kainaloihin, että voisin valokuvata hänen vatsansa. Hän ei suostu, mutta paidan läpi olen havaitsevinani, että hänen vatsansa ei ole kuopallaan. Hän ei näe nälkää.
"Nälkätaiteilijan keittokirjan perusväittämä on, että ruoka voi olla edullista. Se voi olla samaan aikaan myös erittäin hyvän makuista ja täyttävää ja ravinteikasta, jopa ekologista. Pitää vain jaksaa perehtyä ja kokeilla. Ruuanlaitto voi olla myös kivaa, sillä sen voi tehdä noudattamatta sääntöjä."
Ennen kuin lähdin Turkuun maistamaan Ville Hytösen sapuskoja näytin Nälkätaiteilijan keittokirjan eräälle naiselle, joka 30 vuotta sitten sai Oulaisten yhteiskoulun keskiluokan päästötodistukseen kotitaloudesta kympin, ja hänen mukaansa "kirjan tekijällä on selvästi ymmärrystä ruuanlaitosta".
"Suurin osa kirjan ruuista on syötävää", Ville itse vakuuttaa, Fruitariaanin unelma -nimistä keitosta lukuun ottamatta. (Puoliksi mädäntynyttä omenaa lämmitetään merisuolalla maustetussa vesijohtovedessä, vitsi.)
Villen kokkaama halparuoka valmistuu ja se on – syötävää! Vaistonsa havahduttamana runoilijavaimo ilmestyy huoneestaan ottamaan osansa ruuasta. "Ei minun ruuissani yleensä ole ulkonäöllistä riemua", Ville kommentoi ateriaa, "paitsi jos joskus haluaa yllättää vaimon."
Laskelmiemme mukaan Villen valmistama ruuan hinnaksi tulee 0,42 euroa per henkilö.
"Onhan tässä eettisiä ongelmia. Pyrkiminen halpuuteen ei yleensä johda moraaliseen ruokintaan. Ei halpoja herkkusienisäilykkeitä Suomessa tehdä. Niitä pakataan ties missä ja lennätetään ympäri maailmaa. Joku ulkomainen suuryritys vie voiton. Kehotan kaikkia, joilla on varaa, tekemään ruokaa laadukkaista kotimaisista aineksista näiden reseptien mukaan. Silloin siitä tosin häviää rappioromantiikka."
Eikö tällaisten ruokien tekeminen ja syöminen ole romanttisuuden asemesta pikemminkin pitkästyttävää?
"Paljon pitkästyttävämpää on käydä joka päivä ruokatunnilla samassa ravintolassa tai ylimalkaan ravintolassa syömässä. Vaikka ravintolat ovat mukamas erilaisia, aika harvoin näkee paikkoja, jotka todella ovat erilaisia. Voi olla jumalattoman kiinnostavaa kokeilla ufoja yhdistelmiä."
Eikö sinulla ole shoppailuviettiä?
"Ei. En muista koska olisin kirppikseltäkään ostanut vaatteita. Nämä housut -", Ville viittaa valjunvärisiin lökäpöksyihinsä, "- ostin Tampereelta kehitysmaakaupasta ja ne olivat päälläni häissä."
Villen Hytösen mukaan köyhän elämä voi olla vauhdikasta. Nälkätaiteilijan keittokirjan Sienikeitto Don Juanin tapaan on tarkoitettu tilanteeseen, jossa köyhä sinkku saa iltavieraan. Silloin hän lämmittää sienikeittopussin sisällön ruokakermassa, raastaa sekaan pari puolihomeista juustonkannikkaa ja lisää kaksi tölkillistä herkkusieniä.
"Hyvää viettelytarkoitukseen", vakuuttaa Ville, mies, joka on päässyt naimisiin.
Ville Hytönen: Nälkätaitelijan keittokirja 19,90 e (Johnny Kniga)