Ei uskoisi, että on Kone-yhtiön suuromistajan työhuoneessa. Mechelininkadulla sijaitsevassa 20-neliöisessä työhuoneessa on luova järjestys. Eteisessä lojuu muovikassillinen tyhjiä pulloja odottamassa kauppaan vientiä, limsaa, olutta. Työhuoneen pöytä on täynnä tavaraa: leikkuulauta, jossa on leikattu leipää. Kirjoja pinossa: Naomi Kleinin No logo, historiaa. Avattu Taffelin suolapähkinäpussi. Puolinainen pussi suklaaraekarkkeja. Daim-paketti, jossa on toinen suklaa vielä jäljellä. Glaxo Welcomen astmalääkkeitä. Nessu-pakkaus. Puoliksi juotu Coca-Cola-pullo. Kaksi savunharmaata Aino Aallon juomalasia. Kasa Ilta-Sanomia ja Iltalehtiä. Tuhkakuppi. Ikkunalaudalla on ikiaikainen Kansallispankin Roope-lipas ja beessi lippis, jossa lukee fuck Ultra Bra.
Niklas Herlin, 38, asuu toistaiseksi työhuoneessaan. Taloustoimittaja. Kirjailija. Kohta eronnut juristivaimostaan. Suomen rikkaimpia alle 40-vuotiaita miehiä. 2,6 miljardin euron liikevaihtoa pyörittävän, Suomen suurimman perheyhtiön, hissiyhtiö Koneen suuromistaja. Verotettava varallisuus 20 miljoonaa markkaa. Osinkotulot viisi miljoonaa markkaa vuodessa. Isä Pekka Herlin, Suomen 36. rikkain. Kasvoi suvun maatilalla Kirkkonummella.
Syntyi kultalusikka suussaan, eikä sitä suoralta kädeltä osaisi sanoa.
Hänellä on haalistunut vaaleanvihreä college-paita, jossa on muuttohaukan kuva. Paidan päällä on musta naruilla koristettu nahkaliivi, jalassa viisnollaykköset ja valkoiset tennissukat. Hän ontuu vielä lokakuussa murtamaansa vasenta lonkkaa.
Herlinillä on pakeneva hiusraja ja surullinen, mutta lämmin katse. Silmien alla on pussit. Hän on nukkunut liian vähän. Hän puhuu hieman epäselvästi, ikään kuin sanoja niellen.
Kun Herlin kävi keravalaisen ystävänsä kanssa katsomassa 50 000 markan hintaisia Buster-veneitä, myyjä huomautti: "Pojat nämä ovat sitten kalliita". Niklas intti, että hän todella haluaa ostaa veneen. Myyjän ääni muuttui vasta, kun Herlin antoi miehelle käyntikorttinsa.
Niklas Herlin ei välitä statussymboleista. Hän juo keskiolutta Hietaniemenkadun Pub Petessä, tavanomaisessa lähiökapakassa. Hän kertoo pelaavansa baarissa biljardia muiden kanta-asiakkaiden kanssa.
"Siellä pyörii rehellisempiä ihmisiä kuin esimerkiksi Raffaellossa. Mutta en pidä niitä ihmisiä ystävinäni. Keskustan ravintoloissa on vain niin hirveä tarve esittää jotain."
Teeskentelyä? Näennäistä tavallisen ihmisen esittämistä? Kokeillaan.
Château Mouton-Rotschild?
"Varmaan joku viini. Maistan eron halvan ja 10 euron punaviinin välillä, mutten todella kalliin ja 10 euron punaviinin välillä."
Satunnainen helikopterikyyti?
"Ei ole tullut mieleenkään."
Lamborghini?
"Ostaa sellainen ja myydä alehintaan, kun rahat on loppu, typerää."
Matkustaminen?
"Paljonkin. Usein Kanarialla. Viimeksi oltiin Maltalla."
Nokian 8850?
"Äh, standardipuhelin 6150, maksoi tonnin."
Patek Philippe?
"Siis mikä? Ei hajua."
"Ai, kello. On säälittävää ja degeneroitunutta pistää 10 000 euroa kelloon vain siksi, että muut tietää, että on varaa ostaa sellainen. Ne rahat voisi käyttää helvetin paljon paremmin."
I give up.
"No, olen ollut yhden yön Pariisin Ritzissä ja New Yorkin Waldorf Astoriassa, jos se kelpaa. Ritzissä olin, kun hissialan ihmiset kokoontuivat siellä. Waldorf Astoriassa yövyin, kun tapasin isäni opiskellessani Bostonissa. Sovimme tapaamisen New Yorkiin, ja isä ehdotti sitä paikkaa. Oli siellä hienoa. Hyvät baarit ja hyvä ruoka. Samanlaisia ihmisiä ne on kuin kaikkialla muuallakin."
"Ei minulla ole varsinaisesti ole mitään statussymboleja vastaan. Suomessa on vain hirveän vähän ihmisiä, jotka osaa kantaa rikkauttaan kunnolla. Jo Tukholmassa on paljon ihmisiä, jotka osaa olla rikkaita. En halua näyttää rikkaalta, koska mä en osaa näyttää rikkaalta. Enkä kaipaa Suomeen mitään degeneroitunutta yläluokkaa, parempi jos rikkaat edes näyttää normaaleilta."
Kaksi ylellisyyshyödykettä hän on ostanut: hehtaarin tontin mökkeineen Porkkalanniemestä ja Moto Guzzi -moottoripyörän. Porkkalan kesäasunnolla hän bongaa lintuja.
"Minua moititaan, että miksi haluan pukeutua kuin teini, ja kysellään koska aikuistun. Mutta minähän olen konservatiivi. Kuusitoistavuotiaana panin ensimmäistä kertaa buutsit, viisnollaykköset jalkaani ja korvarkorun korvaani, enkä ole tyyliäni vaihtanut."
Tai on hän kerran. 23-vuotiaana Herlin oli vuoden ajan yritystutkijana Teollistamisrahastossa. Uunituore isä, aviomies ja Koneen hallituksen jäsen pukeutui joka aamu tunnollisesti pukuun ja kravattiin, niin kuin tosiaikuisilla on tapana. Puvun merkillä ei ollut väliä, ne ostettiin joko Stockmannilta tai Kuusiselta. Sieltä sai kuulemma laatua.
"Korvakorusta en sentään luopunut."
Kauppalehteen vaihdettuaan hän käytti pukua ensimmäisen viikon. Sitten palattiin taas ruotuun.
"En kuvittele, että näin pukeutumalla olisi sama kuin olla työläinen lähiössä. Tiedän olevani etuoikeutettu. Sain hyvät kortit heti jaossa."
Mikä hän niitä kortteja antaisi pois.
"Olen porvari. Olen aina äänestänyt kokoomusta tai keskustaa. Valtuustoon
joskus vihreitä, koska ne ymmärtävät kaupunkikulttuuria. Porvari minusta tuli teini-iässä, 1970-luvulla. Silloin kaikki olivat vasemmalta."
Väkivaltaisimpina vasemmistoliikehdinnän aikoina kaduilla vaadittiin työläisiä tarttumaan aseisiin ja ampumaan riistäjät. Televisiossa esitettiin, kuinka rikas Herlinien perhe eli. Vuonna 1910 perustettu perheyhtiö kantoi hedelmää. 1960-luvun lopulla yhtiöstä tuli jo niin sanottu monikansallinen yritys.
"En ymmärrä ihmisiä, jotka nyt muistelevat noita aikoja lämmöllä. Ihmiset halusivat ampua minut. Otin sen aika henkilökohtaisesti. Kaikki nämä Esko Seppäset ja Hannu Taanilat. En ymmärrä, miksi Taanilakin on niin arvostettu. En ole tähän päivään mennessä äänestänyt vasemmistopuoluetta. En voi äänestää edes demareita."
Vasemmistolaisaalto oli levinnyt Niklaksen opinahjoonkin, Suomalaiseen Yhteiskouluun, josta kirjoittivat maan etevimmät ylioppilaat. Vanhasta luokkatoverista Suvi-Anne Siimeksestä tuli sittemmin vasemmistoliiton puheenjohtaja.
"Koulussa Suvi-Anne oli lähinnä tiedostava nuori niin kuin minäkin. Sympatiseerasin eurooppalaista rauhanliikettä. Nyt se hävettää."
Oikeistolaisuus ei tarkoita hänelle ahdasta maailmankuvaa. Yksi hänen hyvistä ystävistään oli pikkuserkku Harri Sirola, vuoden 1980 lupaavin esikoiskirjailija, joka tuli tunnetuksi paitsi loistavana kirjailijana, myös masennuksestaan, joka johti itsemurhaan.
Herlin kirjoitti jopa lukion punk-henkiseen lehteen artikkelin Sirolasta. Herlin kertoo toisenkin läheisen ystävänsä päätyneen itsemurhaan.
Hän näyttää yrittävän ymmärtää toisia. Ehkä se johtuu siitä, että hänelläkin on ollut ongelmia, joita on puitu psykiatrin vastaanotolla.
Niklas Herlin pitää itseään liberaalina, joka uskoo vapauteen ja markkinatalouteen.
"Opiskelin Yhdysvalloissa kolme vuotta. Ihailen sen yhteiskunnan vapautta. Se ei ole minusta pelkästään oman onnensa seppä -yhteiskunta, vaan vapaus on tärkeää."
Toisaalta vapauden kääntöpuolena on vastuu. Jos ihminen on vapaa, hän on myös vastuussa itsestään.
"En ole sitä mieltä, että jokaisen pitäisi olla vastuussa vain itsestään. Minulla on Downin syndrooma -lapsi. Kehitysvammaisen isänä arvostaa yhteiskunnan palveluja."
Liberaalius on kuulemma kodin perintöä. Herlinien kotikasvatus oli salliva 1960–70-lukulaiseksi kodiksi. Kotiintuloaikoja ei juuri ollut, selkään ei saanut ja itseään sai ilmaista vapaasti. Tupakka paloi jo 14-vuotiaana.
"Paha isän oli sanoa, hän poltti pari toppaa päivässä."
Kaksi asiaa oli ehdotonta.
"Sekä isä että äiti korostivat, että ovi pitää avata naisille, kätellessä kättä pitää puristaa ja tervehtiessä katsoa silmiin, vieraille pitää kumartaa ja kaikesta kiittää."
Ja toinen: protestanttinen työetiikka. You know, raha ei kasva puussa, ihminen on työnsä arvoinen ja ahkeruus on ilomme.
"Kun halusin mankan, piti maalata aita. Kesät olin töissä maatilallamme viitenä päivänä viikossa kello seitsemästä kello viiteen. Palkkana sain maatalousminimin, kouluja käymättömän palkan."
Maatilalla oli noin 200 päätä lihakarjaa.
Eikä lahjoilla koreiltu. 18-vuotiaana Niklas sai isältään auton. Skodan.
"Se oli markkinoiden halvin. Auto oli käytössäni koulumatkoja varten. Kun koulu oli ohi, minun piti ostaa se isältä omilla rahoillani."
Rahankäytön approbatur suoritettiin mitoittamalla omat tulot ja menot.
"Saimme kuukausirahan könttänä kaksi kertaa vuodessa, lukukausien alussa. Se oli hyvä tapa. Oppi, että jos nyt käytät rahaa näin paljon tuohon, niin se on ensi kuusta pois."
18-vuotiaasta lähtien lapset olivat omillaan. Lasten nimiin siirretyt Koneen osakkeet olivat tuolloin myyntivapaita.
"Maksoin niillä opintoni Yhdysvalloissa. 22-vuotiaana myin paljon osakkeita ja ostin ensimmäisen asuntoni: kaksion Lapinlahdenkadulta."
Niklaksen ammatti tuskin oli isän toive.
"Isä inhoaa suurinta osaa toimittajista. En yhtään ihmettele, hänestä on kirjoitettu niin paljon roskaa."
Niklaksen sisarusten ammatinvalinta ja ystäväpiiri noudattaa enemmän perinteistä porvarillista kaavaa. Pikkusisko Ilona ja isoveli Ilkka ovat tutkijoita.
Isosisko Hanna Nurminen taas vaikuttaa kulttuurielämässä.
"Hän järjestää muun muassa Volter Kilpi -päiviä Kustavissa."
Ja toinen isoveli Antti päätyi maanviljelijästä perheyhtiö Koneen johtoon. Yksi asia sisaruksia yhdistää:
"Olemme melko omapäisiä."
Niin omapäisiä, etteivät Niklas ja Antti ole tällä hetkellä puheväleissä. Heille tuli kiistaa Koneen parin vuoden takaisista omistusjärjestelyistä.
Kun Herlin pääsi Kauppalehteen töihin, hän ymmärsi viimein, mitä hänen sukunimensä muille tarkoittaa.
"Kun nimityksestäni ilmoitettiin, kuulin jälkeenpäin, että asiasta oli kiistelty tyyliin isän rahalla ei saa kaikkea. Sen ilmapiirin aisti. Tavallaan sen ymmärtääkin. Lehtityössä on kuitenkin se hyvä, että kaikki näkevät työsi jäljen. Asenne katosi viimeistään, kun minut nimitettiin uutispäälliköksi."
Liikaa yritystä nimen tai nuoruuden vuoksi, ken tietää: Herlin sai 31-vuotiaana Kauppalehdestä potkut.
"Kuulin jälkeenpäin, että olin liian ilkeä."
Nyt hän on ollut vuoden ajan vapaa toimittaja ja kirjailija. Hän kirjoittaa kolumneja ja juttuja Markkinointi & Mainontaan, Arvopaperiin, Faktaan, entisille työnantajilleen Ilta-Sanomille ja Suomen Kuvalehdelle. Hän on kirjoittanut kaksi selkokielistä talouskirjaa toisen konkursseista, toisen talouden sanoista. Tuotot menevät kehitysvammaisten etujärjestölle.
"En tiedä, missä on raja työn ja vapaa-ajan välillä. Seuraan uutisia jatkuvasti. Rakastan tätä työtä."
Ja parasta on se, että saa tehdä ihan mitä haluaa.
Hänellä on sitä, mitä hän arvostaa eniten: vapautta.
File: Niklas Herlin
Ikä: 38 vuotta
Pituus: 182 cm
Paino: 80 kg
Koulutus: B.Sc.
Koti: 150 ja 90 m2 Töölössä
Lapset: tyttö ja poika
Auto: Ford Mondeo
Puolue: kok., kesk., vihr.
Palkka: 1 000 000 E /v (osinkoja)
Tuoksu: Ei käytä partavettä
Kello: Kännykässä
Juoma: Keskiolut
Intohimo: Kirjoittaminen
Kengät: Buutsit, Boot Factory
Luottokortit: Master Card
29 kommenttia
pappuj
8.1.2006 02:00
eikö kukaan uskalla kommentoida?
Vastaa kommenttiinamerikassa on poika lukenut.
kekkonen leiki nevostoliitolaisten lahjoittamien hevosten kanssa pojan kotitilalla.
kyllä aika muuttuu.
on kone rakennettu sotakorvauksien avulla.
työläisten selkänahasta on miljoonat haettu.
Vastaa kommenttiin
jäbä vaan
12.1.2006 10:58
Ainoa "julkkis" jolla jalat maassa PISTE
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
TSM-200
21.8.2006 00:01
Ford Mondeo on kaikkien Konelaisten virallinen työsuhdeauto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
"Läheltä nähnyt"
5.2.2007 08:43
Aivan. Olen nähnyt kohtuullisen läheltä Herlinien ja muun Suomen talous- ja muutakin valtaa pitävien piiri pieni pyöri-meininkiä. Ja aivan turhaan Niklaskaan yrittää leikkiä vaatimatonta, jalat maassa olevaa, sillä jos todellakin mietitään mistä hänen varallisuutensa ja maineensa on syntynyt, niin kyllähän se historian valossa on revitty hädässä olevien, raakaa työtä tekevien selkänahasta ja sitä myöten isin rahojen avulla.
Ei tietenkään ole Niklaksen syy, että hän on syntynyt rikkaaseen perheeseen, mutta jättäköön "taviksena" leikkimisen. Olisiko tämä "janoinen" mies päässyt mihinkään ilman isin rahoja ja vaikutusvaltaa tai saanut "hyviä" ystäviä kantakapakastaan? Ei! Ilman isin rahoja hän olisi todennäköisesti joutunutkin käymään hiukan kovemman reitin elämässään. Yleisesti; Rikkaat (Niklaskin), jättäkää se pelleily "taviksena" olemisena ja yllyttäkää idiootit köyhät/keskituloiset äänestämään kokoomusta, jotta saisitte lisää yritystukia, verovähennyksiä jne. Toisaalta onhan valtaa pitävillä jo lions clubinsa, rotarynsa, vapaamuurarinsa, omat klubinsa (mm. suomalainen klubi) ja "Bilderberginsä" eli eiköhän Suomen tyhmä kansa aja edelleen marginaalisen pienryhmän etuja?
Täytyy sanoa, että maailmalla valtaa pitävät alalla kuin alalla ovat ovelia, sillä täytyy vain ihmetellä kuinka esim. pikku-Amerikassa, Suomessa he osaavat työntää jälkikasvunsa, vaikka väkisin, merkittäviin yhteiskunnallisiin työtehtäviin. Olipa kyse sitten alasta kuin alasta. Tiedän kyllä poikkeuksiakin rikkaista suvuista, jotka ovat ottaneet irtioton suvun historiasta ja mahdollisesta aikuisen ihmisen päivähoidosta. Toisilta löytyy munaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ölny
20.4.2007 01:46
Moto Guzzi´.....Ylellisyyshyödyke..jeeeee
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sikako?
25.5.2007 18:05
Tulihan se sielta se odotettu kommentti nimimerkilta "Lahelta Nahnyt." Ainoa asia mika Suomessa on 70-luvulta muuttunut on se, etta "Lahelta Nahnyt" ei avoimesti kehottanut ampumaan Herliinia. Todennakoisesti kuitenkin sekin vaihtoehto kavi mielessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Antero S
27.5.2007 10:42
"Pikkuamerikka"... :) Suomi on lähempänä pikku-neuvostoliittoa kuin pikkuamerikkaa. Aikamoista. Vanhaa vasemmistolaista propagandaa on myös rikkauden esille saattaminen, se kytee nykyään uteliaisuuden ja "tasavertaisuuden" nimillä julkisuus- ja veropolitiikassa. Rikkaudelle suurimman merkityksen haluavat antaa nousukkaat ja vasemmistolaiset, koska mm. heille se antaa merkityksen, toisille vastustuksen ja toisille elämisen tavoitteen kautta. Tässä 5 vuotta sitten tehdyssä jutussa lähtökohtana on myös se että rikkauden pitää näkyä, suoraan porvarivihan oppikirjasta -70 luvulla, jota tässä ohitetaankin nuolemalla. Suurin osa rikkaista, joko sen itse tehneistä, tai sen saaneista ymmärtää kuitenkin kokemuksen jälkeen, että se ei tee asioita sen kummemmaksi, helpommaksi kylläkin. Kun ihminen saavuttaa unelmoimansa vaurauden tason hän ymmärrettävästi kokeilee sen mahdollisuuksia, mutta enemmistö näkee jo hetken kuluttua sen lävitse.
Niklas Herlinin "tavisshow" ei ole mitenkään epätavallista tai edes ennenkuulumatonta, suurin osa rahan tuomasta vapaudesta nauttivista ei välitä symboleista, koska niiden arvo on nähty. Statussymbolit on bisnes juuri tätä vaihetta varten kun ihmiset rikastuvat. Myöhemmin sitä huomaa, että ne ovat hienoja, mutta niistä huokuva tarpeettomuus työntää esiin ajatuksen niitä tuottavien yritysten onnistuneesta mielikuvamainonnasta ja kokee itsensä huijatuksi.
T: Pikkurikas Turusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
köyhä muttei katkera
28.5.2007 17:02
Paistaa niin perinteinen vasemmistokateus taas parista ensimmäisestä viestistä läpi että oikein vituttaa. Ei ole sattumaa että menestyneiden sukujen vesat onnistuvat usein myös itse elämässään. Se ei johdu siitä että "isät maksavat lapsensa yhteiskunnan avainpaikolle" vaan siitä, että menestyneissä suvuissa opetetaan nuoresta asti työnteon ja pitkäjänteisyyden merkitys. Tiedän useita varakkaita perheitä, ja oikeastaan missään niistä lapset eivät saa kaikkea haluamaansa, vaan päin vastoin heidät opetetaan ponnistelemaan hyvin nuorena haluamiensa asioiden eteen. Tässä takana on selkeä logiikka, suurikin omaisuus on helppo tuhota jos ei ymmärrä taloudenpidosta mitään. Sen sijaan valitettavan useissa köyhissä demariperheissä (anteeksi nyt vaan) usein vanhempien malli on se, että tilipäivänä lähdetään ensimmäisenä alkoon ja laitetaan tili viikossa sileäksi, sitten kirotaan riistäjäporvaria joka herkuttelee toisten työn tuotoilla.. Eikä lapsia edes yritetä kannustaa tekemään ja arvostamaan työntekoa ja koulutusta. Kun aikuisten asenne on tämä, ei ihme että lasten menestyminenkin jää valitettavast usein puolivillaiseksi. No ainahan sitten voidaan kadehtia muka aiheetta tai ainakin vääryydellä menestyneitä rikkaita.
Usein myös kateelliset ovat niin pinnallisia, että kuvittelevat varakkaiden olevan rahan perään vain sen itsensä takia. Mitä enemmän olen seurannut rahakkaita ihmisiä, sitä varmemmin olen tullut siihen tulokseen että rahalla ihmiset mahdollistavat henkisiä pyrkimyksiään statussymbolien hankkimisen sijaan. Hyvä auto ostetaan esimerkiksi sen ajomukavuuden ja toimintavarmuuden takia, ei siksi että se on Lexus. Kondinkoneita hankitaan helpottamaan arkea, ei siksi että niitä on kiva omistaa. Matkustetaan koska halutaan nähdä maailmaa ja hankkia kokemuksia, siivojaa palkataan tuomaan lisää vapaa-aikaa harrastuksille. Varakkaat ihmiset yleensä pystyvät omistautumaan paremmin haluamilleen asioille, koska heillä on siihen varaa, raha taas melkein poikkeuksetta on heille vain välinearvo. Tämä johtuu siitä, että saavutettuaan haluamansa elintason raha merkitys ihnmiselle vähenee merkittävsti. Sitä käytetään siihen mihin halutaan panostaa, ei siksi että on pakko, vaan koska halutaan.
Kiitos muuten viiden vuoden takaiselle Citylehdelle hyvästä henkilökuvasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
laura elina
16.7.2007 14:10
Kuuntelen Suomi poppia, juon olutta, olen eronnut, pukeudun miten lystään, sanon mitä ajattelen, teen sitä mihin uskon, kannatan enimmäkseen vihreitä. Miksempä voisi toivoa, että Herlin saisi verkkolehtensä onnistumaan, koska parannusta tarvittaisiin lehtien tasoon. Itseäni ei tyhjänpäiväiset julkkisjuorut kiinnosta. Luen lehdestä mieluummin faktoja kuin fiktioita ja ehkä tulevasta lehdestä saattaisi löytyä luettavaa minullekin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ode-
6.9.2007 15:31
vitun apinat! jos ette tunne häntä, niin älkää menkö arvostelemaan tollasta paskaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LOLlotiLOL
11.9.2007 01:56
Eikö niistä markoista ole päästy eroon jo aika monta vuotta sitten? Toimittaja ei tiedä, mikä on Suomen ja Euroopan valuutta?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
markkaaaa
11.9.2007 12:54
Lopusta taitaa käydä ilmi, että on viisi vuotta artikkeli, ehkä se selittää tarkkanäköistä huomiotasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kesäharjoittelija
11.9.2008 00:27
KONE kirjoitetaan isoin kirjaimin, aina.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Konetar
11.9.2008 17:12
Kone kirjoitetaan suomeksi Kone. Jos ne haluaa itse kirjoittaa sen KONE, ne voi kirjoittaa sen niin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Heh0Heh0
28.3.2009 15:27
Hienoa, että KONE:n kesähessut Googlaa Herlineja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tharmos
14.6.2009 17:08
Nythän se nähtiin mihin miljoonilla leveily johtaa..
Sitten joku onneton väliinputoaja koittaa onneaan, pisteet suomen poliisille.
Olipas äijillä hintavat venekaupat, markka-ajan nostalgiaa :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Niklas kertonut julkisuuteen
16.6.2009 23:39
Niklas kielsi lehtiä kirjoittamasta herlinien sieppausdraamasta
tämän jutun perusteella hän on itse aikanaan tuonut sukua julkisuuteen,
ei sieltä nyt sitten pois pääse
sinänsä arvostan niklasta ( mukava kun joku edes pyrkii olemaan oma itsensä eikä jää rahan vangiksi )
Vastaa kommenttiinarvostan myös Herlinin sukua : he tekevät paljon työtä ja maksavat myös paljon veroa
zemppiä vaan
Vastaa kommenttiin
Köyhällä ei varaa askeesiin
24.9.2009 16:39
”Ei ole sattumaa että menestyneiden sukujen vesat onnistuvat usein myös itse elämässään. Se ei johdu siitä että "isät maksavat lapsensa yhteiskunnan avainpaikolle" vaan siitä, että menestyneissä suvuissa opetetaan nuoresta asti työnteon ja pitkäjänteisyyden merkitys.”
Ja kun ei tarvitse tuhlata aikaa ja vaivaa sellaiseen kuin pakolliseen palkkatyöhön. On hyvä ottaa erilaisia riskejä, kun on muitakin turvaverkkoja kuin sossu. Tietysti menestyäkseen pitää itsekin tehdä jotain, mutta sukutaustan tuoma status, sisäänpääsy piireihin ja sen mahdollistama verkottuminen auttavat jo pitkälle. Rahattomalta puuttuvat rahojen lisäksi myös nuo. Vähälahjaisemmille rahasuvun vesoille järjestyy päivähoitohomma, jos omat siivet eivät kanna.
”Sen sijaan valitettavan useissa köyhissä demariperheissä (anteeksi nyt vaan) usein vanhempien malli on se, että tilipäivänä lähdetään ensimmäisenä alkoon ja laitetaan tili viikossa sileäksi, sitten kirotaan riistäjäporvaria joka herkuttelee toisten työn tuotoilla.”
Pekka Herlinin ei tarvinnut odottaa tilipäivään. Eikä edes itse käydä alkossa. Joka päivä oli herkuttelupäivä.
”Mitä enemmän olen seurannut rahakkaita ihmisiä, sitä varmemmin olen tullut siihen tulokseen että rahalla ihmiset mahdollistavat henkisiä pyrkimyksiään statussymbolien hankkimisen sijaan.”
Vastaa kommenttiin”Varakkaat ihmiset yleensä pystyvät omistautumaan paremmin haluamilleen asioille, koska heillä on siihen varaa, raha taas melkein poikkeuksetta on heille vain välinearvo.”
Köyhät eivät köyhäile estetiikan takia. Joku Herlin voi halutessaan tehdä niinkin ja kyllästyttyään vaihtaa estetiikkaa. Ei kyse ole siitä, että ostaa jotain, vaan että voi ostaa, jos haluaa tai tarvitsee. Suuremmat mahdollisuudet ovat täysin ymmärrettävä kateudenaihe.
Vastaa kommenttiin
Asiat kuntoon
25.9.2009 01:53
Minä kun olen ymmärtänyt että KONE kirjoitetaan aina isoilla kirjaimilla. Aina. Kone on hilavitkutin ja KONE on yritys.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
täti
25.9.2009 14:00
Onneksi teillä on ollut kartano, ei ole tarvinnut kaksiossa/yksiössä tapella humalaisen ukon kanssa. Ja olihan vuoristoneuvos ja paljon pois kotoa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Viipurilainen
27.9.2009 18:25
Onneksi "oikeat rikkaat" ovat aika mukavia ja "osaavat olla". Tietysti joukkoon mahtuu kaikenlaista väkeä, joka leveilee, yleensä ns. äkkirikkaat, mutta hepä eivät osaakaan olla niin kuin pitää.
Niklasta en tunne. Voi olla mukavakin tyyppi, mutta jokin sukutrauma rasittaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jestapajepulis
19.3.2010 09:54
Hitusen on pojan ääni kellossa muuttunut isästään, muutaman vuoden (kirjan ilmestymisen) jälkeen...;
http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/niklasherlin/pahan-ihmisen-seurassa
Ei meinaan tästä kolumnista heijastu vielä mielipide lainkaan. Miksihän näin ?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
8ham
10.5.2010 21:22
Hyvä artikkeli. Olen monessa asiassa täysin vastakkaista mieltä Niklas Herlinin kanssa enkä tiedä pitäisinkö hänestä edes ihmisenä. Siitä huolimatta hänessä on jotakin ainutlaatuista ja aitoa -- sellaista, jota on pakko kunnioittaa.
Nimimerkille "köyhä muttei katkera" -- ihmettelen miten voit olla köyhä tuolla viisauden ja analyyttisuuden määrällä; hieno kirjoitus!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
rikkaus_vaihtelee
30.5.2010 16:54
Jutun mukaan Pekka Herlin oli Suomen 36 rikkain ihminen. Vuonna 1986 hän kyllä oli listalla kakkosena.
http://ajankohtainen-mielipide.blogspot.com/2010/05/suomen-rikkaimmat-ihmiset-vuonna-1986.html
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JaguarLady37
9.1.2011 22:28
Luin juuri joululomalla kirjan 'Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä'. Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja.
Tämä artikkeli Niklaksesta oli myös hyvä. Sukunsa mies: lahjakas, kiintoisa ja maanläheinen persoona. Toivon vain ettei Niklas turhaan polttaisi kynttiläänsä molemmista päistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
leppari56
15.1.2011 09:48
Voi kun olis rikas tai en haluaisikaan.......mutta töitä olen tehnyt yli 40v, pienellä palkala jospa saisin (lotossa 1000e voisin maksaa pankkilainani pois,Ei oo helppoo köyhällä odotan peukut pystyssä lottovoittoa.Toivon runsasta ja rikasta elämää mukaanhan me ei voida mitään ottaa kun aika koittaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
muskleforum
11.10.2017 18:44
Nyt död. R.I P
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
RIP2017
12.10.2017 17:34
Hieno artikkeli, ilo oli lukea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Köyhä ja kipeä.
14.10.2017 15:09
Oli se rankkaa kun 18 vuotiaana joutui omilleen. Ihan osakkeita piti myydä, että pystyi ostamaan ensimmäisen asuntonsa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin