Paha setä John Galliano

Naiset ja John Galliano liittoutuivat pannakseen miesten pään pyörälle. Sitten paha poika John töppäsi ja hänestä tuli maailman kuuluisin työtön. Miksi Galliano sai kenkää? Walter de Camp johdattaa meidät tapahtumien ytimeen, Pariisin Marais’n kaupunginosaan.

On helmikuinen myöhäisilta ja John Galliano lipuu urheiluautollaan pariisilaisen kantakapakkansa La Perlen eteen. Autoa ohjaa hänen autonkuljettajansa, jolle Diorin päälliköt ovat antaneet tiukat ohjeet. Aina kun Galliano ryhtyy riehumaan, kuljettajan on soitettava välittömästi tämän asianajajalle. Kysymys ei ole siitä, joutuuko John Galliano liemeen, vaan miten hänen touhuistaan selvitään ilman että Diorin maine kärsii.

Diorin pääsuunnittelija on jo vuosien ajan käyttänyt liikaa alkoholia ja blandannut mukaan lääkeaineita. Hän on tutustunut perusteellisesti myös muotialan suosikkihuumeeseen kokaiiniin. Hän on potentiaalinen pulaanjoutuja.

Mutta Galliano on myös suurenmoinen, nerokas vaatesuunnittelija, joka suoltaa Diorille ja Diorin omistamalle John Galliano -brändille sekä monille sivulisensseille yhteensä 32 kokoelmaa vuodessa. Sellaista on mahdoton kestää normaalissa kunnossa, se ymmärretään. Diorin päälliköt kyllä tietävät, että John Galliano jaksaa aamuisin nousta enää vain Valiumin avulla. Mutta mitäpä siitä. Muotialalla pääsuunnittelijat useimmiten romahtavat, tekevät itsemurhan tai heidät murhataan. Tämä ei ole päiväkoti.

Nyt on ilta ja John Galliano kävelee pitkän jonon ohi sisään La Perleen.

La Perle on ei-varsinaisesti-minkään-näköinen baari, mutta se on suosittu pariisilaisten tyylikkäiden ihmisten, muotialan ammattilaisten, taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kaiken maailman hipstereiden keskuudessa. Siellä käy heteroiden lisäksi myös paljon homoja. Baari sulkeutuu yöllä kahden tienoilla, minkä jälkeen voi sujuvasti jatkaa muihin lähiseudun paikkoihin.

La Perle sijaitsee John Gallianon ylellisen asunnon tuntumassa Marais'n kaupunginosassa. Galliano viihtyy Marais'ssa. Marais on Pariisin juutalaiskaupunginosa, jossa asuu myös paljon kiinalaisia. Marais on myös Pariisin homoseksuaalein alue. Siellä on kymmenittäin erilaisia homoravintoloita. La César perustettiin 1960-luvulla, ja se oli Pariisin ensimmäinen homojen tanssiklubi. Transfert, Keller, QG, Full Metal, l’Impact ja The Bunker tarjoavat monen moista kivaa hardcorea. Nahkakuvio kukoistaa. L’Impact on naturistimiesten baari, jonne mennessä kaikki vaatteet sukkia lukuun ottamatta on jätettävä narikkaan.

Maraisissa homobaarit ja synagogat elävät hyvässä sovussa naapureina. Juutalaiset ovat tottuneet ja hyväksyneet homoseksuaalit. Näin ei aina ole ollut. Kun juutalainen Paavali, myöhemmältä nimeltään Pyhä Paavali, ryhtyi kymmenisen vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen järjestelemään kristittyjen yhteisöjä Välimeren rannoille, hän laati juutalaisen ajattelun mukaisia pahelistoja väittäen, että kyseisiin paheisiin syyllistyvät joutuvat helvettiin.

Roomalaiskirjeessä Paavali painotti (ei tosin siistityssä suomalaisessa käännöksessä), että helvettiin eivät joudu ainoastaan ne miehet, joita toinen mies panee, vaan myös miehiä panevat miehet. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten mielestä paheksuttavaa oli ainoastaan olla vastaanottava osapuoli, eli käyttäytyä naismaisesti. Juutalaiset tuomitsivat molemmat köyrijät. Nyt ovat mielipiteet muuttuneet. Homot ja juutalaiset diggaavat toisiaan, ja onhan muotialan huipullakin homojen lisäksi myös paljon juutalaisia. Kaikki on hyvin.

John Galliano on aina rakastanut erilaisuuksia. Hän hengittää sisäänsä heimoja, tyylejä, fetissejä, värejä sekä etnisiä, rodullisia ja uskonnollisia virtauksia. Hän on asunut Afrikassa Masai-heimon parissa. Hän on tuottanut muotinäytöksiinsä Shaolin-munkkeja Kiinasta ja kerjäläisiä Seinen siltojen alta. Hänen työhuoneensa on sisustettu marokkolaiseen tyyliin. Hänen kokaiinidiilerinsä oli aikoinaan senegalilainen Alassane Seck.

Gibraltarilla 50 vuotta sitten espanjalaiselle äidille ja gibraltarilaiselle britti-isälle syntynyt John sai kasteessa nimen Juan Carlos Antonio Galliano-Guillen. Observer-lehdessä John Galliano on muistellut lapsuus- ja nuoruusvuosiaan. Gibraltarilta Espanjaan päästäkseen oli siihen aikaan matkustettava Tangerin kautta: "Muistan sikäläiset markkinat, hajut, värit, ihmiset. Kaikki oli hyvin kiehtovaa. Romantiikka. Latinalaisuus. Kun muutimme Lontooseen, äitini toi sen kaiken mukanaan. Hän opetti minulle flamencoa. Me tanssimme pöydillä saadaksemme aikaan enemmän ääntä. Äidilläni oli suuri vaikutus siihen, miten näen maailman ja miten puen ihmiset."

Nuorena miehenä John Galliano uppoutui Lontoon 1980-luvun alkupuolen uusromanttiseen ja hurjaan klubielämään, homoseksuaalisuuteen ja huumeisiin. John Gallianon maailman keskipisteeksi muodostui kerran viikossa järjestetty Taboo-klubi Maximus-yökerhossa Leicester Squarella. Joku kanta-asiakas on sanonut, että Taboossa "ihmiskehoja lojui tanssilattialla. Ei tiennyt, olivatko he sammuneet vai muuten vain sekoilemassa. Se oli hyvin äärimmäistä ja hyvin vaarallista."

Nyt John Galliano ryyppää La Perlessä. Hän yrittää purkaa auki päivän luovassa kiihkossa jännittynyttä jousta. Viereisessä pöydässä keskustelee kaksikko, italialaiset juutalaiset Geraldine Bloch ja Philippe Virgiti. He eivät tunnista Gallianoa. Gallianoa alkaa pikkuhiljaa kypsyttää naisen ääni.

Yhtäkkiä hän huikkaa naiselle: "Sulla on ärsyttävä ääni, ja sä puhut liian lujaa."

Italialaiset eivät ota kommenttia rauhallisesti. Sanaharkka yltyy. Jossain vaiheessa Geraldine Bloch haukkuu Gallianoa rumaksi.

Viina, Valium ja väsymys keittävät Gallianon veressä. Viimein hän lausuu karmeat sanat:

"I love Hitler… People like you would be dead. Your mothers, your forefathers would all be fucking gassed."

Sanat tallentuvat sattumalta kännykkävideolle ja ladataan nettiin. Dior irtisanoo pääsuunnittelijansa. Käynnistyy oikeudenkäynti, jossa Gallianoa syytetään juutalaisvastaisesta puheesta.

Italialaisille on siinä vaiheessa selvinnyt, kenen kanssa he olivat tekemisissä. He haluaisivat, että kaikki syytökset perutaan. Huffington Postille antamassaan haastattelussa Philippe Virgiti sanoo, että hän ei usko John Gallianon olevan juutalaisvastainen.

"Minun mielestäni se oli ihan tavallinen baaritappelu. John Galliano ei ole ansainnut tällaista. En halua, että hänet tuhotaan tällä tavalla."

Baarissa kuvattu video näytetään oikeudenkäynnissä John Gallianolle, joka sanoo: "Tuossa on John Gallianon varjo. Näen miehen, joka on työnnetty kuilun partaalle. Tuo mies, jonka näette, ei ole John Galliano."

John Galliano on helmikuun baaritapahtumien jälkeen ollut kaksi kuukautta kuntoutushoidoissa klinikoilla Arizonassa ja Sveitsissä. Sen jälkeen hän on elänyt matalalla profiililla asunnossaan 1700-luvulla rakennetussa talossa Marais'ssa. Hän on suunnitellut Kate Mossin hääpuvun.

"Se oli luovaa kuntoutustani."

Kate Mossin häissä useat muotialan nimekkäät henkilöt osoittivat seisaaltaan suosiota, kun Mossin isä kiitti puheessaan Gallianoa tyttärensä hääpuvusta. Se on tulkittu tuen ilmaisuksi Gallianolle. Syyskuussa Lady Gaga ilmestyi hotelliinsa New Yorkissa pukeutuneena John Gallianon suunnittelemaan pukuun vuodelta 2007. Myös se katsotaan harkituksi eleeksi. Stockmannilla John Gallianon farkut maksavat 299 euroa.

---

Mitä naisille tapahtuu, kun John on poissa?

Kaikista nykyisistä muotisuunnittelijoista John Galliano on eniten vaikuttanut naisten seksikkääseen pukeutumiseen 90-luvun puolivälin jälkeen. Miehet, havaitkaa! Aina kun te olette nähneet niukkaan asuun pukeutuneen kaunottaren kaupunkiemme kaduilla, se on ollut Gallianon Johnin, tuon pahaksi pojaksi kutsutun Jussin ansiota.

Kun John Galliano kiinnitettiin vuonna 1995 Givenchyn pääsuunnittelijaksi, hän alkoi heti lähetellä ompelimon naisille ohjelappusia, joissa luki:

"Tiukempaa, pienempää, tiukempaa, pienempää, tiukempaa, pienempää."

Seuraavana vuonna Galliano siirtyi Diorille. Hänen tavaramerkikseen tuli niin sanottu slip dress. Varmasti lähes jokaisella tätä juttua lukevalla naisella on yksi tai useampia slip dress -mekkoja vaatekaapissaan. Ne ovat alushamemaisia, ohuita, spagettiolkaimisia mekkoja.

Slip dress -mekkojen seksikkyys ja paljastavuus on korostunut sen ansiosta, että John Galliano on leikannut niiden kankaan täysvinoon langan suuntaan. Hän ei siis ole leikannut mekkokangasta niin kuin yleensä tehdään. Tällä tavalla leikattu kangas alkaa käyttäytyä yllättävästi. Kangas alkaa liikkua helpommin. Se valuu naisen vartalolla kuin öljyinen vesi. Sillä tavalla – siis Gallianon Jussin tavalla – leikattu mekko ei peitä vaan paljastaa naisen kurvit.

"Olen toivoton romantikko, ja haluan saada naiset tuntemaan itsensä seksikkäiksi ja kauniiksi", Galliano on sanonut. "Haluan pelastaa naiset luonnolta."

Syyskuussa 2003 John Galliano kertoi suunnittelufilosofiastaan Observer-lehden haastattelussa näin:

"Tavoitteeni on todella hyvin yksinkertainen. Kun mies katsoo minun pukuuni pukeutunutta naista, haluaisin miehen sanovan itsekseen: ’Minun täytyy panna häntä.’ Minusta vain simppelisti tuntuu, että jokainen nainen ansaitsee olla haluttu. Ei kai se ole liikaa pyydetty?"