MM-kisat yhdistävät maailman kerran neljässä vuodessa äärimmäisen kauniisti. Yksi peli, monta kulttuuria. Nyt on taas se kesä, jolloin maailma on vähän parempi paikka kaikille ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Ainakin hetken aikaa.
Suomalaiset seuraavat kisoja vielä vähän kyökin puolelta. Onneksi jalkapallon ystävät eivät ole antaneet sen häiritä itseään. Siellä, missä asian pitäisi häiritä, on myös tartuttu tuumasta toimeen.
Jokin aika sitten Suomi kohtasi ystävyysottelussa Latvian. Noin kahdeksantuhatta ihmistä vaivautui paikalle. Heistä monet vaivautuivat seuraavana päivänä Palloliiton kommenteista.
Yleisökato oli selviö. Viime vuosina maajoukkueen pelit ovat olleet erittäin suosittuja. Nyt ahne Palloliitto nosti lippujen hinnat pilviin, vaikka vastustajana ei ollutkaan jalkopallomaailman merkkituote.
Mutta ei vastustajalla olekaan niin väliä.
“Maajoukkue on brändi", Palloliiton pääsihteeri Teuvo Holopainen täräytti. Mitä helvettiä? Brändi? Kuka markkinoinninkonsultti on käynyt sotkemassa Teukan pään? Kuka on kaatanut jonnin joutavaa bullshitia sinne, minne se ei todellakaan kuulu?
Brändi? My arse. Kai nyt sitten on oikein tehty brändilupauskin. Mikä sitten on maajoukkueen brändilupaus? Epävarma peli? Omituinen nukahtaminen aina tunnin pelaamisen jälkeen? Tylsä peli?
Ja kai kaupan päälle tuli konsulteilta brändipersoona. Mikä se on? Arvoituksellinen? Yllätyksellinen? Raivostuttava? Kallis se ainakin on.
Lopetetaanpas pojat nyt tämä höpsötys tähän ja keskitytään rakentamaan ensin tuote kuntoon. Paikka EM-lopputurnauksessa olisi ihan kiva ylläri. Sen jälkeen voidaan tulla puhumaan brändistä.
Eikä oikeasti vielä sittenkään. Senkin jälkeen kannattaa keskittyä tärkeimpään, peliin. Vielä monen monituista vuotta.